Eläimellistä verkkokurssia

Kun pääsin näiden pikkuotusten makuun, niin niitä alkoi putkahdella

enemmänkin.  

Pikku tirppanen sai kaverikseen oravan.

Seuraavaksi lensi västäräkki pöydälleni. Se onkin minun mielilintuni...yksi niistä.

Pullukka punatulkku tarvii vielä varpaat, kunhan keksin, miten ne parhaiten sijoitan.

Yksi kynttilälyhtykin tuli valmiiksi. Harmi, ettei hämärässä otetuista kuvista tullut mitään.
Minun välineistöllä ei käsi eikä kamera pysyneet niin kauaa vakaana,
vaan lopputulokset näyttivät vauhdinhurmassa lentäviltä ufoilta.

Aloitin käpykranssin koristelun pikku helmin.  Että tulikin aloitettua!
Ei minun silmät, eikä kärsivällisyys kestä niin tarkkaa näpertämistä.
Ehkä tämäkin joskus valmiiksi tulee, mutta nyt tiedän missä
tämän suurpiirteisen eukon rajat kulkee. ;)

Jatketaanpas tätä verkkokurssia taas.
Mukavaa tekemistä sinullekin siellä! Mitä lie puuhaatkaan?

Lyijykynärakkaus

Tuli pidettyä piiiitkä kesäloma tänne kirjottelusta. 
Ulkoilmaelämää on riittänyt melkein tähän asti.

Nyt kuitenkin pimeys voittaa ja routa ajaa porsaan tietokoneen ääreen,
joten pistän pikkuisen kuvia, mitä onkaan tullut puuhailtua viime päivinä.

Vanha kunnon lyijykynä teki uuden tulemuksen mun elämääni.
Onhan se lumoavaa, miten niin vaatimattomalla ja yksinkertaisella
työkalulla saa niin hienovaraisia sävyjä taiottua tavalliselle paperille.

Olen aina tykännyt työvälineistä, jotka on helppoja kuljettaa mukana.
Lyijykynää helpompaa saa hakea ;)

Aloittelin näillä eläimillä, rakkailla.
Kivaa tehdä sitä mitä huvittaa ;) 

Västäräkki, mun sieluni lintu. Muistanette hengellisen laulun, jossa sanotaan:
"Vielä laulaa västäräkki kerran, kunniaksi Herran virren ihana,
ja se laulaa lailla leijonan, ja se laulaa lailla leijonan."
 Joku siinä lauseessa on aina koskettanut
minua syvästi.

Tämmöistä harmaan sävyistä Lokakuun loppua ensilumen ripotellessa maahan.
Ei hassumpaa näinkään.