Sadan nuotion kesä.

Tykkään ihan hirveästi luonnossa liikkuessa

tehdä tulet ja istua nuotion ääressä.

Viime kesä täytti tämän unelman

ainakin sata kertaa!

Kotinurkilla, tai reissussa.

Paistaen, tai vain tulen lämmöstä nauttien.

 Mitä märempi metsä, sitä suurempi voitto, kun nuotio syttyy ;)

Saa olla iso, tai pieni nuotio, aina se ilahduttaa.

 Yöllä tai päivällä.

Hiipuen, tai loimottaen palava. Ihana aina.

Märän kesän hyvä puoli oli palovaroitusten puuttuminen ;)

Lokakuussa suostuttiin lopettamaan kesäaika ja vilkutettiin haikeana tälle viimeiselle
nuotiolle saaressa, kun vene piti siirtää talviunilleen.

Mutta ei hätää! Tänään tehtiin syksyn ensimmäinen nuotio.
Minkä suuren pyromaanin maailma minussa menettikään! ;)

Sisällä ollessa piirtelyinto jatkuu. Tässä ystäväni koiran, Helmi-Orvokin muotokuva.

Mukavaa syyshämärää sinulle!

Lyijykynärakkaus

Tuli pidettyä piiiitkä kesäloma tänne kirjottelusta. 
Ulkoilmaelämää on riittänyt melkein tähän asti.

Nyt kuitenkin pimeys voittaa ja routa ajaa porsaan tietokoneen ääreen,
joten pistän pikkuisen kuvia, mitä onkaan tullut puuhailtua viime päivinä.

Vanha kunnon lyijykynä teki uuden tulemuksen mun elämääni.
Onhan se lumoavaa, miten niin vaatimattomalla ja yksinkertaisella
työkalulla saa niin hienovaraisia sävyjä taiottua tavalliselle paperille.

Olen aina tykännyt työvälineistä, jotka on helppoja kuljettaa mukana.
Lyijykynää helpompaa saa hakea ;)

Aloittelin näillä eläimillä, rakkailla.
Kivaa tehdä sitä mitä huvittaa ;) 

Västäräkki, mun sieluni lintu. Muistanette hengellisen laulun, jossa sanotaan:
"Vielä laulaa västäräkki kerran, kunniaksi Herran virren ihana,
ja se laulaa lailla leijonan, ja se laulaa lailla leijonan."
 Joku siinä lauseessa on aina koskettanut
minua syvästi.

Tämmöistä harmaan sävyistä Lokakuun loppua ensilumen ripotellessa maahan.
Ei hassumpaa näinkään.

Vahingossa huumeviljelijäksi?

Lintulaudan alle kasvoi kesän tullen komeita auringonkukan alkuja.
Minäpä poimin ne kukkapenkin jatkeeksi.
Niiden seasta pilkisti outo kasvi,
jonka poimin myös kukkapenkkiin katsottavaksi, 
että mikä siitä oikein on tulossa.

Siellä se on kasvaa röhnöttänyt ja ihmetykseni on kasvanut samalla.

Ei kai tässä ryhdytty vahingossa Kannabis viljelijäksi?

Miten tässä eukon käy, tuleeko vankilareissu, kun en vielä raaski kummaa tulokasta tuhotakaan...

No joku ystävä epäili, että saattaa olla öljyhamppu, vaaraton ja terveellinen.

Mitäs täällä osataan neuvoa?

Netistä vielä tämmöinen linkki tuli vastaan:

http://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-suomi/linnut-kylvavat-kannabista-torniosta-yllatysloyto/635767/

Jään katsomaan, mikä tästä "Rentunruususta" vielä kehittyy ;)

Hyviä viljelyksiä sinullekin!

Pannu kuumana.

Hyvää kesän jatkumoa vaan!

Ulkona olo on vienyt suurimman ajan, joten tämä nettielämä takkuaa,

Mutta maalasinpa pannun välillä. Ulkona maalasin. 

Se on n puoli metriä halkaisijaltaan ja tulee

entisen työpaikkani mainokseksi. Kunhan saavat ripustettua, niin kehuskelen sillä uudelleen.

Jospa tuo kutsuisi uusia asiakkaita kahveelle ;)

Ja kadottamisleikkini jatkuu.
Tässä yksi versio siitä:

 Roskiksesta löytynyt pippurimylly.

