Korvaotus

Olipa kerran pikkuinen otus, jolla oli pitkät korvat. Siksi sitä kai Korvaotukseksi kutsuttiin. Se oli vaellellut ympäri Virkkuuvuorten ja kautta Koukkulaakson ja oli nyt tässä pehmeällä Tyynykukkulalla.

Kukkula oli kyllä mukava paikka lekotteluun ja haaveiluun, mutta Korvaotus ei osannut nauttia elämästään siinä. Sen pinta oli tiukkaa kalalankaa ja sydän pehmeää tyynynsisustaa, mitä lie pallokuitua, eikä semmoisella sydämellä nauti elämästä toimettomana. Se kaipasi haastetta. Se kaipasi vilskettä ja riehakasta elämää, mutta se halusi myös olla hellä ja lämmin ystävä jollekulle. Mutta kenelle.

Sen kuitusydän alkoi melkein masentua, kun se ei nähnyt missään ketään, joka kaipaisi tämmöistä hassua ystävää.  Mutta sitten se kuuli viestin, jonka kertoi sähköllä käyvä postimies, Facebook nimeltään. Saunantakaisesta Tonttulasta kuului kummaa. Sinne oli muuttamassa karvainen alkuasukas vielä kauempaa samojedien heimosta, eikä sillä ollut omaa sydänystävää.

 

Korvaotus hyppi innosta yläpystyä ja päätti joutuin liftata Saunantakalaan ja tarjoutua ystäväksi pikku samojedille. Se oli varma että heillä tulisi olemaan hauskaa, eikä se pelännyt muutamaa hampaakoloa nahkassaan. Semmoinenhan vain maistui elämälle. Kulumista vartenhan se oli tänne luotu ja hyvä oli kulua kun tietää olevansa merkityksellinen jollekulle. ; )

Värit

Syksyssä parasta on värit. 
Vaikka säät ovat olleet kesäisen ihania, alkaa puissa vilkkua keltaista ja ruskeaa.
Ulkoiluhimo vie vielä voiton käsitöistä, mutta kirpparilta ostamani kassi kaipasi uutta olkahihnaa, joka piti virkata. 

Siitä tuli kuin tie syksyyn, pitkä ja ruskansävyinen.
.........

Kotiutumisvaihe etenee sekä minulla, että koiralla.

Koiruus nauttii olostaan takapihalla. Välillä se haukahtaa kysyvästi, että ollaankos siellä kotona vielä tallella ja kun vastaan jotain, se jatkaa autuasta lekotteluaan. Monta asiaa se on jo kahdessa kuukaudessa oppinut. Esimerkiksi, ettei vielä naapurin kukkapenkin kohdalla kannata nostaa koipea, tai että lenkille lähtö sujuu paremmin, jos malttaa pitää kuononsa kiinni. Eli tässä sitä todistelen, että oppii se vanhakin koira, pakon edessä ainakin ; ). Joten eiköhän mekin ihmisotukset vielä saada kiinni elämän uusista mutkista, kun annamme itsellemme aikaa. Vanhoihin kaavoihin jämähtäminen on vaan niin helppoa ja oman turvallisen "mukavuusalueen" ylittäminen pelottavaa ja vaivalloista. Mutta avarrutaan, immeiset! Ei tulla sisältä vanhoiksi ennen aikaamme.

Kaunista syksyä sinulle avara ystäväni! ; )

Naapurisopua

Tässä on naapurimme Dana. 

Tai ainakin sen mallin mukaan virkattu otus. Dana on tomera tyttökoiruus, joka osaa istua hassusti pyrstöllään ja vilkuttaa etukäpälillään. 

Aluksi siitä oli aivan sietämätöntä, että sen "tontille" muutti suuri möhkäle, nimeltä Tahvo. Mutta aika pian muutaman lenkin jälkeen niistä on tullut hyvät kaverit. Tänäänkin, kun me ihmisnaapurit keräsimme puolukoita, viipottivat koirat ympärillä ja pitivät seuraa toisilleen.

