sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Kasvis-silmänruokaa lumisateessa


Mukavaa Vappua vaan. Muuten tekis mieli puhua rumia,
mutta lähipuuhun ilmestynyt linnunpönttö saa mielen hyväksi.
Istun kuin pikkulapset, sohvalla ja odotan,
kuka suloinen siipiveikko muuttaa ikkunani eteen asumaan.


Onneksi sisällä on sentään vihreää. Tulitikkukaktus suunnittelee elämänsä 
ensimmäisiä kukkia ja posliinikukka, uskollinen, ei suuttunut muutosta,
vaan jatkaa kukkien kehittelyä.


Kaktuspuun nimellä saamani kukka onkin Puukaktus. Sen opin tänään.


Ja Aaloena ostamani tyyppi onkin Kapinitulehti. Hauskaa, kun osaa nyt puhutella
kasvejaan oiken: "Hyvää huomenta Puukaktus, oletko nukkunut hyvin..."


Pihalle pyrkivät kaverit tungeksivat olohuoneessa ja ystävän viherhuoneessa.
Ties vaikka ensi viikolla pääsevät ulkoilemaan ja vahvistumaan.

Kevät, kevät. Tule jo.

torstai 27. huhtikuuta 2017

Onko elämää muuton jälkeen?


Tuli muutto taas tehtyä. Onhan siinä hommaa ja toipuminen näyttää vievän 
enemmän aikaa tässä vanhentuessa.  
Pitäisköhän alkaa pysymään aloillaan?

Mutta nyt on uudet ikkunanäkymät, eikä hassummat olekaan :).
Itseasiassa se mitä ikkunasta näkyy, on minulle tärkeää. Se on osa kotia. 
Ja nyt kun kotina on mukava yksiö, antaa avara näkymä siihen hengitystilaa.



Eikä melkein takapihalta alkavaissa lenkkimaastoissakaan ole valittamista. Ei tosiaan!
Keski-Suomen maisemat on ihan aliarvostettuja.



Ja kun vanha kämppäkaverinikin otti lunkisti koko touhun ja nauttii rappusettomasta elämästä, niin
mikäs meidän on ollessa ja kotiutuessa.

On se muuten mukavaa, kun voi olla tyytyväinen! :)



Pitkän piirtämättömän jakson jälkeen olen alkanut lämmitellä sormia kynän varteen.
Tämmöinen pieni miete; rukousesikoulu1, siitä esiin putkahti.
Toivotaan, että se ilahduttaa jotakuta.

Kevään ja lämpimän toivossa jatketaan!