Kehitysoppia

Hymyileekö jänikset?
Rusakot ainakin
virnuilevat!

Aikanaan, kun meillä oli 
kääpiömäyräkoira ja kävelin
sen kanssa pellon reunaa, siellä
rusakot näyttivät kovin
hyväntuulisilta, kun olivat
puolet suurempia
kuin urhea koirani.

Ja koira yritti olla huomaamatta
koko otuksia, ettei itsetuntonsa
aivan romahtanut.

 Minusta on hauskaa näyttää näitä 
keskeneräisiä tekemisiä. 
Itse seuraan uteliaana, miten 
nämä kasvavat ja kehittyvät. 
Toivottavasti et pitkästy.

Jänönen sai kolmannen 
kasvomuunnoksen tänään. 
Kun tukinaruja voitiin 
jo ottaa pois,
pääsin muovaamaan kaulaa 
ja siinä samassa koko 
pärstävärkki tuntui
kaipaavan pientä kehittelyä.

Jokohan tämä olisi se lopullinen 
hymy? Silmät tulevat vasta 
maalaus vaiheessa esiin.





Mutta lihaksia...
niitä tarvitaan vielä lisää.

  




 Ketun hymy On Emilian muovaama, siihen 
en tällä kerralla puuttunut, mutta muuten
kettunen lihoi moniaita kiloja. Sen ruipelot
kädet ja jalat saivat taas yhden
paksunnoksen ja vartalo oman osansa. 

Häntää ja vartaloa teen varovasti vähitellen,
että osa ehtisi kuivaa, ennenkuin jatkan,
jonkun patsaan olen saanut 
lysähtämään kasaan,
kun innoissani lisäsin raskasta
paperimassaa liian vauhdikkaasti.

Tarvitaan vielä monta vauvapunkallista
massaa ja monta vierailua
kylän paperinkeruu laatikolla...