Vauvakuumetta

Olen ollut kukkapenkkikierteessä.
Tein yhden penkin. Näin pari iiristä tukehtuneena ruusun katveessa ja ajattelin pelastaa ne penkkiini. Kun aloin niitä kaivaa esiin, löysin sata unohdettua iiristä ruusun alta tiukkana mattona toisiinsa kietoutuneena. Eiväthän ne kukkapenkkiini mahtuneet. Piti siis tehdä toinen penkki. Ruusukin näytti kurjalle risukasalle, kun sen juuret oli pengottu, joten täytyi istuttaa sen uuteen malliin leikattuna ja ravittuna. Kun vielä löysin roskakasasta toisia iiriksiä ja vuorenkilpiä, oli nekin istutettava ennen talvea... Eihän kukkia voi kuolemaan jättää.

Nyt pieni rivikotipihani on kuin myyrien kesäjuhlien jäljiltä, joka paikka pengottu ja möyritty. Naapurit varmaan näkevät painajaisia uudesta kummallisesta asukkaasta, joka ei osaa lopettaa lapion kanssa riehumista vaan tunkee pian toisten tonteille huhkimaan...Siinäpä aihe uudelle kauhuelokuvalle...

 Mutta minä elän tulevan kesän toivossa. Uuden kasvun toivossa, joka peittää myyräntyöt. ; ) Ja olen innoissani noin vaan lahjaksi saaduista kukista.

 ( Kukkapenkki No3 )

Kun en kokoaikaa ole jaksanut kaivaa monttuja, olen välillä kuunnellut, miten ystävällä on vauvakuume. Omat "vauvani" on jo aikuisia, mutta sen verran sain tartuntaa, että huilityönä syntyi muutama pikkuriikkinen vauva.

Ensin kaksoset.

 

Ja sitten  hyväntuulinen tyyppi. Jospa avaimet pysyisivät tallessa, kun ne herättävät äidillistä huolehtimisen tarvetta? ; ) Mutta sanonpa vaan, että helppoa on vauvanteko tässä elämän vaiheessa! Ei tarvittu yhdeksää kuukautta.

Valoisia syksyn päiviä teille. Ottakaa rauhallisesti kukkien ja vauvojen kanssa.

Hippipussillinen tomaatteja

Onkohan syksy tulossa, kun alkaa tehdä mieli jäädä koukkuun?
 Koukkukättä verrytellessä tein hassun hippipussin.

Kirpparilta löytyi kesällä pussillinen pumpulilangan jämiä. Niillä oli kiva antaa värin räiskyä.

Tämmöistä pussia kaipasin lenkeillä kipittäessä, missä kännykkä ja muutama välttämätön tavara kulkee turvallisesti mukana, eikä putoile taskuista, vaikka kuinka röymiskelisi kanttarellejä nuuskien.

 

Ja kohta on luvassa satoa! Vaikka suurin osa kasveista piti jättää entiseen kotiin, niin ruukuissa kasvavat tomaatit tulivat hyvin muutossa mukana ja viimein niihin alkaa löytymään punaisia poskia.

No muutamasta kukasta ja ruohosipulista otin mukaan alkuja  ja kun ystävällinen ystävä kantoi säkillisen aitoa karjan lantaa avukseni , niin eiköhän ensi keväänä täälläkin säteile ilahduttava kukkapenkki. ; )

Syyskesän iloa teidänkin nurkillenne! kanttarellejä ja mustikoita!

Sataa

Sataa.
Niin mahdottomasti, koko päivän.

Sataa.

Pisarat tirskuu pilven raosta yhtenään.
Sataa.

Suojasta sitä on hyvä katsoa.
Varsinkin, jos on mukavaa seuraa.

Tai kotikolosta, peiton alta,
kun ropinamusiikki saa silmäluomet unelijaiksia.

 

Mutta onneksi ei eilen satanut näin paljon, kun ekaa kertaa yli kymmeneen vuoteen päästiin hevosen selkään.
Hauska tunne, kun muutaman askeleen jälkeen keho tunnisti: tällaistahan se oli! Kivaa!
Tämä tehdään vielä uudelleen. Kiitos tytär, kun jaksoit yllyttää. ; )

 

Pahin pelkoni ei toteutunut: Pääsin jopa alas heposen selästä ratsastuksen jälkeen.

