Pieni retriitti

Kesken asioilla juoksentelun pidin pienen ajattelu tauon kylän vanhalla hautausmaalla.
Metsä oli jo osan vallannut ja villit heinät saivat koristaa nimettömiksi kuluneita muistomerkkejä.
Tällä tiellähän me kaikki ollaan, eikä varmaan sadan vuoden päästä meistäkään näy kummempaa jälkeä.

Siellä, missä tekstit vielä näkyivät, löytyi kylän historiasta tuttuja sukunimiä ja kuoltu oli silloinkin monen ikäisenä. Jossain haudassa lepäsi perheen neljä lasta, kaikki pieninä kuolleita. Siinä on riittänyt murhetta.

Joissain taas näkyi tarve tuoda omaa asemaa esiin vielä haudankin takaa. Oli monenmoista titteliä nimen edessä. Pari liikuttavaakin tuli vastaan. Joku, jolla ei ollut omia ansioita oli tituleerattu talollisen weljeksi ja yhden pienen ristin alla lepäsi talon vanhus. Minkälaiset lienevät elämänkerrat näilläkin kerrottavanaan.

Myös omatoimista muistomerkin tekoa oli harrastettu, josta voisi varmaan tänäkin päivänä ottaa ideaa ; )

Liekkö Emil itse kivensä kaivertanut kuolinpäivää vaille valmiiksi? Eipä kerro kivi tarinaansa.

Mutta sää oli kaunis ja elämä rehotti villeinä kasvustoina hautojen päällä. Se muistutti, että tänään on aika elää ja ottaa vastaan se, mitä elämä eteen tuo.

Kaunista Juhannusta!

Kaunista Juhannusta!

Avarat näkymät

ruokkiin sielua.

Näistä saa kerralla niin suuren palan suomalaista luontoa,

Että siitä  riittää

talvellekin voimaa.

Pienestä Rutakosken kylästä löytyi Sinivuori

ja vuorelle polku.

Siellä kävin hengittämässä

ja silmäilemässä pään täyteen

kesää.

Nyt olen ihan maisema-päissäni,

kun kappale Savoa

lilluu sisikunnassa.

Tämä on hyvä humala.

Ei tule krapulaakaan, eikä ala rähinöityttämään.

Kuka pihisti Kesän?

Täälläkin palelee!
Se tunkee sisälle asti, vaikka patterit on päällä.
Nöyrästi vedin kalsarit jalkaan lenkille lähtiessä ja silti paleli. Tuulella on pitkät sormet, jotka se tunkee kylminä selkärankaan ja kutittelee.

Kävin kirjastossa siltä varalta, jos juhannuksenakin on vielä kylmä. Nautiskelen jonkun  muun erämaavaelluksista viltin alla.

Tahvon kanssa vaellettiin vain 4km päähän Silmämäelle silmäilemaan vihreyttä, jota näytti riittävän Savon puolelle asti. Tuo tehtiin toissa päivänä. Tänään ei olla viitsitty kilometriä pitemmälle, kun jo jostain uhkaa räntäpilvet tulla kimppuun.

Paperimassa työt odottavat lämpöä, että pääsen niitä jatkamaan. Siinä toivossa eletään, ettei tämä vielä ole syksyä, eihän?

Joka tapauksessa kesä on kaunis, vaikka tämmöisenä päivänä uhkaa masentaa, eikä ajatus kulje, vaikka tekemistä olisi.

Mutta eikös ole lohduttavaa, että isommiltakin ideanikkareilta näyttää joskus loppuvan ajatukset kesken? ; )

Hyvää Juhannusta tyylillä, tai toisella sinulle!

Robottilapsia taidekurssilla.

Vietin Helluntai viikonlopun 12 lapsen seurassa taidekurssia pyörittäen. Vauhtia riitti niin paljon, että unohdin valokuvaamisen. Vain vaatetussuunnittelu hetkestä tuli napattua kuvia, ennenkuin luomukset päätyivät roskikseen. Tämä oli varsinkin pojista hauskaa.

 

 

 

Tässä yksi robottiasu. ; ) Tyttöjen pukuja en viitsi julkaista, kun ei ole lupaa kysytty, näitä robotteja kukaan tuskin tunnistaa.

 

 



Kun porukkaa oli alle kouluikäisestä lähes murrosikäiseen, niin jännitettä riitti, että sain kaikille innostavaa tekemistä. Varsinkin näin kesällä mun mielestäni tärkeintä on innostavuus, eikä niinkään lopputuloksen laatu. Jos lapsi syttyy taiteen tekemiselle ja luovuudelle, hän oppii mitä vaan ja elämää riittää taitojen hiomiseen.

 

Uskalletaan mekin leikkiä ja hupsutella. Se sytyttää luovuuden. ; )

 

Mukavia kesäpäiviä sinulle!

Ymmärtääkö koirat ihmisen kieltä?

 

Eilen Tahvo oli ollut koko päivän ulkona. Nukkumaan mennessä pyysin, kiskoin ja komensin, että sain sen tulemaan sisälle nukkumaan. Sinne se kömpi makuuhuoneeseen, viileän tiiliseinän viereen suorinta tietä ja rojahti nukkumaan.