 Sai pyrstöönsä tämän tekstin. Vois sinne enemmänkin kirjotella. 

Vaikka hyviä toivotuksia, tai esinee historiaa...

Saas nähdä kuka sen löytää tien varteen kadonneena ;)

Semmossia kesäleikkejä. Saa soveltaa. Toivottavasti joku ilahtuu näistä.

Ja oikein mukavaa kesän jatkumista sinulle!

Sadesäissä on ainakin se hyvä puoli että tulee tehtyä käsitöitä.

Tunnetko tämän kukan?

Olen saanut autella ystävää uuden kukkapenkin teossa.

Siirrellyt heinittyneestä maasta uuteen just perustettuun penkkiin

suloisia kasveja.

Monta kasvia tiedän, jotkut arvaan ja toisia kyselen ohi kulkevilta naapureilta.

Mutta tälle herttaiselle ei löydy nimeä mistään.

Osaisitko auttaa? Kasvupaikka on Keski-Suomessa ja kasvi lienee

siirretty aikanaan jonkun edesmenneen mummon pihamailta.

Korkeutta enimmillään 30cm.

Olisi niin mukava tutustua tähän kaunokaiseen, sanoa oikein käsipäivää

ja vaikka tehdä sinunkaupat.

Hyvää villasukka-kesäpäivää!

Omituinen juhannussalko

Oltiinpa kerrankin ajoissa.

Käytiin naapurin muorin kanssa metsätöissä.

Kaadettiin pihlajan vesoja iso nippu ja väännettiin niistä tämmöinen

kukkateline...tai mikälie heinäseiväs.

Ajatus olisi että se vielä täyttyisi kiemurtelevista ja kiipeilevistä kasveista.
Elämänlankaa siihen jo istutettiin. Olisiko Humala, vai ruusupavut?
Mitä ehdottaisit? Korkeutta hökötyksellä on yli 2m.

Valitettavasti Windows 10 ehti tunkea koneelleni ja nyt valokuvien pyörittely on muuttunut
tosi hankalaksi. Kun käytössä on vanha Photoshop, piti kuvat kääntää toiselle kyljelleen ja tallentaa, että ne näkyy tässä pystykuvina. 

Ja kuvat kadottamastani lehmästä katosivat. Taitaa Windows leikkiä mun kanssani kadottamisleikkiä ja se on tosi ärsyttävää. Jos osaisin hankkiutuisin mokomasta pakkosyöttö kympistä heti eroon.

Mutta siitä huolimatta mukavaa kesää! ;)

Harrastuksena kadottaminen

Kun toiset esittelee innolla kirpparilöytöjään,
minä päätin aloittaa ihan toisenlaisen harrastuksen:
esineiden kadottamisen!
Minulle se on helppoa, ikäänkuin luontaista, jos tarkoitetaan
kadonneita saksia ja hanskoja ja mitä kummallisempia tavaroita, jota sitten
kovasti sättien etsin.
Mutta nyt ajattelin alkaa kadottamaan ihan tietoisesti
itse valitsemiani tavaroita.

Harrastus toimii näin.
Valitsen mukavan esineen, jota en kaipaa kotiini.
Etsin sille ovelan paikan jostakin maastosta, tai
mihin nyt se esine parhaiten istuu ja jätän sinne.
Voin välillä käydä sitä katsomassa ja ihmettelemässä, josko joku olisi
sen sieltä löytänyt, ilahtunut ja innoissaan kiikuttanut kotiinsa...
tai toiseen piiloon.

Tässä käytännön esimerkki. ;)

 Joskus lahjaksi saatu pieni rukoilija-patsas on kuleksinut nurkissa
omaa paikkaansa löytämättä.
Piilotin sen puiden "sydämelle" mielimaisemaani.

Siellä se kököttää kuin kotonaan katsellen tällaista järvimaisemaa.
Moni ei sitä huomaa, mutta ehkä tule joku, vaikka lapsi ja hämmästyy ;)

Hyvä siellä on kesällä nauttia luonnonrauhaa.

Mitään roskia ei tällä lailla saa maisemaan piilottaa, sehän on selvä.
Jotain pientä ja kaunista.