Tänään lihakset muistaa hyvin, että eilen tuli kokeiltua ratsastamista...

Mukavaa sadepäivää kanssaihmisille!

Rättimattoa jalkakäytävällä

 Muistinpa viimein ottaa kameran mukaan, kun menin Käpyyn. Siellä odotti kuun alussa maalattu räsymatto vielä kirkkaana ja kauniina. Vaikka maaleina käytettiin kaiken maailman sisälatekseja, mitä kierrätyksestä ja maalikaupan sekundahyllystä saatiin, niin hyvin ne kestävät sadetta ja aurinkoa. Edellinen matto oli vielä talvenkin jälkeen hyvin näkösällä.

 Maalarit olivat iältään 2v - 60v ja jokainen sai säveltää omaa raitaansa oman inspiraation mukaan ja joku muu sai jatkaa, jos keksi jotain lisättävää toisen työhön. Se oli tosi yhteisöllistä tekemistä.

 Värit olivat, mitä satuttiin saamaan, mutta ihmeesti niistä vaan muodostui mukava kokonaisuus.

 Erilaisen kasvit oli tämän vuoden innoittajista yleisimmät.

 Ja välillä syntyi rehevää abstraksia jälkeä. Tämän tekijästä näki, miten hän nautti värien räiskimisestä. ; )

Mainio päivä. Kaikilla taisi olla mukavaa. Minä homman viimeistelin reunat rajaamalla ja parsimalla väliin jääviä koloja.

Kannattaa kokeilla muuallakin! Miksi harmaa asfaltti saisi tyrannisoida niin suuria alueita meidän maailmastamme? Lupa pitää kysyä kuitenkin  ELY-keskuksesta, jos yleistä tietä aikoo maalata.

Lähtöselvitys

 Täällä on lähtöselvitys menossa.

Pääskyskodissa näyttää näin suloiselta aamutuimaan. Kaikki lapset harjottelevat jo lentämistä. Eilen se ujoinkin uskaltautui kokeilemaan siipiään. Välillä tullaan kotipesään huilaamaan. 

Ovat niin lystikkään näköisiä, kun joku hyönteinen lentää ohi, niin pikkunokat kääntyy samaan tahtiin ötökän perässä. lentävä kärpänen näyttää pääskyslapsesta varmaan samalta, kuin karkkimainos ihmisen tenavasta.

Näitä pieniä sain pitää hetken kädessä ja järjestää niille uuden kodin, jota emot ovat nyt sisustaneet savella pääskystyyliin sopivaksi.

Minun pesäni näyttää tältä. Paljon olen karsinut, vienyt roskikseen, tai kirpparille, jotain polttanut. Silti ihmisen lähtö on tavaraa täynnä. Varsinkin jos on käsillä tekevää sorttia.

Perjantaina sitten saan avaimet uuteen kotiin ja lauantaina hyppään, kuin sammakko siihen elämään, jota uusi koti, uusi ympäristö ja syksyllä alkavat uudet työt tuovat tullessaan. 
Tämä muutto on samalla käytännöllistä surutyötä ja vanhan liiton purkamista.
Mitä uusi tuokaan tullessaan...

Mukavaa tätä päivää sinne! ; )

Lopputyö

Näin tämä elämä viskelee.
Kaksi vuotta ehdin asua tätä pikku torppaa metsän keskellä, kun tuli elämän pakottavia syitä muuttaa pois, enemmän ihmisten ilmoille. Lähtemisen haikeutta olen nyt käynyt läpi, uusi koti on tiedossa, eikä rivitaloon muuttaminen enää tunnu niin ahtaalle. Saanhan sielläkin pikkuisen pihan, jonka pystyn pitämään mieleisessäni kunnossa. Mielikuvituksella siitä voi tehdä oman miniparatiisin.
Lopputyökseni ja kiitokseksi Piilolalle, maalasin olohuoneen nuhruiset seinät, jotta uuden olisi mukavampi kotiutua tänne.