 

Minäkin jo ehdin peiton alle, kun muistin yhden asian ja aloin puoliunessa Tahvolta kysymään: "Satuitko muuten huomaamaan, että sun kupissas taitaa olla yks lihapala? " Hetken koira katsoi, sekin puolitokkurassa, minuun, nousi sitten laiskasti, löntysti keittiöön syömään se lihanokareen, käppäili takaisin ja jatkoi uniaan.

 

Ei jäänyt epäselväksi, etteikö puhe olisi mennyt perille ; ). Ymmärrettäispä mekin yhtä hyvin heidän juttujaan. Se vaan olisi mielenkiintoista.

 

Mukavaa kesän alkua sinulle!

Resepti paperimassaan mun tyylillä

Kirjoitanpa pikaohjeen paperimassan tekoon, miten minä sen hoidan. Viisaita ja tarkkoja ohjeita löytyy kyllä netistä, mutta kun tarvii PALJON massaa ja usein, niin ainakin minä teen vähän ronskimmalla otteella.

 

Otetaan ämpäri, vauvapunkka, pesuvati ja pistetään yli puolilleen vettä.

 

Otetaan pehmeitä, niitittömiä sanomalehtiä, ei kiiltäväpintaisia mainoksia yms. Turhia repimättä rutataan sivu kerrallaan veteen ja sinne se liukenee pienellä pyörittelyllä. Voit käyttää kumihanskoja,( jos et tykkää mustista sormista) ja aluksi jotain kepakkoa sekoituskauhana.

 

Jatka lehtien liotusta veteen, kunnes sinulla on tiukka ja raskaasti käänneltävä seos astiassa, niin että voimiesi takaa saat sitä vääntää.

 

Ripottele sekaan tapettiliisterijauhetta ja sekoita hyvin. Kun seos alkaa tuntua käsissä liukkaalle ja muotoiltavalle, niin hyvä.

 

Lisää vielä puuliimaa, tai rakennusliimaa, tai mitä vaan vesiliukoista liimaa jos haluat kestävämpää, mutta liisterikin riittää, jos teet pieniä töitä.

 

Mitä paremmin olet möyhentänyt paperin ja sekoittanut aineet, sitä sileämpää jälkeä saat. Joku tekisi koneen avulla varmaan sekoituksen, minulle riittää käsivoimat.

 

 

Sitten vaan ... Niin, muistithan tehdä katiskaverkosta rungon, jonka päälle alat massaa rakentelemaan alhaalta ylös päin ja omintakeisia tukisysteemeitä kehitellen? Mitä korkeamman teet, sitä vahvemman rungon tarvit tehdä, ettei se märän massan painosta lysähdä. Isoa työtä pitää välillä kuivatella, sillä massa on tosiaan painavaa märkänä.

 

Siitä vaan kokeilemaan! Hellepäivinä ulkona saat nopeimmin työt kuivumaan.

 

Lopuksi voi työt maalata mielen mukaan ja jos tahdot pitää niitä ulkona, pidä huoli, että pintakäsittely on niin tiivis, ettei kosteus pääse massaan asti ja käytä ulkomaaleja-lakkoja-lasikuitua...

 

Toivottavasti tässä on kesähuvia jollekulle teistä ; )

 

 

Kukkeat terveiset vielä vilupäivän keskeltä!

 

Kuivamassa

 

Nyt tuli sopivat säät paperimassan tekemiseen. Tämä homma on niin sotkuista ja hitaasti kuivuvaa, että sen tekeminen hellesäällä on parasta "pihatyötä". Jänönen kuivaa jo pyykkien kanssa kilpaa.

 

 

Kaiken maailman matonkude viritykset auttavat, ettei korvat lörpsy silmille, massa kun on märkänä sen verran painavaa.

 

 

 

jänösen kaveri, pikku Kettunen paistattelee ihanassa auringossa.

 

Millonkas ne urheilukisat alkoivatkaan? ; )



 

Jos annat pensselille pikkusormen...

Jo parikymmentä vuotta on kaksi lipastoa elänyt kiertolaiselämää kanssani ja se niistä näkyi. 

 

 

 

On kolhua, läikkää ja tahraa kertynyt pintoihin. Koska ne oli aikanaan vahattu, ei niitä maalatakaan enää voinut. Tämän kylän kaupasta oli huonekaluvahat loppu, löytyi vain saunavahaa. No minä kun en sääntöjä turhan nuukasti noudata, sipaisin sitä lipastojen pintaan

 

 

ja hm... autoin kulumista vielä alkuun ja sain niistä entistä rähjäisemmän ja elämää nähneemmän näköiset ja oikeastaan tykkään niistä nyt enemmän ; ) Aina tämä sama periaate: mitä et voi peittää, tuo se tehokkaammin esiin ja se muuttuukin kauniimmaksi ; )

 

 

Ja kun pääsin pensselöinnin makuun ja sää oli ihana, lärväsin pari vuotta sitten tehdyn kukon uuteen maaliin.Tänään oli mustan värin päivä.

 

 

Tässä päivän pensselin heilutuksen tulokset yhteispotretissa.

