Päivä kerrallaan

Toiset ne on tehneet ahkerasti käsitöitä, tai muita töitä.
Minä olen elänyt päivä kerrallaan-tyylillä.
Työttömyydestä kärsii...minä olen yrittänyt nauttia siitä, mitä se antaa:

Jos ei rahhaa oo, niin aikaa on ja siitä voi nauttia.

Monet nuotiot on sytytelty. 
Metsissä ja järven jäällä tallusteltu.

Hengitetty raikasta ilmaa ihan ilmatteksi!

Kerätty auringon vitamiineja ja valoa sieluun asti.

Ihmetelty kevään alkua.

Välillä pistää niskaan syyllinen olo: Täällä sitä vaan eletään yhteiskunnan
varoilla, eikä edes hoksata murehtia.
Vaan mitäpä murehtiminen hyödyttäis? Onhan niitäkin aikoja eletty.

Pistetään harmit tänne Ronttosauruksen kitaan, joutaa se niitä kantamaan
kun kivipäätä ei kivistä.

Hengitellään vaan. 

Eletään edes tämä kevät lasten ja koirien tyylillä:
Päivä vain ja hetki kerrallansa. ;)

Kukkaa pukkaa

Siemeniä on kylvetty.
Joka aamu katsottu, näkyiskö jo pieni piikki vihreää.
Ei ole näkynyt.
Ja ulkona räntää räiskii.
Meinaa loppua kärsivällisyys, kun on tämmöinen
hosuvainen tyyppi.

Ei auta muu kuin virkata kukkia.

Edes muutama kassiin somisteeksi

ja toiseen pussiin myös.

Piti oikein hankkia uudet prillit, että varmasti näkee, kun ne taimet alkaa nousta ja 
laskea silmukoita oikein.
Mukavasti elämä kirkastui näiden läpi katsoessa. ;)

Kevätintoa sinulle!

Koirien taivas

Luin Psalmeja ja vastaan tuli tuttu Ps 84:7
"Kun he käyvät kyynellaakson kautta
he muuttavat sen lähteitten maaksi..."
Aloin kuvittelemaan lähteitten maata varsinkin 
kyynellaakson jälkeen. Mille se tuntuisi, näyttäisi.
Se alkoi tuntua niin ihanalle paikalle, että 
 piti tehdä tämmöinen lapsellinen kuva.

Kuvaa maalatessa ajatukset juoksee omia polkujaan.

Kun samoihin aikoihin Tahvo putosi avantoon,
selvisi kyllä ylöskin, mutta toipui hitaasti, vanha koira kun on,
menivät mietteet koiran kuolemaan ja luopumiseen.
Niinpä kuvaan tulivat koirat ja kuva sai toisen sisällön.
Se onkin koirien taivas!

Tytär käydessään sanoi puita kanttarellin näköisiksi ja niin kuvasta tuli
Kanttarellipuu laakso.

Ajattelin myös meidän mielimaisemiamme.
Miten erilaisissa paikoissa ihmiset nauttivatkin olostaan, 
Kyselin läheisiltäni, mikä on heidän mieli maisemansa, se sielunmaisema.
Minä saattaisin viihtyä tuossa maisemassa.
Missäs sinä?

Jos lumi olisi orvokkeja

Jos yhtenä aamuna

kun herään

lumi olis

orvokkeja.

Jos orvokit olis

ison miehen kämmenen kokoisia

ja ne tuokisuis keväälle,

melkein kesälle.

Jospa!

Kahlaisin niiden keskellä,

jos kävisin maate, ne olis korkeempia kuin minä.

Ja mehiläiset pörräis intoa pullollaan.

Perhoset lepattais lepäämään...

Huomenna, kun herään, toivon oikeen kovasti.

Ystävälle täällä teen taulua, 1m 20cm pitkää.

Siihen mahtui oiken monta orvokkia ja paljon unelmia kesästä ;)

Tässä kukkakimppu sinullekin tänään!

Ekologinen varpaanlämmitin

Ei tällä kelillä muuta voi.

Urhea vahti ja pihakoirakin viihtyy sohvalla.

On tainnut päästä eläkkeelle.

Mutta mistä saisikaan luontoystävällisemmän varpaanlämmittimen?

Ei kuluta sähköä, eikä uusiutumattomia luonnonvaroja.

Päästöjä kyllä tulee useamman kerran päivässä, mutta ne on 

hyvää lannoitusta lähimetsien mustikoille.

Ja kun tämä sama laite toimii kuntohoitajana ja

biojätteen jalostuslaitoksena, niin ei tuu suurta hiilijalanjälkeä!

Kurasäällä kyllä muita jalanjälkiä siitäkin edestä...

Jatketaan lämmittelyä! ;)

Valoa, lisää valoa!

Melkein parasta joulussa on, kun siitä alkaa valon voitto pimeydestä!
Jokainen minuutti on juhlaa syyshämärän jälkeen.