Tässä muuton ja elämisen sekamelskassa pidettiin vielä lasten kuvataidepäivä. 11 pikkutaiteilijaa ahersi pihallani innoissaan ja maalissa oltiin yltä-päältä. Hienoja töitä tuli. ja välillä seurattiin Riitan nukketeatteri esitystä Ruutin elämästä, pelattiin jalkapalloa ja otettiin vilvoitusta puutarhaletkusta.

Kaikille taisi jäädä oikein hyvä maku siitä päivästä.

Muuttaahan ne linnutkin, kun syksy tulee. Minä otan pienen varaslähdön ja muutan 23km etelämmäs.
Mutta jatketaan kesää silti vielä!

Ps
Kerroin teille pääskysistä, jotka putosivat pesän mukana ja asuvat nyt kukkakorissa räystään alla. Muiden pesien pääskynpojat jo harjottelevat lentämistä ympäri taloa, mutta nämä kolme viipyvät vielä pesässä. Vuokraisäntäni, Samppa sanoi, että taisivat pelästyä siinä rytäkässä, eivätkä uskalla lähteä kovaan maailmaan. Välillä jo istuvat korin reunalla ihmettelemässä.
Jospa ne huomenna jo rohkenevat. ; )

Mukavaa tätä päivää sinulle!

Rättimatto talkoot

Maanantaina, 1.7. 2013,  ELLEI SADA,
HUOMHUOM! Näyttää satavan. Siirretään mattoilu tiistaille 2. 7. Tulkaas immeiset! ; )

Kudotaan pensselillä rättimattoa Kävyn eteen jalkakäytävälle. Lateksimaaleilla se syntyy. Olen niitä keräillyt kierrätyksestä ja kaupan virhesekoitus löytökorista.

Tässä kuvia viime kesän matosta.

Tervetuloa siis Konnevedelle, Kauppatie 68. Omat ylijäämä lateksit saa ottaa mukaan, niin saa niille hienoa käyttöä. Tehdään semmoinen yhteistaideteos, että sitä ihailee moni! ; ) Maalipurkit on auki klo 11 - 16, eikä tarvitse olla erityislahjakkuus. Pidetään vaan hauskaa.
Ja vieressä on Käpy Galleria, kauppa ja kahvila, jossa saa herkutella ja ihailla taidetta.

 

Nähdään!

Pääskysen pesä

Eilen askarrellessani ulkona, kuulin läheltä pienen mätkähdyksen. 
Pääskysenpesä putosi räystään alta. Hädissäni poimin viisi pientä untuvikkoa villamyssyyn ja nostin ne pesäpaikan lähelle, kuistin katolle, räystään suojiin ja toivoin, että emot ne löytäisivät. Pikkuisilla oli vielä silmät kiinni ja ne olivat niin avuttomia ja suloisia rääpäleitä.
Emolinnut lensivät ees taas pesän paikalla, mutta eivät nähneet metrin päässä olevia lapsiaan. Pari tuntia seurasin niiden hätäistä lentoa. Eivät ne hipaisseetkaan villamyssyä. Itkin jo pienten lasten kohtaloa. 

Kaivoin vielä pienen korin kaapista ja ripustin sen lähemmä pesää ja nostin untuvikot siihen, mutta sama juttu. Emot lensivät jatkuvasti ympärillä, mutta eivät kuulleet lasten piipitystä korista.
Kovasti murheissani menin nukkumaan. Ajattelin aamulla haudata pienet korissa. Ehkä suorittaisin polttohautauksen, sillä lentämäänhän ne olivat tarkoitetut. Pääskööt edes savuna taivaan tuuliin. Jumalaankin olin pettynyt. Eikö hän nyt sen verran voisi vaikuttaa pääskysten suuntavaistossa, että ne osuisivat lastensa luo?

Aamulla aikaisin menin ulos lukemaan Raamatusta evästä itselleni. Tulin juuri Psalmin 147 kohdalle. Näytin oikein sormella Jumalalle jaetta 9, että etkö olisi voinut?... 

Sitten kuulin korista vielä pientä piipitystä. Se tuntui uskomattomalle. Emot lensivät edelleen vanhan pesän paikalla, mutta eivät koskettaneet koria. 

