Joulurauhaa!

Kaikki hienot toivotukset on jo sanottu. 

Jospa saat valita, mitä eniten kaipaat. 

Semmoista Joulua sinulle toivottelen!

Tuokoon uusi vuosi

iloisia hetkiä elämääsi!

Pöhköä joulua!

Nyt väsyttää liikaa muuton jälkeen.
Joulu tulee "suoritettua" laiskimman kaavan mukaan.
Ei vaan virta riitä muuhun, eikä taida olla tarpeenkaan.

Jonkun joulukortin väsäsimme aikuisen tyttäreni kanssa.
Niistäkin tuli hm aika omaperäisiä ;)
Onneksi mummoillakin riittää huumorintajua.

Ja harras jouluruno syntyi aivottomasti hekotellen.

No joo.
Irrottelevaa joulua teillekin!

Valohoitoverhot

Hankin kirpparilta valohoitoverhot. 
Tai tytär hiukan painosti...suorastaan osti ne minulle, kun en osannut päättää.
Ja se oli hyvää painostusta, sillä nyt näyttää koti paljon aurinkoisemmalle.
Nämä saavat olla nyt minun jouluverhoni, näillä sukelletaan iloisemmin 
pimeimmän kaamoksen ohi. ;)

Semmoinen ihme sattui tänään aamulenkillä, että nähtiin melkein aurinko.
Ainakin sen vaikutus pilvien takana.

 Se on tänä syystalvena niin harvinainen ilo, että
pitää heti ottaa valokuvia. Muut kuvat sitten tärähtelivät miten sattuu, sillä kaikenkaikkiaan
oli vielä hämärää. 

Voi että, millehän se tuntuu, kun tämä pimeneminen pian loppuu ja
vielä joskus aurinko paistaa täydellä terällään koko päivän!
Siinä toivossa!

Kiitos isänmaasta!

En turhia hymistelemättä osaa tätä paremmin sanoa.
Kiitos Jumalalle, kiitos isille.

Vettä jokapuolella.

On niin mukavaa, kun vettä on jokapuolella.
Iltalenkillä melkein pelotti kävellä aallonmurtajalle, kun
Päijänne tuijotti mustana ja huokaili vain hiljaa.

Koti on vielä osittain laatikoissa.
Asunnossa leijuva rakennuspöly kylpyhuoneremontin jälkeen pistää pesemään joka paikan 
ja lattian moneen kertaan. Muuten on kokoajan tuntu,
että täällä taidan tulla viihtymään. ;)

Hämäryys haittaa valokuvausta, mutta nautin näistä maisemista ja osaan kuvitella,
miten kevät tuo värit ja elämän kaikkeen.

Mielenlepuutusmaisemia.

Joulukuu...hm. Hyvää joulun alus aikaa kuitenkin!

Sisustus unelmia Stiinan malliin

Olohuone on paraatikunnossa...
Banaanilaatikko sisustus on uusinta muotia. Vanhat matkalaukut ovat myös tyylikkäitä.
"Tällasta mä oon aina halunnu!" Tällaista sisustusta nääs ja aika usein myös kokeillut. 
Koirakaan ei jaksa enää ihmetellä. Taitaa jo hyvin ymmärtää, mitä tästä seuraa. 
Onhan tämä sen elämän kuudes muutto. 
Onneksi sille on tärkeintä, että pääsee auton takapenkille nauttimaan maisemista, 
mentiin sitten minne tahansa.

Taidetta pitää aina olla sisustuksessa ja sitä voi käyttää moneen tarkoitukseen.

Hohhoijaa. Tämä on aika rasittavaa, varsinkin Marraskuun harmaudessa. Sanoin jo pojalleni,
että jos ilman painavaa syytä pian tämän muuton jälkeen alan puhumaan muuttamisesta, vie minut hoitoon. Sitten on jossain jotain vikaa. 
Ja lupasin uudessa kodissa naulata huonekalut kiinni lattiaan, ettei ne niin keveästi liikahda.  No eipä tämäkään muutto ollut suunnitelmissa. Syksy vain paljasti asunnon
homeet, jotka kesän ajan runsaassa tuuletuksessa pysyivät piilossa.

Välillä on päästävä tuulettumaan. Tahvo ja kaverit ovat niin tottelevaisia velikultia, jos vain
jollakin on makkaraa taskussa ;)

Jatketaan järjestämistä! Nauttikaa te paikallaan pysyjät kotienne rauhasta ;) Ja kaikki myötätuntoni toisille muuttajille!

Kukkia naapurin mummolle

Vähiin jää kirjottelu, kun elämisen myllerrys sotkee kuvioita.
Muutto vie niin paljon energiaa.
Tällä kertaa olen myynyt ja pistänyt pois monta huonekalua.
Mitä niitä vanhoja romuja raahaamaan taakkanaan.
Mukavaa aloittaa melkein tyhjältä pöydältä ja pikkuhiljaa rakentaa uusi koti uusien seinien sisään.

--- Oli muuten hauskaa, kun huvikseni pistin pari risaa pinnatuolia myyntiin nettiin ja niillekös löytyi melkein heti innokas ostaja, joka tarvi tuoleja johonkin projektiin ja oli vain mielissään, kun osat olivat valmiiksi irti. ;) ---

Ja sitten uudessa kodissa naulaan huonekalut kiinni lattiaan,
ettei vaan muuttovimma pääse iskemään ilman erittäin painavaa syytä!!!
On tullut viime aikoina harrastettua tätä pakolaiselämää liikaa!
Omat muuttomiehetkin jo kyllästyvät ;)

Tässä kaunis kukkapuketti naapurin mummolle, joka lupasi ottaa huostaan mun peikonlehden ;)
En raaski kukkaparkaa enää kiusata muuttokuormaan tunkemisella.

