Sataa

Sataa.
Niin mahdottomasti, koko päivän.

Sataa.

Pisarat tirskuu pilven raosta yhtenään.
Sataa.

Suojasta sitä on hyvä katsoa.
Varsinkin, jos on mukavaa seuraa.

Tai kotikolosta, peiton alta,
kun ropinamusiikki saa silmäluomet unelijaiksia.

 

Mutta onneksi ei eilen satanut näin paljon, kun ekaa kertaa yli kymmeneen vuoteen päästiin hevosen selkään.
Hauska tunne, kun muutaman askeleen jälkeen keho tunnisti: tällaistahan se oli! Kivaa!
Tämä tehdään vielä uudelleen. Kiitos tytär, kun jaksoit yllyttää. ; )

 

Pahin pelkoni ei toteutunut: Pääsin jopa alas heposen selästä ratsastuksen jälkeen.

Tänään lihakset muistaa hyvin, että eilen tuli kokeiltua ratsastamista...

Mukavaa sadepäivää kanssaihmisille!