No jaa olis minulla vähän isompiakin tavaroita, joista luopuisin,
mutta näin ei taida vanhasta autosta eroon päästä. 
Vaikka näkyyhän niitä parkkipaikkojen liepeille
kadonneen joiltakuita. Ehkä löydän vielä jonkun, joka rakastaa korjailua
ja kaipaa juuri semmoista Corolla-ruttanaa. ;)

Mukavaa kesää sinulle, sitä ei kadoteta, jookos?

Päivä kerrallaan

Toiset ne on tehneet ahkerasti käsitöitä, tai muita töitä.
Minä olen elänyt päivä kerrallaan-tyylillä.
Työttömyydestä kärsii...minä olen yrittänyt nauttia siitä, mitä se antaa:

Jos ei rahhaa oo, niin aikaa on ja siitä voi nauttia.

Monet nuotiot on sytytelty. 
Metsissä ja järven jäällä tallusteltu.

Hengitetty raikasta ilmaa ihan ilmatteksi!

Kerätty auringon vitamiineja ja valoa sieluun asti.

Ihmetelty kevään alkua.

Välillä pistää niskaan syyllinen olo: Täällä sitä vaan eletään yhteiskunnan
varoilla, eikä edes hoksata murehtia.
Vaan mitäpä murehtiminen hyödyttäis? Onhan niitäkin aikoja eletty.

Pistetään harmit tänne Ronttosauruksen kitaan, joutaa se niitä kantamaan
kun kivipäätä ei kivistä.

Hengitellään vaan. 

Eletään edes tämä kevät lasten ja koirien tyylillä:
Päivä vain ja hetki kerrallansa. ;)

Kukkaa pukkaa

Siemeniä on kylvetty.
Joka aamu katsottu, näkyiskö jo pieni piikki vihreää.
Ei ole näkynyt.
Ja ulkona räntää räiskii.
Meinaa loppua kärsivällisyys, kun on tämmöinen
hosuvainen tyyppi.

Ei auta muu kuin virkata kukkia.

Edes muutama kassiin somisteeksi

ja toiseen pussiin myös.

Piti oikein hankkia uudet prillit, että varmasti näkee, kun ne taimet alkaa nousta ja 
laskea silmukoita oikein.
Mukavasti elämä kirkastui näiden läpi katsoessa. ;)

Kevätintoa sinulle!

Koirien taivas

Luin Psalmeja ja vastaan tuli tuttu Ps 84:7
"Kun he käyvät kyynellaakson kautta
he muuttavat sen lähteitten maaksi..."
Aloin kuvittelemaan lähteitten maata varsinkin 
kyynellaakson jälkeen. Mille se tuntuisi, näyttäisi.
Se alkoi tuntua niin ihanalle paikalle, että 
 piti tehdä tämmöinen lapsellinen kuva.

Kuvaa maalatessa ajatukset juoksee omia polkujaan.

Kun samoihin aikoihin Tahvo putosi avantoon,
selvisi kyllä ylöskin, mutta toipui hitaasti, vanha koira kun on,
menivät mietteet koiran kuolemaan ja luopumiseen.
Niinpä kuvaan tulivat koirat ja kuva sai toisen sisällön.
Se onkin koirien taivas!

Tytär käydessään sanoi puita kanttarellin näköisiksi ja niin kuvasta tuli
Kanttarellipuu laakso.

Ajattelin myös meidän mielimaisemiamme.
Miten erilaisissa paikoissa ihmiset nauttivatkin olostaan, 
Kyselin läheisiltäni, mikä on heidän mieli maisemansa, se sielunmaisema.
Minä saattaisin viihtyä tuossa maisemassa.
Missäs sinä?

Jos lumi olisi orvokkeja

Jos yhtenä aamuna

kun herään

lumi olis

orvokkeja.

Jos orvokit olis

ison miehen kämmenen kokoisia

ja ne tuokisuis keväälle,

melkein kesälle.

Jospa!

Kahlaisin niiden keskellä,

jos kävisin maate, ne olis korkeempia kuin minä.

Ja mehiläiset pörräis intoa pullollaan.

Perhoset lepattais lepäämään...

Huomenna, kun herään, toivon oikeen kovasti.

Ystävälle täällä teen taulua, 1m 20cm pitkää.

Siihen mahtui oiken monta orvokkia ja paljon unelmia kesästä ;)

Tässä kukkakimppu sinullekin tänään!