Kotiutumista

Nyt on jäänyt tänne kirjoittelu ja käsityöt vähän vähemmälle, kun kaikki energia kuluu tähän uuteen kotiseutuun tutustumisessa. Katselen kartasta kiinnostavia metsiä ja pikkuteitä ja ajelen ihmettelemään, josko siellä piileksisi uudet sieni ja marjamaat. Kävelen pitkiä lenkkejä ympäriinsä, että tietäisin, mitä minkäkin nurkan takana piileksii. Se on minun keinoni alkaa tuntea oloni kotoisaksi uudessa maisemassa. Säät ovat olleet upeat tähän tutkimusmatkailuun. 

Vaan ehkäpä kotiutuminen alkaa jo olla nurkilla, kun pikkuinen kotitonttu ilmestyi tutkimaan paikkoja uuden majapaikan löytämisen toivossa.

Ja kun se jäi vetelemään päiväunia pation kaiteelle villiviinin varjoon, niin eiköhän tässä pian ala olo omalle tuntumaan.

Mitään valittamistahan minulla ei ole. Tämä vain vie vähän aikaa, niinkuin varmaan tiedätte, te jotka olette uuteen paikkaan muuttaneet. ; ) Mieli on hitaampi kuin jalat. Kertokaas te omia sopeutumiskonstejanne? Jospa voisin ottaa jotain opikseni.

Kaunista syksyn jatkoa jokaiselle!