Sain, vieläpä ihan ilmaiseksi, uutta lankaa ja aloin sitä kokeilemaan. "Teenpä kirjalle kannet! ", ajattelin, vallan Raamatulle suojan. Vaan pinta tuntui liian joustavalle ja koukku vain tahtoi jatkaa heilumistaan ohi sopivan muodon. Niinpä annoin työn jatkua.
Siihen ilmestyi sivupylpyrät ja ne kasvoivat kasvamistaan. kohta se onkin soikio. Ajattelin jatkaa niin kauan, kuin huvittaa. Ehkä meillä on uusi pöytäliina, jos jouluun saakka jaksan virkkoa. Ehkä joku vaate,ehkä pelkka susi, jospa kohta kyllästyn ja puran sen? Joka kerroksella keksin, miten jatkan, joten kaikki on mahdollista ; )
Tämä on aivolepuutustyö. Lanka vain on vähän liian ohutta minun silmilleni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suloista joulua!
Oikein mukavaa, siunauksellista, levollista ja mitä nyt itsekukakin kaipaa, semmoista joulun aikaa jokaiselle! Tässä katis...
-
Kun on yksikseen lähdössä reissuun, niin aina mietityttää vähän. "Entä jos"-jauhantaa liikkuu päässä. Jos jalka katkee, jos eksyy...
-
Tää on kivaa. Kerätä villiyrttejä luontomamma helmoista. Nokkosia, horsmia, vuohenputkia, vatun lehtiä... Tässä samalla kirjottaessa sy...
Tuosta tulee vaikka mitä, upea on alku.
VastaaPoistaJatka ihmeessä:)
vapaata virkkausta parhaimmillaan, jään mielenkiinnolla odottamaan mitä siitä tuleekaan, "susikin" voisi olla aika kiva vaihtoehto;)
VastaaPoistaMielenkiintoinen alku, jatka, jatka vaan.
VastaaPoistaIhastuttavia nuo kalat.