sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Marraskuun metsä

Marraskuun metsä.
Suuri, märkä ja hämärä.
Joku tuntui liikkuvan lähistöllä.
Liekö karhu, joka etsi talviuntaan?

Oli keskipäivä, silti valon vähyys tunki ihoon asti.
Marraskuu.


Onneksi sammal oli vihreää.
Sillä tuntui olevan oma, sisäinen hehkunsa.

4 kommenttia:

  1. Tuo onkin juuri nyt niin kivaa, kun muuten metsissä voi olla lähes väritöntä, mutta sammaleet loistavat vihreydellään!

    VastaaPoista
  2. Sama kuin margsan aattelen, sammal tekee metsät ihaniksi juuri nyt.

    VastaaPoista
  3. Niinpä! Sammalilla on ihmeellinen vihervoima. Niitä ei arvosteta ensinkään riittävästi.

    VastaaPoista
  4. Kyselit yhteyksiäni Säkkijärvelle, isän puoleinen suku on sieltä kotosin, Ristsataman kylästä.
    Virsut, Santapukit, Niemiset ovat sukujani, tuo viimeinen kuuluu isällleni.
    Entä siun juuresi?

    VastaaPoista

Kerrohan ystäväiseni!

Suloista joulua!

Oikein mukavaa, siunauksellista, levollista ja mitä nyt itsekukakin kaipaa, semmoista joulun aikaa jokaiselle! Tässä katis...