outo otus. Harva sitä näki, mutta sen hännän kahiseva heilahdus jo tuotti pelonväristyksiä lähitienoon asukkaissa.
Sen askelten tömähtely ja hiljainen murina pistivät sohvalla telkkaria katselevan miehen kaivautumaan syvemmälle tyynyjen kätköihin.
Kasvien rusahtelu otuksen hampaissa kuulosti ikihonkien kaatumiselta ukkosmyrskyssä. Silloin uljas vahtikoira nosti niskakarvansa pystyyn ja kömpi turvaan isäntänsä jalkoihin vinkuen kuin pahainen piski.
Se oli pelottava otus ja se uhkasi alkaa hallita koko olohuonettamme. Mietimme jo pyssyn hankkimista suojaksemme, kunnes keksimme, mikä saa sen rauhoittumaan.
Kun vain uskalsi pistää kätensä sen hurjien leukojen lähelle ja rapsuttaa sitä kuonon päältä, niin jo muuttuikin hirmuinen hirviö lempeäksi vekkuliksi, joka mielellään kellahti selälleen ja antoi silitellä itseään mielin määrin.
Kyllä vain hunajalla voi saada enemmän ystäviä, kuin pyssyllä ; )
Mukavaa päivää sinulle. Kenet sinä tänään kesytät? ; )
Käsittämätöntä, mistä nuo hahmot tarinoineen syntyvät? Uskon kyllä, että sinun hurjasta mielikuvituksestasi! Huippujuttu ja -hahmo tämäkin vekkuli :)
VastaaPoistaKiitos ; ) Tehdään näitä niin kauan kun niitä putkahtelee. Sit tehdään jotain muuta... Mut tää Hereford-nauta on kyllä jo vaikea.
VastaaPoista