Lenkiltä tullessa kannan usein mukanani ties mitä kiinnostavaa metsästä kotiin.
Joku päivä toin komean kävyn. Se on niin kaunis, hyvän värinen ja täydellisesti muotoiltu. Pidin sitä keittiön pöydällä ja seurasin, miten se kuivuessaan aukesi ja siemenet varisivat vähitellen lautaselle. Hämmästyttävää! Niin ihmeellinen pieni kertakäyttökone! Olen ehkä naivi monen mielestä, mutta yhtä käpyä ihmetellessä minun on mahdoton uskoa kehitysoppiin.
Voin melkein aistia jumalallisen taiteilijan käden jäljen pitäessäni tuota sadan siemenen kotia kämmenelläni.
Ja vielä ne siemenet! Pieniä siivekkäitä lentolehtisiä täynnä kokonaisen puun elämän mahdollisuuksia. En ymmärrä mikroprosessoreista mitään, mutta eikö tässä ole jotain samaa, paitsi paljon enemmän?
Mitähän näillä nyt tekisin? Perustaisinko metsän? Voisikohan näitä syödä? Jos oravalta kysyn, niin herkullisia ovat.
Nautitaan luonnosta, eikä anneta hämmästelemisen taidon ruostua!
Kaunista sunnuntaita hyvät immeiset!
Kiitos siulle tästä ihanasta käpy jutusta.:)
VastaaPoista♥ hei,Stiina! kiitos kommentista! voi, harmi, arvonnassa olikin toinen Stiina, kelle voitto meni. Olen tosi pahoillani tästä! Voisitko laittaa tietosi sähköposttiini, niin laittaisin suunnittelemiani kortteja tulemaan :) romulyyli@hotmail.com ♥♥
VastaaPoistaIhana "kertakäyttökone"-sana ja koko käpyjuttu :)
VastaaPoistaSai hyvälle mielelle kerrassaan!