Hiirenpesä

Annetaan kiinanruusun viimeisen kukan ilahduttaa kaikkia alkuun!

Sitten puhutaan hiiristä.  Tai kaaospalloista.  Yritin taas tehdä uuden, pyöreän pajupallon, jossa on aukko. Mutta siitäkin tuli muotopuoli. Samoin kävi seuraavalle ja sitä seuraavalle pallolle.

Mietin että onhan ne hauskoja tuommoisenakin ja iso työ niissä oli, joten jotain käyttöä niille on keksittävä.  Ne näyttivät ihan hiiren pesille...
Niinpä sitten vääntelin muutaman hiiren katiskaverkosta ja pistin pesään asumaan.
Nehän on nyt mini "nukkekoteja, tai hiirikoteja. Kunhan vielä löydän naavaa, tai jotain sopivaa sisustusmateriaalia niihin.

Kaiken pajun ja rautalangan vääntelyn päälle on hyvä päästä ulos raittiiseen ilmaan!
Muistutankin, että nyt on mitä mainioin aika tehdä pieni nuotioretki
jonnekin kauniiseen paikkaan. Nyt ei ole metsäpalo vaaraa, eikä hyttyset kiusana.
Kun on riittävästi nuttua mukana, niin hyvä on nautiskella.
Ja hämärtyvä ilta luo oman tunnelmansa.

Otetaan kaamoksestakin ilo mukaan.

Sadan nuotion kesä.

Tykkään ihan hirveästi luonnossa liikkuessa

tehdä tulet ja istua nuotion ääressä.

Viime kesä täytti tämän unelman

ainakin sata kertaa!

Kotinurkilla, tai reissussa.

Paistaen, tai vain tulen lämmöstä nauttien.

 Mitä märempi metsä, sitä suurempi voitto, kun nuotio syttyy ;)

Saa olla iso, tai pieni nuotio, aina se ilahduttaa.

 Yöllä tai päivällä.

Hiipuen, tai loimottaen palava. Ihana aina.

Märän kesän hyvä puoli oli palovaroitusten puuttuminen ;)

Lokakuussa suostuttiin lopettamaan kesäaika ja vilkutettiin haikeana tälle viimeiselle
nuotiolle saaressa, kun vene piti siirtää talviunilleen.

Mutta ei hätää! Tänään tehtiin syksyn ensimmäinen nuotio.
Minkä suuren pyromaanin maailma minussa menettikään! ;)

Sisällä ollessa piirtelyinto jatkuu. Tässä ystäväni koiran, Helmi-Orvokin muotokuva.

Mukavaa syyshämärää sinulle!

Päivä kerrallaan

Toiset ne on tehneet ahkerasti käsitöitä, tai muita töitä.
Minä olen elänyt päivä kerrallaan-tyylillä.
Työttömyydestä kärsii...minä olen yrittänyt nauttia siitä, mitä se antaa:

Jos ei rahhaa oo, niin aikaa on ja siitä voi nauttia.

Monet nuotiot on sytytelty. 
Metsissä ja järven jäällä tallusteltu.

Hengitetty raikasta ilmaa ihan ilmatteksi!

Kerätty auringon vitamiineja ja valoa sieluun asti.

Ihmetelty kevään alkua.

Välillä pistää niskaan syyllinen olo: Täällä sitä vaan eletään yhteiskunnan
varoilla, eikä edes hoksata murehtia.
Vaan mitäpä murehtiminen hyödyttäis? Onhan niitäkin aikoja eletty.

Pistetään harmit tänne Ronttosauruksen kitaan, joutaa se niitä kantamaan
kun kivipäätä ei kivistä.

Hengitellään vaan. 

Eletään edes tämä kevät lasten ja koirien tyylillä:
Päivä vain ja hetki kerrallansa. ;)