 

 

Väritys saattaa tuosta vielä kehittyä. Saa nähdä. Tämä tuntuu olevan hitaasti kypsyvä kukko. Silmä ainakin pitää sille kehittää.

 

 

Kun sää oli niin taivaallinen, kiipesin lähellä olevalle Tervamäelle ihailemaan maisemia. Pikkuteissä on minulle niin suuri viehätys, että innostuin taas kävelemään vähän enemmän kuin jaksoinkaan. Onhan aina nähtävä, mitä seuraavan mutkan takana on?

 

Suomalainen metsä on niin kaunista.
Suloista kesän alkua sinullekin! ; )

 

 

 

 

Korituolin kasvojenkohotus

Minulla oli rähjäinen korituoli, jonka punokset purkautuivat sieltä sun täältä. Suunnittelin heittäväni sen kuuseen muuton yhteydessä, mutta jotenkin se vain kulkeutui mukaan uuteen kotiin. Ajattelin sitten kokeilla sen tuunaamista vielä yhdeksi kesäksi.

 

 

 

Rottinkia ei minulla ollut, mutta kerä matonkudetta löytyi. Sillä sidoin ja ompelin tuolin kasaan.

 

 

 

Jostain oli mukaan jäänyt kulkemaan puoli pulloa punaista automaalia spray-pullossa. Sitä sumuttelin komistuksen pintaan.

 

 

 

No, vähän loppui kesken, sitä on pakko ostaa  lisää. Muuten tuolivanhus tuli yhden kesän kuntoon ilman rahaa. ; ) Ties vaikka kestäisi kaksikin kesää? Maalihan jäykistää matonkuteen tiukaksi punokseksi...ehkä ; )

 

 

 

Myöhäisiä kylvöjä tein myös ikkunalaudalle. Mainospaperista taiteltu istutusastia (japanilaista mallia) on myös ihan hyvää kierrätystä. Yhden idätyksen kestävä. Kukkapenkkikin on vielä suunnittelu vaiheessa. Kunhan siemenet itävät, pitää ottaa lapio käteen.

 

 

Lopuksi vielä kuva , miten pikkuinen, ruskeavetinen Tervajoki voi silloin tällöin olla kultainen virta, kun se heijastaa taivasta.

 

Mukavaa äitienpäivän iltaa ja kesän alkua sinulle! Täällä kukkui käki.

 

 

 

Muutettu on.

Tavarat ja kroppa on jo täällä uudessa, mutta pään sisäinen olotila harhailee vielä jossain puolimatkassa. Vaan kyllä sekin omalla ajallaan tänne siirtyy.

 

 

Tahvon kanssa neuvotellaan, kumpi saa kuopia nurkalle oman paikkansa. Tahvo tykkää makoilla siinä, minne minä laittaisin kukkapenkin.

 

 

 

Maksaruohon lapset jo löysivät oman paikan ruusuaidan viereltä.

 

 

 

Kodin sisäpuoli on sekaisin. Saa olla vielä aikansa, kunhan tavarat pikkuhiljaa etsiytyvät omiin nurkkiinsa. Ehkä jotain maalaan, ehkä jotain hankin uutta? Nyt ei vielä osaa suunnitella. (Ja nyt ei kuvakokojen vaihto enää onnistu. Höh.)

 

 

 

 

 Kesä tekee tuloaan vilpoisasti, mutta kauniisti.

 

 

Ja uudessa ympäristössä on kiva tehdä tutkimusmatkoja. ; )

Mukavaa kesän tuloa sinullekin!

Toisenlainen Pääsiäinen

Toiset näyttää laittavan kaunista Pääsiäiseksi. Pesevät ja koristelevat kotia ja suunnittelevat herkkuja perheelle.

Minulla on ihan oma tyyli tänä vuonna! En viitsi siivota. En jaksa keskittyä eväspuoleenkaan. Mutta haen ystävä-mummolta Tena-laatikoita! Banaanilaatikotkin käy ja vanhat matkalaukut kirpparilta. Ripottelen niitä ympäri kotia, tungen tavaroita sisään ja aivastelen, kun pölyt lähtee lentämään.

Huomenna kierrätyksen miehet hakevat sängyn ja sohvan pois. Vievät päihdeasuntolaan sisustukseksi. Minä nukun pääsiäisen lattialla Tahvo (se koiran roikale)kainalossani. Jää minulle sentään joku patja, ettei vallan askeettiseksi elämä mene.

Ehkä tämä on paaston aikaa minulle, kauneuspaaston?

Ja muuttoahan tässä teen, siksi tämmöinen sekasotku juhlan aikana.

Varmaan kaiken hässäköimisen keskellä Pitkäperjantaina omaan kirkkoon menen hiljentymään ja ehtoollista nauttimaan. Pitää sentään pääasiat olla mielen taustalla järjestyksessä, muuten kaaos valtaa koko mielen ja muutto muuttuu katastrofiksi. Kun on pääasiat kunnossa, sietää paremmin tätä elämän epävakaisuuttakin.

Hyvää ja kaunista Pääsiäis aikaa teille jokaiselle!