keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Uuden vuoden onnea!


Viimeinen aamu tänä vuonna heräsi kauniina, kuin parhain maalaus.


Veneet uneksivat jo kesästä. 
Nekin laskevat minuutteja, miten päivä on aina hiukan pitempi.
Niiden huokailut voi melkein kuulla tuulen nykiessä pressuja.


Ja mun joulukuusi tuli valmiiksi! Ainakin kerä loppui ja vapaat oksat. ;)

Tämä oli kuin ristisanatehtävä. Päätin, että joka tähti alkaa kahdeksalla ketjusilmukalla 
ja kahta samanlaista ei saa tehdä. Monta ideaa jäi vielä toteuttamatta ;)

Hyvää uutta vuotta, uusia käsitöitä ja elämän makua mutkiin, joita vuosi 2015 eteesi tuo!
Käsi Viisaimman kädessä, kaiken keskellä turvassa. ;)

torstai 25. joulukuuta 2014

Kukon askelen verran

Kun päivä on jo 5 minuuttia pitempi, voi toivottaa keväälle tervetuloa!
Ja hyvää Tapaninpäivää samalla!



Ehdin minäkin sen verran saamaan langan päästä kiinni, että kuusi tuli koristeltua yksinkertaisesti virkaten. 
Näiden tekeminen ja tehdessä keksiminen on rentouttavaa. Ajatttelinkin jatkaa
hiutaleiden lisäilyä sitä mukaa, kun koukusta irtoaa. 
Uutena Vuotena kuusi on jo rikkaampi.



Aina siitä ei tähti tullut, mutta tulipa ...joululärpäke;)



Kalkkuna tuijotti uunista mittailevin katsein.
Tuli todistettua, että vanha mittari huijasi 5 astetta. Lopputulos oli varma. ;) Nam.

Leppoisia välipäiviä hyvät immeiset! Rentoillaan!


tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulurauhaa!



Kaikki hienot toivotukset on jo sanottu. 
Jospa saat valita, mitä eniten kaipaat. 
Semmoista Joulua sinulle toivottelen!

Tuokoon uusi vuosi
iloisia hetkiä elämääsi!

maanantai 15. joulukuuta 2014

Pöhköä joulua!


Nyt väsyttää liikaa muuton jälkeen.
Joulu tulee "suoritettua" laiskimman kaavan mukaan.
Ei vaan virta riitä muuhun, eikä taida olla tarpeenkaan.



Jonkun joulukortin väsäsimme aikuisen tyttäreni kanssa.
Niistäkin tuli hm aika omaperäisiä ;)
Onneksi mummoillakin riittää huumorintajua.



Ja harras jouluruno syntyi aivottomasti hekotellen.


No joo.
Irrottelevaa joulua teillekin!

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Valohoitoverhot


Hankin kirpparilta valohoitoverhot. 
Tai tytär hiukan painosti...suorastaan osti ne minulle, kun en osannut päättää.
Ja se oli hyvää painostusta, sillä nyt näyttää koti paljon aurinkoisemmalle.
Nämä saavat olla nyt minun jouluverhoni, näillä sukelletaan iloisemmin 
pimeimmän kaamoksen ohi. ;)



Semmoinen ihme sattui tänään aamulenkillä, että nähtiin melkein aurinko.
Ainakin sen vaikutus pilvien takana.


 Se on tänä syystalvena niin harvinainen ilo, että
pitää heti ottaa valokuvia. Muut kuvat sitten tärähtelivät miten sattuu, sillä kaikenkaikkiaan
oli vielä hämärää. 

Voi että, millehän se tuntuu, kun tämä pimeneminen pian loppuu ja
vielä joskus aurinko paistaa täydellä terällään koko päivän!
Siinä toivossa!

perjantai 5. joulukuuta 2014

Kiitos isänmaasta!


En turhia hymistelemättä osaa tätä paremmin sanoa.
Kiitos Jumalalle, kiitos isille.

tiistai 2. joulukuuta 2014

Vettä jokapuolella.

On niin mukavaa, kun vettä on jokapuolella.
Iltalenkillä melkein pelotti kävellä aallonmurtajalle, kun
Päijänne tuijotti mustana ja huokaili vain hiljaa.



Koti on vielä osittain laatikoissa.
Asunnossa leijuva rakennuspöly kylpyhuoneremontin jälkeen pistää pesemään joka paikan 
ja lattian moneen kertaan. Muuten on kokoajan tuntu,
että täällä taidan tulla viihtymään. ;)


Hämäryys haittaa valokuvausta, mutta nautin näistä maisemista ja osaan kuvitella,
miten kevät tuo värit ja elämän kaikkeen.


Mielenlepuutusmaisemia.


