Valon häkki ja vapaa lintu

Tänään touhusin lintuhäkin kimpussa. Tai ei sinne lintua voi pistää,

Olkoot valon häkki.  Verkko vain on sen verran pehmeää, että häkin muoto ei tahdo pysyä

kuosissaan. Onneksi valo ei pyristele, eikä paukuta kaltereitaan, vaan

luikkii ulos häpeilemättä ja vaivattomasti.

Tässä touhutessa syntyy pientä jätepalaa verkon reunoista.
Niistä oli kätevää pyöritellä pikkuinen lintu. Ensin meinasin sen laittaa häkkiin, mutta
se tuntui ahdistuvan siellä, joten annetaan sen tepastella vapaana.

Muut tämän päivän työt jäivät enemmän ja vähemmän kesken.
Kerronpa niistä, kun saan valmista.

Jotkut ne jo haravoi innoissaan. Minä en raaski.
Tuota kultaista pihaa on niin mukava katsella ja astella
kotiovelle :)

Nautitaan syksyn iloista.

Rakkaudellista katiskan vääntelyä.

Pari rakkaudellista katiskaa tuli väänneltyä.

Käpyjä sydämen sydämenä.

Suihkaus valkeaa voisi sopia huurteeksi niin

olisipahan pakastesydämiä ;) Talvisydämiä.

Tänään kääntelin koko päivän pupun kuvaa.
Tämmöinen tuikunkantaja siitä tuli. Miun tekemisissä tuntuu aina olevan
lapsellinen lähestymis ote, vaikka kuinka vakavaa joskus yrittäisin. 
No nyt en edes yrittänyt, joten pupusta tuli kovin naivistinen
otus.  Kertonee jotain tekijästään :)

Kesän tullen tuon voisi kastella piimäseoksella ja ripotella kiven päällä viihtyvän

sammalen murskaa sen niskaan. Ehkäpä se alkais kasvamaan vihreää.

Jatketaanhan taas tekemisiä!

Mitä jäi katiskaan?

Yksi pölyämätön materiaali on tämä katiskaverkko.

Siitä aion nyt väännellä amppeleita ja kynttilälyhtyjä.

Tässä ensimmäisiä versioita.

Mutta ovatpa hankalia kuvattavia!

Eka amppeli muistuttaa vesilintua, jonka selässä kukka kulkee, mutta

ei tuosta kuvasta oikein selvää ota.

Lyhty harjotelma näyttää tältä. Verkon kääntely ja vääntely on oikein mukavaa
puuhaa, kunhan pitää hanskat kädessä, ettei sormet saa naarmuja.

Välillä käytiin Bertan kanssa käpymetsässä, mutta olivatpa ne märkiä.
Pistin ne hetkeksi uuniin 200 asteeseen, ettei niistä tursuisi ötököitä ympäri taloa, kun ne alkavat kuivumaan.

Ja tästä on tulossa niille kotipaikka, kunhan kuivuvat.

Harmaasta säästä huolimatta ruska hehkuu täällä kauniina. Käytiin sunnuntaina
Hyyppään vuorella sitä ihailemassa. Ei suotta tuota vuorta
kehuta Keski-Suomen Koliksi.

Mukavaa viikkoa sinne jokkaiselle!

Jatkokertomus tikan tekemisestä.

Täällä höyrytään edelleen TIKKA-patsaan kimpussa.
Se on siis tulossa Konnevedelle, Käpy-gallerian pihapuuhun,
juuri tuohon, johon sovittelin suunnitelmaa.

Vanha kettu joutaa sitten eläkkeelle,
se kenottaa jo vaarallisen takaviistoon ja taitaa laho-reumatismi vaivata
koko kroppaa. Onhan se jo vuosia palvellutkin.

Facebook-kyselyssä tuo ensimmäinen sai eniten kannatusta,

joten sitä aloin väsäämään.

Katiskaverkko rulla vaan auki ja vääntämään rautalangasta mallia. ;)

Hyvällä säällä teen vääntöä pihalla ja naapureilta sai hauskoja mielipiteitä.
Yksi tokaisi: Lähdetkö kalaan? ym hyvää jutustelun aloitusta.
Tämä onkin mielenkiintoinen tapa tutustua uusiin naapureihin!

Tuosta vois ajatella nokkaa...

Kaunista elokuuta vaan sinullekin!

Neiti Pyryharakka muuttaa Paratiisisaarille

Sain ystävältä toimeksiannon:

Teeppä näihin vaatteisiin joku tyyppi Paratiisisaarille riemuksi.

No minähän yritin.

 Aikansa se istui keinutuolissani tässä kunnossa. Hiljainen vieras.

Kun en talvella sisätiloissa voi paperimassaa läträtä, oli vähän mietittävää, millä sen
pään muotoilisin ja päällystäisin.  Katiskaverkkoa rungoksi toki... 
sitten silppusin huonot farkut ja "laminoin" otuksen niistä syntyneillä höyhenillä.

Aluksi ajattelin räväköitä värejä, mutta neidistä tuli niin kiukkuisen näköinen,
eikä se oikein rimmannut vaatteiden kanssa.

Ninpä muutaman värikerroksen jälkeen hän näyttää tältä.

Katse, se on tärkeää.

Tänään kannoin neiti Pyryharakan Paratiisisaarten (=pieni hyväntekeväisyys kahvila)
sohvalle asiakkaiden hämmästeltäväksi. Siinä on tyttöystävää
koko ukkoparlamentille ;)

Kaikkee hullua sitä pitääkin väsätä.
Ja homman jälkeen piti siivota koko talo, niin paljon pölyä tuostakin tipusesta
lenteli ympäriinsä. Villaiset vaatteet ja maalipurkit mokomat pistivät aivastelemaan
alvariinsa.  Taitaa jäädä vain lyijykynä ja katiskaverkko minulle talviaskareiksi.
No...joku viisas sanoi, että on pelattava niillä korteilla jotka on.
Huonomminkin voisi olla, paljon huonommin ;)

Nautitaanpa siis elämästä semmoisena kuin se meille annetaan.
Mukavaa kevään nautintaa sinulle!

Onko teillä luurankoja kaapissa?

Minulla on.
Tai nyt ne on olkkarin lattialla ihmeteltävänä.

Tänään oli työtön päivä, mikä käsillä tekijälle tarkoittaa ahkeraa omien hommien tekemisen mahdollisuutta ; ).
Pidin katiskarullan avajaiset. Muoviin pakatusta kääröstä löytyi vähän liian vetelää verkkoa, joten työt piti tehdä osittain kaksinkertaisesta.

Tällaisia alastomia ruttukasoja nämä tässä vaiheessa ovat. Saas nähdä, miten muuttuvat, kun saavat massaa pintaan ?

Mukavaa päivää sinulle siellä, missä lienetkää, mitä teetkään!