maanantai 14. elokuuta 2017

Jatkokertomus tikan tekemisestä.



Täällä höyrytään edelleen TIKKA-patsaan kimpussa.
Se on siis tulossa Konnevedelle, Käpy-gallerian pihapuuhun,
juuri tuohon, johon sovittelin suunnitelmaa.




Vanha kettu joutaa sitten eläkkeelle,
se kenottaa jo vaarallisen takaviistoon ja taitaa laho-reumatismi vaivata
koko kroppaa. Onhan se jo vuosia palvellutkin.



Facebook-kyselyssä tuo ensimmäinen sai eniten kannatusta,
joten sitä aloin väsäämään.



Katiskaverkko rulla vaan auki ja vääntämään rautalangasta mallia. ;)




Hyvällä säällä teen vääntöä pihalla ja naapureilta sai hauskoja mielipiteitä.
Yksi tokaisi: Lähdetkö kalaan? ym hyvää jutustelun aloitusta.
Tämä onkin mielenkiintoinen tapa tutustua uusiin naapureihin!


Tuosta vois ajatella nokkaa...

Kaunista elokuuta vaan sinullekin!


4 kommenttia:

  1. aivan, ihmisten on jotenkin helpompi tulla juttusille, kun "vääntelee" jotain kummallista pihamaalla, ei tarvitse miettiä puheenaiheita liiemmin. itse kaivan käsipelillä hulevesille allasta, sekin kiinnostaa ohikulkijoita kovasti ja ihmettelyä riittää.
    muistan kun teit tuota kettua, onpa se kestänyt hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tulisin katsomaan sun kaivauksia mielellään! Ehkä sitä itsekin on välittömämpi, kun jotain touhuaa, siis helpommin lähestyttävä. Vai oisko niin että käsillä tekijän ympärillä hyrrää semmoinen myönteinen sisimmän tasapainottava lataushurina, joka suorastaan vetää puoleensa? ;)

      Poista
    2. ...tuo sisimmän tasapainottava lataushurina kyl kuulostaa tosi hyvältä magneetilta;)

      Poista

Kerrohan ystäväiseni!

Suloista joulua!

Oikein mukavaa, siunauksellista, levollista ja mitä nyt itsekukakin kaipaa, semmoista joulun aikaa jokaiselle! Tässä katis...