"Minulla on identiteetikriisi.
Ankkamamma ei tunnistanut minua omakseen.
Kurppa sanoi, etten ole sen munasta kuoriutunut.
Tämä tyyppi ei tiennyt munimisista mitään,
mutta näkihän sen jo hatun asennosta,
etten ole tuota sukua.
Mikäs nyt neuvoksi?
Onneksi Andersenin setä kirjoitti tarinan juuri minusta!
Jee, ei murheen häivää. Kokosylin halaus kaikille!
En ole pääsiäistipunen,
Olenpa ruma ankanpoikanen!
Voi kuinka mainio kertomus. Toivottavasti rumasta ankanpoikasesta kuoriutuu upea joutsen, kuten siinä sadussakin.
VastaaPoistaHauskaa ja niin oivallettua!
VastaaPoistaRuman ankanpoikasen mukana saimme ihanan sadunkin :), kiitos!
VastaaPoistaMainio otus tämäkin!
Ihan kuin Venho tai Tenho, omat pikkuiset ankkapoikani! kiitos ihanasta iltasadusta Stiina:))
VastaaPoistajään odottamaan jo seuraavaa!
Kiittelen taas huomiosta! On niin mukavaa saada palautetta...varsinkin kun se on näin myönteistä ; )
VastaaPoistaJoo ota se vastaan vaan, palaute! Ei uskoisi tosiaan, miten tärkeää palaute on: tärkeämpää kuin äkkipoika luulisi!
VastaaPoistaToivottavasti migreenisi ovat häipyneet ja pakkaset samoin! Eikös vähitellen ole luvattu lämpimämpää säätä?!
Sitä odotellessa :D
Aivan ihana ankka :)
VastaaPoistaMukavaa alkavaa viikkoa!
Mukavaa viikkoa sinnekin kaikille!
VastaaPoista