Toisenlainen Pääsiäinen

Toiset näyttää laittavan kaunista Pääsiäiseksi. Pesevät ja koristelevat kotia ja suunnittelevat herkkuja perheelle.

Minulla on ihan oma tyyli tänä vuonna! En viitsi siivota. En jaksa keskittyä eväspuoleenkaan. Mutta haen ystävä-mummolta Tena-laatikoita! Banaanilaatikotkin käy ja vanhat matkalaukut kirpparilta. Ripottelen niitä ympäri kotia, tungen tavaroita sisään ja aivastelen, kun pölyt lähtee lentämään.

Huomenna kierrätyksen miehet hakevat sängyn ja sohvan pois. Vievät päihdeasuntolaan sisustukseksi. Minä nukun pääsiäisen lattialla Tahvo (se koiran roikale)kainalossani. Jää minulle sentään joku patja, ettei vallan askeettiseksi elämä mene.

Ehkä tämä on paaston aikaa minulle, kauneuspaaston?

Ja muuttoahan tässä teen, siksi tämmöinen sekasotku juhlan aikana.

Varmaan kaiken hässäköimisen keskellä Pitkäperjantaina omaan kirkkoon menen hiljentymään ja ehtoollista nauttimaan. Pitää sentään pääasiat olla mielen taustalla järjestyksessä, muuten kaaos valtaa koko mielen ja muutto muuttuu katastrofiksi. Kun on pääasiat kunnossa, sietää paremmin tätä elämän epävakaisuuttakin.

Hyvää ja kaunista Pääsiäis aikaa teille jokaiselle!

Itkuvirsi tietokoneelle

Kun tietokone tekee kuolemaa, muuttuu moni asia hankalaksi.

Ehdin kahvit keittää silläaikaa, kun kone aukeaa. Vähän väliä tulee toimintakatkoja,
niinkun vanha ja väsynyt työläinen pysähtyisi miettimään, että minnepäin sitä oltiinkaan menossa.
Välillä rivit vaihtaa paikka, netti aukeaa monen yrityksen jälkeen ja kuvia ei voi siirrellä ensinkään.

Mietin tässä, vieläkö kannattaisi huoltoon viedä, vai olisiko eutanasian aika. Kuusi vuotta on tietokone-elämässä pitkä aika. Kierrätyksessä voinevat vielä joitakin osia hyödyntää. Voisin antaa elinluovutus luvan... Mutta tässä vielä tänään elämää jaetaan yhdessä, kone ja minä.

Joku varmaan minutkin pistäisi jo purettavaksi, mutta sitkeästi vain sinnittelen eteenpäin, vaikka toimintakatkoja tulee, ja käynnistyminen aamuisin ottaa kahvinkeiton verran aikaa. En minäkään enää suuriin suorituksiin yllä, nuoret viilettävät ohi renkaat ulvoen. Mutta onneksi en ole tietokone. Onneksi minun elämälläni on muitakin arvoja, kuin tehokkuus.

No ihan hönttiä tehdä tietokoneesta surutyötä.
Kunhan tässä lämpimikseni höpisen ja selitän, miks ei ole tullut blogia päivitettyä. ; )

Kevättä ja sitkeää mieltä meille kaikille, joiden pääkoppa ja kroppa välillä hidastaa!