Oli niin upea sää, kuin vain lokakuussa on mahdollista. Niinpä heti aamusta ajelin tutkimaan lähitienootani vähän kauempaa.
Ensimmäisenä Kuusaakoski piti katsoa jokapuolelta.
Seuraavaksi ajelin Kapeekoskelle. Se on seuraava koski samaisella Keitele-kanavareitillä.Sieltä, kanavan ja kosken välistä löytyi viehättävä saari, joka oli laitettu hienosti ulkoilu - ja kalastuskäyttöön. Nuotiopaikkoja ja laavuja löytyi ainakin 5 ja polkuja kiersi joka reunalla ja vielä keskelläkin, jossa kohosi harju. Tramppasin niitä joka suuntaan niin, että jalat jo väsyivät, mutta silmät söivät innolla kaunista maisemaa.
Uskollinen reissukaverini nuuski joka mutkan yhtä innoissaan.
Löytyihän täältä kirkon paikkakin. Veisasin hiljakseen ja epävireisesti "Jumala ompi linnamme" kun se tuli mieleen. Semmoinen kääpiö versio jumalanpalveluksesta minulla.
Vaikka jalkaparat olivat jo muhennosta, ei vielä tehnyt mieli mennä kotiin, vaan suuntasin auton kärsän kohti Hitonhautaa.
Rahnustin sinne vain vilkaisemaan, että Hitto vielä pysyy montussaan. (tälle paikalle ei vanha ja väsynyt kamera tee oikeutta)Täytynee joku toinen kerta päästä viettämään siellä vaikka koko päivä. Kun satuin kävelemään aluksi vähän harhaan, näin että siellä riittäisi kyllä ihailtavaa. Suomalainen metsä on vaan niin lumoava, ettei pois malttaisi lähteä. Nyt n 10km kävelyn ja koko päivän ulkona olon jälkeen on mukavan laiska olo. Tuntuu, että sain vielä mielen maisemavarastooni säilöttyä monta kaunista näkymää talven ja pimeän varalle.
Kauniita syyspäiviä sinullekin! Säilö sinäkin myös silmillä valoa ja vihreää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerrohan ystäväiseni!