Vihainen pöllö ja muita piirustuksia

Talvi rakentelee omia taideteoksiaan yllättäviin paikkoihin.
Se käyttää monenlaisia välineitä villin vapaasti.

Minä hinkkaan omilla lyijykynilläni näitä "sormiharjoituksia".

Pöllöstä piti tulla lahja, mutta kun sille vääntäytyi niin kiukkuinen ilme, niin

eihän sitä kehdannut antaa. Olis saaja pian ottanut itseensä..

 Hirvi komeine koipineen oli mielenkiintoinen kokeilu.

Ja suloinen sorsanpoikanen taas toisenlainen kysymys: Miten saa pehmeän
pehmeäksi ilman että se olisi epämääräinen suttu.

Seuraavaksi taidan mennä kissan kimppuun lyijykynän kanssa ;)

Leppoisaa hämäränhyssyä sinulle! ;)

Sadan nuotion kesä.

Tykkään ihan hirveästi luonnossa liikkuessa

tehdä tulet ja istua nuotion ääressä.

Viime kesä täytti tämän unelman

ainakin sata kertaa!

Kotinurkilla, tai reissussa.

Paistaen, tai vain tulen lämmöstä nauttien.

 Mitä märempi metsä, sitä suurempi voitto, kun nuotio syttyy ;)

Saa olla iso, tai pieni nuotio, aina se ilahduttaa.

 Yöllä tai päivällä.

Hiipuen, tai loimottaen palava. Ihana aina.

Märän kesän hyvä puoli oli palovaroitusten puuttuminen ;)

Lokakuussa suostuttiin lopettamaan kesäaika ja vilkutettiin haikeana tälle viimeiselle
nuotiolle saaressa, kun vene piti siirtää talviunilleen.

Mutta ei hätää! Tänään tehtiin syksyn ensimmäinen nuotio.
Minkä suuren pyromaanin maailma minussa menettikään! ;)

Sisällä ollessa piirtelyinto jatkuu. Tässä ystäväni koiran, Helmi-Orvokin muotokuva.

Mukavaa syyshämärää sinulle!

Lyijykynärakkaus

Tuli pidettyä piiiitkä kesäloma tänne kirjottelusta. 
Ulkoilmaelämää on riittänyt melkein tähän asti.

Nyt kuitenkin pimeys voittaa ja routa ajaa porsaan tietokoneen ääreen,
joten pistän pikkuisen kuvia, mitä onkaan tullut puuhailtua viime päivinä.

Vanha kunnon lyijykynä teki uuden tulemuksen mun elämääni.
Onhan se lumoavaa, miten niin vaatimattomalla ja yksinkertaisella
työkalulla saa niin hienovaraisia sävyjä taiottua tavalliselle paperille.

Olen aina tykännyt työvälineistä, jotka on helppoja kuljettaa mukana.
Lyijykynää helpompaa saa hakea ;)

Aloittelin näillä eläimillä, rakkailla.
Kivaa tehdä sitä mitä huvittaa ;) 

Västäräkki, mun sieluni lintu. Muistanette hengellisen laulun, jossa sanotaan:
"Vielä laulaa västäräkki kerran, kunniaksi Herran virren ihana,
ja se laulaa lailla leijonan, ja se laulaa lailla leijonan."
 Joku siinä lauseessa on aina koskettanut
minua syvästi.

Tämmöistä harmaan sävyistä Lokakuun loppua ensilumen ripotellessa maahan.
Ei hassumpaa näinkään.