Lähellä virtaavan joen vesi näyttää niin mustalle marraskuun harmaassa päivänvalossa.
Mutta enää vähän yli kuukausi, ja sitten alkaa valostumaan. 
Vielä me se matka jaksetaa, eikö vaan?

Värit haalistuu

Värit katoaa. Kohta näkyy enää mustat, valkeat ja harmaat. 
Tuuli yritti viedä värien lisäksi peltikatonkin viime yönä. 
Mahdoton räminä. kuin lauma juopuneita ukkoja olisi siellä tanssinut ripaskaa.
Koira pelkäsi. Se nukkui mielummin ulkona viimassa, kuin kuunteli moista elämää.
Luuli kai, että ukkonen siellä riehui.

Toiset alkaa valmistautumisen joulun tuloon. 
Minä alan taas sadannen kerran valmistella muuttoa.
Asiat taitaa alkaa viimein loksahdella kohdalleen. Saatan jo arvata, minne ja kun isot päätökset on tehty,
on homma jo helppoa ja tuttua. 
Saisinpa muuttolinnun siivet!
Vai hankkisinko asuntovaunun? Se olisi kevyt hinata aina sinne, missä milloinkin tuntuu kodin paikka olevan. Voi meitä piilopaimentolaisia ; ).

Virkeää syystuulta! Pitäkää pipoistanne kiinni!

Sekametelisoppa-salaisuus

Kerronpa kumminkin teille tämän myllerryksen, johon syksy on minut saattanut.
Aloitetaan vaikka keväästä. Silloin muutin uuteen kotiin uudelle kylälle työn toivossa 
ja mukavan asunnon löytäneenä.

MUTTA( ja niitä on monta, osan kerron tässä.)

Syksyn tullen, kun ulkona ei enää viihtynyt kaikkia päiviä ja tuuletuksia piti pienentää, kävi ilmi, että tämä koti on homeessa jostakin nurkastaan. Ei paljon, mutta sopivasti, että tämmöinen yliherkkä kuonolainen saa oireita. Ja ettei ne työmahdollisuudet alkaneetkaan niin lupaavasti, kuin toivoin.

Alkuhämmingin jälkeen aloin kysellä asumisia sieltä ja täältä ja töitäkin vähän eri puolilta, meikä muuttolintu kun ei ole tiukasti juurtunut minnekkään ja tämä uusi kylä on vielä osittain vieras.

Välillä töitä lupailtiin yhtäällä ja asumista toisaalla, mutta sitten ne peruuntuivat ja minä tässä pyörityksessä olen ollut päästäni hilkkua vaille sekoontumassa.

Viime aikoina olen tuossa naapurustossa yhtä asumusta katsellut ja melkein jo päättänyt siihen kokeilla kotini perustaa, kun se vapautuu. Kunnes tänään kuulin, että töitä saattaisi löytyä muualta, mukavia töitä vuodeksi ja kauniista maisemasta. Ei puutu kuin kotipesä niillä nurkilla.

Nyt olen taas ymmällä ja ihmeissäni. Tahdon luottaa johdatukseen. Oikein tuhtiin kädestä pitäen kuljetukseen, kun en itse enää ymmärrä, mikä olisi oikea suunta ja mitä mutkia ja peikkoja, tai ilon aiheita piileksiikään eri suuntien pusikoissa. Tahdon kulkea aralla mielellä armon varassa, vähän niinkuin ne lapset enkelitaulussa, sillä täällä maan korvessa lokakuun hämärässä oman viisauden perässä harppoen eksyy helposti.

Seuratkaa nyt mun kanssani, minne tämä polku viennee.
Ja siunauksia teidän teillenne, missä vaiheessa ne ovatkaan menossa!

Kaikki muuttuu

Syksy riisuu maisemaa.
Joka päivä se on vähän erilainen.
Syksyn lumo on väreissä ja muuttumisessa.

Tämä on oikeastaan aika hurjaa, miten vuodenajat vääjäämättä muuttaa niin radikaalisti kaikkea meidän ympärillä. Tähän ollaan totuttu, mutta kun pysähtyy ajattelemaan... Päiväkään ei ole koskaan  saman pituinen. Aika ihmeellistä saada elää näin lähellä luonnon puhetta.

Yritetään kuunnella sitä puhetta ; )

Pätkii

Miulla vaan pätkii sekä blogin pito, että moni muukin asia.

Oli ja meni Laukaan kirjaston näyttely. Aina unohdin ottaa kameran mukaan
kun siellä kävin. Mutta uskokaa pois, saatiin hyvää palautetta ja kirjastotätikin kehui, että kyllä tultiin nähdyiksi.

Näyttelyn jälkeen kierrätyssulhanen istui muutaman päivän koti kuistilla säikäyttelemässä naapureita, kunnes se siirtyi Timpan Grillille. Taisi ratketa ryyppäämään... Tai ainakin odottelemaan, josko morsian sinne saapuisi. ; )

Täytyykin käydä kyselemässä, miten muut asiakkaat on siihen suhtautuneet.

Syksy on tuonut yllättäviä hämmennyksen ja pettymyksen kokemuksia, jotka toivoakseni muuttuvat pian voitoiksi, mutta kerron niistä, kun tiedän enemmän , ) Ei tässä hätää.

Kirkkaita päiviä, marja ja sieniretkiä, vähän töitäkin. Tästä se syksy ja talven aika alkaa taittumaan.

Punaposkista syksyä sinullekin!