Paremp pyy pivossa...

Minä senkun ahkeroin, mutta työkaverini osaa ottaa rennosti.

On se vaan mainio tyyppi.

Edellä esiteltyyn kuoviperheeseen syntyi pikkuinen kuovikakara ;).

Ja sitten ehkäpä tinttiperheen riiviö. Sillä lienee kova kiire maailmalle
kun niin räpyttelee.

Tietääkö kukaan, mikä on se pivo, missä pyy on parempi kuin kymmenen
oksalla?  Olen luullut, että se on käsi, mutta ystävät muistelevat muuta.
No pyy se kumminkin lennähti seuraavaksi katiskaverkkorullan lopuista.
Tämä on ehkä tähän astisista tekeleistä eniten mun mieleen. 
Onhan pyy pallerot muutenkin niin somia, kun ne pyrähtävät lentoon metsässä liikkuessa.
Ne saavat laiskan työkaverinikin innostumaan niin, että ei meinaa talutushihna kestää.

Sen sydämelle löytyi pisaran muotoinen helmi.

Siinä tämän viikon työn saalis.
TE-palvelusta tulikin taas motkottava kirje. Olin unohtanut raportoida jonkun
sovitun asian heille määräaikaan mennessä. Ja minä kun kerrankin luulin olleeni riittävän
kiltti ja ahkera.  En todellakaan pärjää siinä pilkunviilausten viidakossa, vaikka
kuinka yritän.  Toivottavasti ensi vuosi tuo eläkeen jo käteeni.

Mutta mukavaa alkavaa joulukuuta jokatapauksessa! Unohdetaan
tylsät asiat ja mennään kohti Valon juhlaa.

Kun sä kuulet kuovin äänen...

Kävipäs kummasti, kun edellinenkin juttu unhotui julkaista. 

Mutta nytpäs tuleekin kaksi tarinaa yhdellä kertaa.

Miten se sanonta menee: "Kun sä kuulet kuovin...kurjen...kiurun...äänen, älä mene järven jäälle." ?

Nyt ainakin tuli kuoviperheeseen lisäystä

ja on se näin syksyllä yhtä tärkeä varoitus, että jäältä on pysyttävä pois,

vaikka oikeat varoittajalinnut ovatkin etelänmatkallaan.

  
 Katiskaverkosta näitä muovailin ja muurarinlangasta virkkasin niille 
pikkuisen niityn alustaksi. Sen alla on verkosta tehty tuki.

Nämä tulevat tilaustyönä jollekin, joka ilmiselvästi pitää kuoveista!
Mikäs sen mukavampaa. Minustakin ne ovat niin uljaita tyyppejä
ja varmoja kesän tuojia. Kunpa pian taas saisi nähdä kuovin pellolla!
Viime yönä satoi lunta, joten sentään suurin pimeys väistyi.
Voi taas alkaa toivomaan, että joskus näkee auringon.

Mutta mukavaa tarpomista joulua kohti sinullekin!

Taas lensi lintu katiskaan

Sain rakkauden lintuihin ja luontoon jo vanhemmiltani. Ennenkuin bongaamista 

keksittiinkään he tarkkailivat lintuja, opettelivat niitä tuntemaan ja nauttivat niiden

seuraamisesta.

Siksi kai minunkin hommissani niin usein on lintuja.

Niin taas tupsahti linnut katiskasta.

Nyt ne saivat helmiä koristeekseen.

Tämmöisen voisi ripustaa ikkunaan kutsumaan joulua sisään. 

Ja kun kerran lintuja, niin pitihän niille tehdä ruokintapaikka näin talven 
kynnyksellä.  Rasvapalloja tuohon pistäisin ja puun oksalle ripustaisin.
Nyt alkaa jo linnuilla olla nälkä. sen tietää viimeistäänkin siitä, että puolikesyt
varikset on taas alkaneet seurailla minua lenkillä. Entinen koirani Tahvo ne kesytti,
mutta pieni ja pirteä Bertta pistää semmoisen metelin, ettei niiden ruokkiminen 
tänä talvena taida onnistua. Välillä Bertalta salaa pistän pari koiranruoka 
murua kiven päälle, josta ne heti haetaan parempiin nokkiin.

Semmoisia terveisiä täältä.
Kohta on taas viikonloppu edessä. Mukavaa semmoista sinulle!

Mitä siitä seuraa, kun kuuntelee tuutulauluja työaikaan.

Tässä sen näkee musiikin vaikutuksen.

Tuli niin uneliaita kortteja...

Vähän pelottavaa, kun vanhat, tutut joululaulut on jo alkaneet soida jokapuolella...
Tonttua käy niin sääliksi.

ENNEN tuutulauluja sain sentään koirien suojelusenkelin valmiiksi.
Nämä on vaan niin huonoja kuvattavia. Ehkä siitä tuli vähän naapurin koiran näköinen
ite-taide enkeli ;)

Ja pari lintua. Pääskysen ja sorsan. 

Semmoinen päivä minulle. Millainenhan sinulla?

Kaiken maailman toivotuksia.

Viime loppuviikon ja tämän aamun korttituotanto näyttää tältä.

Ehkä vielä löytyy kortti joka tarpeeseen ;)

Jospa aloitetaan avioon astumisen mahdollisuudesta...

 Ja siitä sujuvasti siirrytään heti eläkkeelle...

Mutta kyllä siinä välissä pitää kehitellä jos jonniimoisia ideoita!

