Jo parikymmentä vuotta on kaksi lipastoa elänyt kiertolaiselämää kanssani ja se niistä näkyi.
On kolhua, läikkää ja tahraa kertynyt pintoihin. Koska ne oli aikanaan vahattu, ei niitä maalatakaan enää voinut. Tämän kylän kaupasta oli huonekaluvahat loppu, löytyi vain saunavahaa. No minä kun en sääntöjä turhan nuukasti noudata, sipaisin sitä lipastojen pintaan
ja hm... autoin kulumista vielä alkuun ja sain niistä entistä rähjäisemmän ja elämää nähneemmän näköiset ja oikeastaan tykkään niistä nyt enemmän ; ) Aina tämä sama periaate: mitä et voi peittää, tuo se tehokkaammin esiin ja se muuttuukin kauniimmaksi ; )
Ja kun pääsin pensselöinnin makuun ja sää oli ihana, lärväsin pari vuotta sitten tehdyn kukon uuteen maaliin.Tänään oli mustan värin päivä.
Tässä päivän pensselin heilutuksen tulokset yhteispotretissa.
Väritys saattaa tuosta vielä kehittyä. Saa nähdä. Tämä tuntuu olevan hitaasti kypsyvä kukko. Silmä ainakin pitää sille kehittää.
Kun sää oli niin taivaallinen, kiipesin lähellä olevalle Tervamäelle ihailemaan maisemia. Pikkuteissä on minulle niin suuri viehätys, että innostuin taas kävelemään vähän enemmän kuin jaksoinkaan. Onhan aina nähtävä, mitä seuraavan mutkan takana on?
Suomalainen metsä on niin kaunista.
Suloista kesän alkua sinullekin! ; )
Nyt vasta näen tuon ihanan uudistuneen korituolisi - sehän on upea! Samoin kuin lipastosi, joka todellakin VAIHTOI VÄRIÄ! Ainakin on erilainen kuin ennen ja vaihtelu virkistää :)
VastaaPoistaMinulla on kaikki kylvöt tekemättä. Ehkä laitan vaan krassin siemeniä kukkapenkkiin, voipi olla siinä kylvönteko tänä vuonna (kuten aiempinakin...)
tuli upea lipastosta. ja tuo on totta, että mitä ei voi poistaa niin sitä tarttee korostaa. Suloista kesän alkua teille myös sinne!!
VastaaPoistaJoo, vaihtelu virkistää ; ) En sitten tiedä, miten se seuraava vaihtelu menis, kun tähän väriin kyllästyy.
VastaaPoista