Se oli niin sydämelle sattuvaa, että vaikka tiesin, ettei siinä järkeä ole, niin raahasin hankalat tikkaat jostakin, naulasin pesän paikalle naulan ja ripustin korin siihen. Kolme pientä siellä vielä liikahteli. Kaksi oli siirtynyt taivaallisiin. Yritin niille vettä pumpulipuikolla tarjota ja sisustin korin uudelleen pumpulilla, etteivät lapset hukkuisi myssyn poimuihin. Sitten lähdin lenkille Tahvon kanssa, ettei tarvinut jäädä kuuntelemaan lasten surkeaa, hentoa ääntä.

Puolen tunnin päästä palasin pihaan ja istahdin hetkeksi puun varjoon.
Ja näin sen! Pääskyemo meni koriin hoitamaan lapsiaan! Näin sen monta kertaa ja toinenkin emo siinä touhusi! Voi miten tulin onnelliseksi! Uskoni Jumalaankin palasi.

Tarina tässä vaiheessa näyttää kauniillta! Luoja jatkossakin varjelkoon pieniä pääskysiä! 
Ja meitä isompiakin maan lapsia. : )

Juhannusvaloa!

Juhannus puolessa välissä. Kesä kauneimmillaan.
Maisemat Hyyppäänvuorelta juhannusyönä.
Hyyppäänvuorta sanotaan Keski-Suomen Koliksi, 
mutta niin piilossa se on, että vain etsivä löytää. ; ) 

Mukavia hetkiä teille blogiystäville suomen kesässä!

Kana tekee tuloaan sitä mukaa, kun sen saa kuivatetuksi.

Ja minä sain tietokoneeni kuntoon, kiitos Empun! Nyt pääsen taas
tänne blogimaailmaan ihmettelemään.

Kiven katse

Kun ukkonen ehti käydä tekemässä tuhojaan omalla tietokoneellani ja tämä lainakone on outo käyttää, on blogin kirjoittelu jäänyt.

Tässä pieni tervehdys kuitenkin!

Talvella kävin kastelemassa kuumalla vedellä kiveä, joka törrötti kotitielläni. ( Salainen harrastus-jutussa siitä kerroinkin ) Toivoin, etä se veden ja pakkasen lämpöerosta alkaisi halkeilemaan. Mutta kissanviikset! Vaikka uskollisen kuumien kylpyjen järjestämiseni lisäksi metsäkoneet jyryyttivät telaketjuineen sata kertaa kiven yli ja minä kevään tullen kävin sitä meistin kanssa koputtelemassa, ei siitä irronnut muruakaan. Mokomakin peruskallion kulma myhäili vain ärsyttävästi.

Niinpä oli taas turvauduttava periaatteeseen: Mitä et voi piilottaa, tuo se enemmän esiin. Päivänä muutamana paljastin kiven todellisen luonteen ja avasin sen silmät. Katse on hiukan pahanilkinen, niinkuin voit todeta. Jospa nyt pihaan tulevat autoilijat älyäisivät sen kiertää. Niin ja sen kaverin myös, joka on talven aikana kurottanut päätään esiin tien pinnasta.

Muistakaahan katsoa millä ilmeellä kivet teidän teillänne kurkkivat. Ja varotaa ilkimyskiviä, jotka odottavat tilaisuutta, päästäkseen raapimaan autojenne pohjia. ; )

avioerotaulu

Ensi viikolla pystytettään näyttely Hattulaan.

Tulkaahan ystävät, jotka satutte kuulolla olemaan, sekä avajaisiin,

 että muutenkin tutustumaan Konneveden immeisten tekemisiin. Siellä on monipuolista nähtävää.

Tässä minun viimeiseni.

Avioerotaulu.

Kun elämänmyrsky vyöryy niskaan, on hyvä, jos on vahvat juuret.

Silloin saattaa nousta uuteen kasvuun, vaikka maantiejyrän jäljiltä. ; ) 

Pikkuhiljaa.

Tässä toivossa jatketaan ihan uhallaankin.

Jos halveksii  pieniä iloja, jää elämä suurelta osalta synkäksi.

Paljon pieniä ja isompiakin ilon aiheita sinulle tänään!