 

On se vaan hyvä sekä koirille, että ihmisille, että pärjää naapurinsa kanssa. ; ) 

Hymyillään siis, kun tavataan naapureitamme ... ja muutenkin.

Kotiutumista

Nyt on jäänyt tänne kirjoittelu ja käsityöt vähän vähemmälle, kun kaikki energia kuluu tähän uuteen kotiseutuun tutustumisessa. Katselen kartasta kiinnostavia metsiä ja pikkuteitä ja ajelen ihmettelemään, josko siellä piileksisi uudet sieni ja marjamaat. Kävelen pitkiä lenkkejä ympäriinsä, että tietäisin, mitä minkäkin nurkan takana piileksii. Se on minun keinoni alkaa tuntea oloni kotoisaksi uudessa maisemassa. Säät ovat olleet upeat tähän tutkimusmatkailuun. 

Vaan ehkäpä kotiutuminen alkaa jo olla nurkilla, kun pikkuinen kotitonttu ilmestyi tutkimaan paikkoja uuden majapaikan löytämisen toivossa.

Ja kun se jäi vetelemään päiväunia pation kaiteelle villiviinin varjoon, niin eiköhän tässä pian ala olo omalle tuntumaan.

Mitään valittamistahan minulla ei ole. Tämä vain vie vähän aikaa, niinkuin varmaan tiedätte, te jotka olette uuteen paikkaan muuttaneet. ; ) Mieli on hitaampi kuin jalat. Kertokaas te omia sopeutumiskonstejanne? Jospa voisin ottaa jotain opikseni.

Kaunista syksyn jatkoa jokaiselle!

Vauvakuumetta

Olen ollut kukkapenkkikierteessä.
Tein yhden penkin. Näin pari iiristä tukehtuneena ruusun katveessa ja ajattelin pelastaa ne penkkiini. Kun aloin niitä kaivaa esiin, löysin sata unohdettua iiristä ruusun alta tiukkana mattona toisiinsa kietoutuneena. Eiväthän ne kukkapenkkiini mahtuneet. Piti siis tehdä toinen penkki. Ruusukin näytti kurjalle risukasalle, kun sen juuret oli pengottu, joten täytyi istuttaa sen uuteen malliin leikattuna ja ravittuna. Kun vielä löysin roskakasasta toisia iiriksiä ja vuorenkilpiä, oli nekin istutettava ennen talvea... Eihän kukkia voi kuolemaan jättää.

Nyt pieni rivikotipihani on kuin myyrien kesäjuhlien jäljiltä, joka paikka pengottu ja möyritty. Naapurit varmaan näkevät painajaisia uudesta kummallisesta asukkaasta, joka ei osaa lopettaa lapion kanssa riehumista vaan tunkee pian toisten tonteille huhkimaan...Siinäpä aihe uudelle kauhuelokuvalle...

 Mutta minä elän tulevan kesän toivossa. Uuden kasvun toivossa, joka peittää myyräntyöt. ; ) Ja olen innoissani noin vaan lahjaksi saaduista kukista.

 ( Kukkapenkki No3 )

Kun en kokoaikaa ole jaksanut kaivaa monttuja, olen välillä kuunnellut, miten ystävällä on vauvakuume. Omat "vauvani" on jo aikuisia, mutta sen verran sain tartuntaa, että huilityönä syntyi muutama pikkuriikkinen vauva.

Ensin kaksoset.

 

Ja sitten  hyväntuulinen tyyppi. Jospa avaimet pysyisivät tallessa, kun ne herättävät äidillistä huolehtimisen tarvetta? ; ) Mutta sanonpa vaan, että helppoa on vauvanteko tässä elämän vaiheessa! Ei tarvittu yhdeksää kuukautta.

Valoisia syksyn päiviä teille. Ottakaa rauhallisesti kukkien ja vauvojen kanssa.

Hippipussillinen tomaatteja

Onkohan syksy tulossa, kun alkaa tehdä mieli jäädä koukkuun?
 Koukkukättä verrytellessä tein hassun hippipussin.