Sieltä se tulee ;)

Aurinko nousee varmaan jo sentin korkeammalle... 
Päivä on yli 10 minuuttia pitempi.

Tässä kuvassa on värit ja asetelmat kohdillaan ;)
Auringonvärisen koiran myötä valoisia terveisiä sinulle!

Taivaallisia jouluvaloja

Olen tänä jouluna keskittynyt näihin ekologisiin ja energiatehokkaisiin jouluvaloihin.
Täällä pimeän keskellä pienikin pilkahdus aitoa valoa on ruokaa sielulle!

Valon väri vaihtuu päivittäin ja välillä ei näytä syttyvän ensinkään. 

Mutta kovasti pitää uskoa, että jossain on se valo. Sittenkin.

On rynnättävä heti kuvaamaan, jos aikoo ehtiä saada oikean VALOkuvan.

Kirkkokin katsoo nousevaan aurinkoon. Siihen pilkahdukseen pilvien ja auringonlaskun välissä.

Oikean joulun valopilkahduksia sinun mielesi pimentoihin
 tahdon tällä höpinällä toivotella. Nautitaan Joulurauhaa!

Voi hyvät Sylvit!

Onpas aika karannut.

No sen siitä saa, kun vanhoilla päivillään alkaa juoksemaan miesten perässä.
Melkein nolottaa. ;)

Hyvät syksyn suunnitelmat on menneet ihan uusiksi. 
Virkkaukset on jääneet virkkaamatta,
maalaukset tekemättä... Miten tässä vielä käy?

Nyt sentään sai kaivettua akvarelli vempeleet pöydälle
ja tehtyä ystävälle kuvan hänen lapsuutensa mummolasta.

Valokuvia ei montaa ollut, mutta muistikuvia kylläkin ja niitä oli mukava kuunnella.

Tänä päivänä tuo ihana mummola on surullisessa kunnossa.

Tämmöinen satu siitä syntyi. Muisto lapsuuden kesästä.

Olisipa vielä pelakuu mummon ikkunalla.

Iso ja pieni työ

Viimeisenä maalaustyönä Paratiisisaarilla entisöin ja

 muokkasin heidän vanhan mainoskylttinsä.

Eka kuva on vanhasta valokuvasta otettu alkuperäisen kyltin kuva.

Tälle kyltti näytti, kun aloitin homman.

Pohjatöitä tehtynä. 

Ja tässä se nyt kököttää uuden toimitilan ulkoseinällä. ;)

Kun toiminta oli vuosien saatossa muuttunut, piti kuvamaailmaakin muokata sen mukaan.

Pintaan suojaksi sivelty venelakka vähän yllätti vahvalla ruskeudellaan,

Mutta ehkä se sai siitä antiikkisenmman leiman, joka "henkii paikan historiaa" - ;)

Hyvät selitykset pelastaa aina kaiken...

Pieni, hauska työ, oli kun tutuntuttu löysi kirpparilta pienet puukengät. Vähän likaantuneet ja puupinnalla olevat. Muutaman mutkan kautta ne tulivat minulle, että niistä kypsyisi synttärilahja 1-vuotiaalle.

Tämmöiset kesäiset niistä tuli.
"Olkoon askeleesi aina mansikkaiset."

Niin sinunkin siellä! ;)

Työttömyys on kiireistä aikaa

Kun työn tiesi kestävän vain puoli vuotta, voi alusta asti tehdä suunnitelmia:

Kun työ loppuu, teen tämän...ja tuon.

Kun se työ sitten loppui, olen saanut ravata kiire kintuissa ympäriinsä lunastamassa näitä aikeita. 

Kaikkea autokorjaamon ja mummola vierailun väliltä.

Ensin reissu Kainuuseen.

Se oli parasta "katkohoitoa" työputken jälkeen. Tuossa pari tunnelmakuvaa sieltä.

Kävelyä ympäriinsä luonnosta ja maisemista nauttien kivassa porukassa. 
Tässä torpassa kävin kokeilemassa, olisiko emännän paikka auki... Ovet oli kyllä levällään, mutta isäntä lienee karannut ikkunasta, kun ei kiinni saatu.

Vuokkijärven tyyneyttä.

Rantajärven iltavaloa.

Aittojärven keskellä kulkevaa ihmeellistä harjua.

Saapaskosken aamusumua.

Ja lähteen kirkkautta. Toin itselleni matkamuistoksi hiekkaa lähteen pohjalta.

Muista kiireistä en edes kuvia ehtinyt ottaa ;)
Mutta muutama syksyinen  kotisaarelta sentään.

Eikö olekkin kummaa, miten syksyn näkee maisemassa,
vaikkei keltaisia lehtiä näkisikään?
Niinkuin taivas olisi korkeammalla, äänet hiljaisempia...

Värit kuulakkaampia.

Kaunista syksyä sinun päivääsi!