Kävipäs kummasti, kun edellinenkin juttu unhotui julkaista.
Mutta nytpäs tuleekin kaksi tarinaa yhdellä kertaa.
Miten se sanonta menee: "Kun sä kuulet kuovin...kurjen...kiurun...äänen, älä mene järven jäälle." ?
Nyt ainakin tuli kuoviperheeseen lisäystä
ja on se näin syksyllä yhtä tärkeä varoitus, että jäältä on pysyttävä pois,
vaikka oikeat varoittajalinnut ovatkin etelänmatkallaan.
Katiskaverkosta näitä muovailin ja muurarinlangasta virkkasin niille
pikkuisen niityn alustaksi. Sen alla on verkosta tehty tuki.
Nämä tulevat tilaustyönä jollekin, joka ilmiselvästi pitää kuoveista!
Mikäs sen mukavampaa. Minustakin ne ovat niin uljaita tyyppejä
ja varmoja kesän tuojia. Kunpa pian taas saisi nähdä kuovin pellolla!
Viime yönä satoi lunta, joten sentään suurin pimeys väistyi.
Voi taas alkaa toivomaan, että joskus näkee auringon.
Mutta mukavaa tarpomista joulua kohti sinullekin!
nuo kuovit on kyl upeat, ja ei vähiten siksi, et niiden mukana ajatusten siivin istahdin keväisen pellon laidalle!
VastaaPoistaKiitos! Joo haistellaan salaa pellon tuoksua, niin jaksetaan taivaltaa sinne asti. :)
Poistatosi kauniit kuovit...
VastaaPoista,,sieltä ne muuttolinnut palaa..
..puolen vuoden päästä juhannus:)))
Mutta nautitaan täysillä tämä joulun odotus ensinnä:))
Mukavia touhuja jouluisia tai ei:))
Kiitos! Joo, nautitaan vaan. Aika kuluu muutenkin niin sukkelasti. :)
Poista