Kirpparilta löytyi kesällä pussillinen pumpulilangan jämiä. Niillä oli kiva antaa värin räiskyä.

Tämmöistä pussia kaipasin lenkeillä kipittäessä, missä kännykkä ja muutama välttämätön tavara kulkee turvallisesti mukana, eikä putoile taskuista, vaikka kuinka röymiskelisi kanttarellejä nuuskien.

 

Ja kohta on luvassa satoa! Vaikka suurin osa kasveista piti jättää entiseen kotiin, niin ruukuissa kasvavat tomaatit tulivat hyvin muutossa mukana ja viimein niihin alkaa löytymään punaisia poskia.

No muutamasta kukasta ja ruohosipulista otin mukaan alkuja  ja kun ystävällinen ystävä kantoi säkillisen aitoa karjan lantaa avukseni , niin eiköhän ensi keväänä täälläkin säteile ilahduttava kukkapenkki. ; )

Syyskesän iloa teidänkin nurkillenne! kanttarellejä ja mustikoita!

Sataa

Sataa.
Niin mahdottomasti, koko päivän.

Sataa.

Pisarat tirskuu pilven raosta yhtenään.
Sataa.

Suojasta sitä on hyvä katsoa.
Varsinkin, jos on mukavaa seuraa.

Tai kotikolosta, peiton alta,
kun ropinamusiikki saa silmäluomet unelijaiksia.

 

Mutta onneksi ei eilen satanut näin paljon, kun ekaa kertaa yli kymmeneen vuoteen päästiin hevosen selkään.
Hauska tunne, kun muutaman askeleen jälkeen keho tunnisti: tällaistahan se oli! Kivaa!
Tämä tehdään vielä uudelleen. Kiitos tytär, kun jaksoit yllyttää. ; )

 

Pahin pelkoni ei toteutunut: Pääsin jopa alas heposen selästä ratsastuksen jälkeen.

Tänään lihakset muistaa hyvin, että eilen tuli kokeiltua ratsastamista...

Mukavaa sadepäivää kanssaihmisille!

Rättimattoa jalkakäytävällä

 Muistinpa viimein ottaa kameran mukaan, kun menin Käpyyn. Siellä odotti kuun alussa maalattu räsymatto vielä kirkkaana ja kauniina. Vaikka maaleina käytettiin kaiken maailman sisälatekseja, mitä kierrätyksestä ja maalikaupan sekundahyllystä saatiin, niin hyvin ne kestävät sadetta ja aurinkoa. Edellinen matto oli vielä talvenkin jälkeen hyvin näkösällä.

 Maalarit olivat iältään 2v - 60v ja jokainen sai säveltää omaa raitaansa oman inspiraation mukaan ja joku muu sai jatkaa, jos keksi jotain lisättävää toisen työhön. Se oli tosi yhteisöllistä tekemistä.

 Värit olivat, mitä satuttiin saamaan, mutta ihmeesti niistä vaan muodostui mukava kokonaisuus.

 Erilaisen kasvit oli tämän vuoden innoittajista yleisimmät.

 Ja välillä syntyi rehevää abstraksia jälkeä. Tämän tekijästä näki, miten hän nautti värien räiskimisestä. ; )

Mainio päivä. Kaikilla taisi olla mukavaa. Minä homman viimeistelin reunat rajaamalla ja parsimalla väliin jääviä koloja.

Kannattaa kokeilla muuallakin! Miksi harmaa asfaltti saisi tyrannisoida niin suuria alueita meidän maailmastamme? Lupa pitää kysyä kuitenkin  ELY-keskuksesta, jos yleistä tietä aikoo maalata.

Lähtöselvitys

 Täällä on lähtöselvitys menossa.

Pääskyskodissa näyttää näin suloiselta aamutuimaan. Kaikki lapset harjottelevat jo lentämistä. Eilen se ujoinkin uskaltautui kokeilemaan siipiään. Välillä tullaan kotipesään huilaamaan. 

Ovat niin lystikkään näköisiä, kun joku hyönteinen lentää ohi, niin pikkunokat kääntyy samaan tahtiin ötökän perässä. lentävä kärpänen näyttää pääskyslapsesta varmaan samalta, kuin karkkimainos ihmisen tenavasta.

