Mummojen kanssa, hoivaosastolla on syksyn mittaan aloiteltu kädentaitopiiriä.
Mukavia, suloisia mummoja, jokunen pappakin välillä mukana.
Mutta miten syvään onkaan kylvetty ajatus: "Enhän mie osaa"?
Urheasti ovat mummot silti tarttuneet haasteeseen kokeilla mosaiikin tekoa.
Koukkuiset sormet ovat saaneet vetristysharjoitusta.
Kymmeniä kertoja kuulin työn aikana: "Et tästä mitään tule." Silti työ jatkui.
Ja lopputulos oli varsin mukava eka yrittämältä!
Siitä juteltiinkin, että kun on elämän aikana ollut hyvinkin taitava tekemään käsillä
lähes mitä vaan (olisittepa kuulemassa tarinoita kutomuksista, pellavan käsittelyistä,
lampaiden keritsemisestä, köyden punonnasta...),
niin nyt on vaikea tyytyä siihen tulokseen, mitä vapisevat sormet pystyvät tuottamaan.
Mutta silti meillä oli mukavaa yhdessä näperrellä, kun ei otettu itseämme liian vakavasti.
On tässä sivussa koukkukin hiukan hikoillut nalleja vääntäessä.
Tätä nallea tehdessä soi koko ajan mielessä: "Rakkaus on lumivalkoinen..."
"Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen..." On tuo avioero möyhittävä loppuun asti. Jospa sitten pääsee syntymään uutta ja hyvää elämään.
Kaikkein pienin punainen nalle osaa ainakin nauttia elämästä, vaikka maa on kuurassa. ; )
Tuhdin enkelin vilkutuksia sinulle!
Ihana että annat vanhuksille virikkeitä.
VastaaPoistaTosi sulosia nuo pienet nallet ja otan vastaan tuhdin enkelin vilkutuksen:))))
Kiitoksia ja lisää vilkutuksia just sinulle! ; )
Poistavoi kun hienoja! huomaatko värit,,,loistavat kuin räsymatot....väreistä näkee vanhuksen mielialan ja ajatukset, ei niin synkkiä vaan iloisia muistoja menneestä,,värit sen kertovat....(:
VastaaPoistaTotta puhut siskoseni! ; )
PoistaIhania mosaiikkitöitä. Ja nallet on niin lutusen söpöjä, kuten enkelikin !
VastaaPoistaKiitos Anneli ; )
VastaaPoista