Ja toivotaan että elämässä tärppää, kalastitpa sitten onnea missä muodossa tahansa.
Eikös me kaikki olla kalastajia tässä elämässä? ;)

Jos sitten pääsee ihan pomoksi asti, niin välillä on funtsittava.

Mutta tuo vanhuus teema on nyt niin lähellä omaa sydäntä, kun selkä temppuilee.
Ehkä jollakin toisellakin?

Mukavaa tätä viikkoa sinullekin! Minkähänlaisen toivotuksen sinä tarvitsisit?

Kortteja ja lintuja

Pienen kortti tilauksen kimpussa on alkuviikko vierähtänyt.

Samoja esittelinkin jo aiemmin, nyt tein vain muutaman lisää pienin variaatioin.

Minun tehtäväkseni on annettu myös uusien ideoiden tuominen työpajaan.

Pikkuisen linnun muotoja nyt ihmettelin. Tein pari mallikappaletta. Enempään en pystykkään

allergioideni kanssa.  Näistä saisi hyviä kuusen koristeita, tai avaimenperiä.

Katsotaan, mitä näistä kehittyy. Pajalla on paljon minua taitavampia ompelijoita,

he keksivät kyllä jalostuksia. :)

Nuoriso opetti minulle, miten Youtubeen saadaan omia filmejä. Minä, hassu ihminen sitten heti kokeilemaan. Aikaan sain pienen unettavan pätkän.
Jos kärsit unettomuudesta, kokeileppa tätä:

https://www.youtube.com/watch?v=oBZOpA4mteU

Tytär teki musiikin taustalle. Hauskaa leikkiä tämäkin. Tiedä mikä kuuluisa elokuvantekijä
minusta vielä kehittyy ;) ;) ;)

Uneliasta marraskuun sadepäivää vaan sinnepäin!

Nyt on kissat ja porot kortilla

Kun sormenpäät alkaa olla puhki pajun ja rautalangan vääntämisestä, on sopiva hetki

piirtää muutama kortti.

Sain innostusta, kun luin Värjärin pata-blogista suloisista kissanpennuista.

Niinpä korttiaiheisiini livahti kuin vahingossa muutama mirri ;).

Tässä osoite aitoihin kissakuviin : http://viinasilta.blogspot.com/

Rakkaista metsänelävistä piti vielä piirtää jokunen herkä kuva.  Minun jouluni

olisi vähäeleinen, kaunis, hiljainen ja rauhallinen, jos voisin se ihan itse muokata 

mieleni mukaan.

Tässä vielä viimeinen kaaospallo kokeiluni. Sinne muutti joku pikku-uikku asumaan.
On sillä siellä munakin.

Tänään kävin työpaikallani, Työllistämisyhdistyksellä viemässä valmiita töitäni. 
Samalla kuvasin toistenkin tekeleitä. Siellähän on toinen toistaan taitavampia 
kutojia ja ompelijoita tekemässä eri pituisia työpätkiä. Tekijöissä on monia kansallisuuksia
ja hyvin monenlaista taitoa, jolle vaan ei löydy normaaleilta työmarkkinoilta
paikkaa.  Mukavaa, että on tämmöinen mahdollisuus tehdä sitä mitä parhaiten osaa
ja samalla välttyä jäämästä aktiivimallin hampaisiin.
Näitä naisia katsoessa tietää, miten väärä kuva on työtävieroksuvasta, laiskasta
työttömästä. Meitä on vaan monia, jotka eivät syystä tai toisesta pysty
hääräämään markkinatalouden pillin mukaan.

Siellä ne minun korttini ja muut tekemykset odottaa myös ostajaa :).

Jos kaipaat käsin tehtyjä joululahjoja, niin eksyppä Jyväskylään, Matarankadulle,
Kansalaistoimintakeskus Mataraan (opastekyltit ohjaa sinut kun kadun löydät), siellä Jokikievarin kahvilan ovista sisään ja ihnmettelemään kauniita töitä, joiden hinnat ovat ihan ylettömän matalat. Samalla voit hörpätä kunnon kahvit, tai käydä syömässä Jokikievarissa.

Hiirenpesä

Annetaan kiinanruusun viimeisen kukan ilahduttaa kaikkia alkuun!

Sitten puhutaan hiiristä.  Tai kaaospalloista.  Yritin taas tehdä uuden, pyöreän pajupallon, jossa on aukko. Mutta siitäkin tuli muotopuoli. Samoin kävi seuraavalle ja sitä seuraavalle pallolle.

Mietin että onhan ne hauskoja tuommoisenakin ja iso työ niissä oli, joten jotain käyttöä niille on keksittävä.  Ne näyttivät ihan hiiren pesille...
Niinpä sitten vääntelin muutaman hiiren katiskaverkosta ja pistin pesään asumaan.
Nehän on nyt mini "nukkekoteja, tai hiirikoteja. Kunhan vielä löydän naavaa, tai jotain sopivaa sisustusmateriaalia niihin.

Kaiken pajun ja rautalangan vääntelyn päälle on hyvä päästä ulos raittiiseen ilmaan!
Muistutankin, että nyt on mitä mainioin aika tehdä pieni nuotioretki
jonnekin kauniiseen paikkaan. Nyt ei ole metsäpalo vaaraa, eikä hyttyset kiusana.
Kun on riittävästi nuttua mukana, niin hyvä on nautiskella.
Ja hämärtyvä ilta luo oman tunnelmansa.

Otetaan kaamoksestakin ilo mukaan.