Näitä pieniä sain pitää hetken kädessä ja järjestää niille uuden kodin, jota emot ovat nyt sisustaneet savella pääskystyyliin sopivaksi.

Minun pesäni näyttää tältä. Paljon olen karsinut, vienyt roskikseen, tai kirpparille, jotain polttanut. Silti ihmisen lähtö on tavaraa täynnä. Varsinkin jos on käsillä tekevää sorttia.

Perjantaina sitten saan avaimet uuteen kotiin ja lauantaina hyppään, kuin sammakko siihen elämään, jota uusi koti, uusi ympäristö ja syksyllä alkavat uudet työt tuovat tullessaan. 
Tämä muutto on samalla käytännöllistä surutyötä ja vanhan liiton purkamista.
Mitä uusi tuokaan tullessaan...

Mukavaa tätä päivää sinne! ; )

Lopputyö

Näin tämä elämä viskelee.
Kaksi vuotta ehdin asua tätä pikku torppaa metsän keskellä, kun tuli elämän pakottavia syitä muuttaa pois, enemmän ihmisten ilmoille. Lähtemisen haikeutta olen nyt käynyt läpi, uusi koti on tiedossa, eikä rivitaloon muuttaminen enää tunnu niin ahtaalle. Saanhan sielläkin pikkuisen pihan, jonka pystyn pitämään mieleisessäni kunnossa. Mielikuvituksella siitä voi tehdä oman miniparatiisin.
Lopputyökseni ja kiitokseksi Piilolalle, maalasin olohuoneen nuhruiset seinät, jotta uuden olisi mukavampi kotiutua tänne.

Tässä muuton ja elämisen sekamelskassa pidettiin vielä lasten kuvataidepäivä. 11 pikkutaiteilijaa ahersi pihallani innoissaan ja maalissa oltiin yltä-päältä. Hienoja töitä tuli. ja välillä seurattiin Riitan nukketeatteri esitystä Ruutin elämästä, pelattiin jalkapalloa ja otettiin vilvoitusta puutarhaletkusta.

Kaikille taisi jäädä oikein hyvä maku siitä päivästä.

Muuttaahan ne linnutkin, kun syksy tulee. Minä otan pienen varaslähdön ja muutan 23km etelämmäs.
Mutta jatketaan kesää silti vielä!

Ps
Kerroin teille pääskysistä, jotka putosivat pesän mukana ja asuvat nyt kukkakorissa räystään alla. Muiden pesien pääskynpojat jo harjottelevat lentämistä ympäri taloa, mutta nämä kolme viipyvät vielä pesässä. Vuokraisäntäni, Samppa sanoi, että taisivat pelästyä siinä rytäkässä, eivätkä uskalla lähteä kovaan maailmaan. Välillä jo istuvat korin reunalla ihmettelemässä.
Jospa ne huomenna jo rohkenevat. ; )

Mukavaa tätä päivää sinulle!

Rättimatto talkoot

Maanantaina, 1.7. 2013,  ELLEI SADA,
HUOMHUOM! Näyttää satavan. Siirretään mattoilu tiistaille 2. 7. Tulkaas immeiset! ; )

Kudotaan pensselillä rättimattoa Kävyn eteen jalkakäytävälle. Lateksimaaleilla se syntyy. Olen niitä keräillyt kierrätyksestä ja kaupan virhesekoitus löytökorista.

Tässä kuvia viime kesän matosta.

Tervetuloa siis Konnevedelle, Kauppatie 68. Omat ylijäämä lateksit saa ottaa mukaan, niin saa niille hienoa käyttöä. Tehdään semmoinen yhteistaideteos, että sitä ihailee moni! ; ) Maalipurkit on auki klo 11 - 16, eikä tarvitse olla erityislahjakkuus. Pidetään vaan hauskaa.
Ja vieressä on Käpy Galleria, kauppa ja kahvila, jossa saa herkutella ja ihailla taidetta.

 

Nähdään!