Joulukuu...hm. Hyvää joulun alus aikaa kuitenkin!

lauantai 22. marraskuuta 2014

Sisustus unelmia Stiinan malliin

Olohuone on paraatikunnossa...
Banaanilaatikko sisustus on uusinta muotia. Vanhat matkalaukut ovat myös tyylikkäitä.
"Tällasta mä oon aina halunnu!" Tällaista sisustusta nääs ja aika usein myös kokeillut. 
Koirakaan ei jaksa enää ihmetellä. Taitaa jo hyvin ymmärtää, mitä tästä seuraa. 
Onhan tämä sen elämän kuudes muutto. 
Onneksi sille on tärkeintä, että pääsee auton takapenkille nauttimaan maisemista, 
mentiin sitten minne tahansa.




Taidetta pitää aina olla sisustuksessa ja sitä voi käyttää moneen tarkoitukseen.



Hohhoijaa. Tämä on aika rasittavaa, varsinkin Marraskuun harmaudessa. Sanoin jo pojalleni,
että jos ilman painavaa syytä pian tämän muuton jälkeen alan puhumaan muuttamisesta, vie minut hoitoon. Sitten on jossain jotain vikaa. 
Ja lupasin uudessa kodissa naulata huonekalut kiinni lattiaan, ettei ne niin keveästi liikahda.  No eipä tämäkään muutto ollut suunnitelmissa. Syksy vain paljasti asunnon
homeet, jotka kesän ajan runsaassa tuuletuksessa pysyivät piilossa.



Välillä on päästävä tuulettumaan. Tahvo ja kaverit ovat niin tottelevaisia velikultia, jos vain
jollakin on makkaraa taskussa ;)

Jatketaan järjestämistä! Nauttikaa te paikallaan pysyjät kotienne rauhasta ;) Ja kaikki myötätuntoni toisille muuttajille!

tiistai 18. marraskuuta 2014

Kukkia naapurin mummolle

Vähiin jää kirjottelu, kun elämisen myllerrys sotkee kuvioita.
Muutto vie niin paljon energiaa.
Tällä kertaa olen myynyt ja pistänyt pois monta huonekalua.
Mitä niitä vanhoja romuja raahaamaan taakkanaan.
Mukavaa aloittaa melkein tyhjältä pöydältä ja pikkuhiljaa rakentaa uusi koti uusien seinien sisään.

--- Oli muuten hauskaa, kun huvikseni pistin pari risaa pinnatuolia myyntiin nettiin ja niillekös löytyi melkein heti innokas ostaja, joka tarvi tuoleja johonkin projektiin ja oli vain mielissään, kun osat olivat valmiiksi irti. ;) ---

Ja sitten uudessa kodissa naulaan huonekalut kiinni lattiaan,
ettei vaan muuttovimma pääse iskemään ilman erittäin painavaa syytä!!!
On tullut viime aikoina harrastettua tätä pakolaiselämää liikaa!
Omat muuttomiehetkin jo kyllästyvät ;)


Tässä kaunis kukkapuketti naapurin mummolle, joka lupasi ottaa huostaan mun peikonlehden ;)
En raaski kukkaparkaa enää kiusata muuttokuormaan tunkemisella.



Lähellä virtaavan joen vesi näyttää niin mustalle marraskuun harmaassa päivänvalossa.
Mutta enää vähän yli kuukausi, ja sitten alkaa valostumaan. 
Vielä me se matka jaksetaa, eikö vaan?


perjantai 24. lokakuuta 2014

Värit haalistuu


Värit katoaa. Kohta näkyy enää mustat, valkeat ja harmaat. 
Tuuli yritti viedä värien lisäksi peltikatonkin viime yönä. 
Mahdoton räminä. kuin lauma juopuneita ukkoja olisi siellä tanssinut ripaskaa.
Koira pelkäsi. Se nukkui mielummin ulkona viimassa, kuin kuunteli moista elämää.
Luuli kai, että ukkonen siellä riehui.

Toiset alkaa valmistautumisen joulun tuloon. 
Minä alan taas sadannen kerran valmistella muuttoa.
Asiat taitaa alkaa viimein loksahdella kohdalleen. Saatan jo arvata, minne ja kun isot päätökset on tehty,
on homma jo helppoa ja tuttua. 
Saisinpa muuttolinnun siivet!
Vai hankkisinko asuntovaunun? Se olisi kevyt hinata aina sinne, missä milloinkin tuntuu kodin paikka olevan. Voi meitä piilopaimentolaisia ; ).

Virkeää syystuulta! Pitäkää pipoistanne kiinni!

torstai 16. lokakuuta 2014

Sekametelisoppa-salaisuus

Kerronpa kumminkin teille tämän myllerryksen, johon syksy on minut saattanut.
Aloitetaan vaikka keväästä. Silloin muutin uuteen kotiin uudelle kylälle työn toivossa 
ja mukavan asunnon löytäneenä.

MUTTA( ja niitä on monta, osan kerron tässä.)

Syksyn tullen, kun ulkona ei enää viihtynyt kaikkia päiviä ja tuuletuksia piti pienentää, kävi ilmi, että tämä koti on homeessa jostakin nurkastaan. Ei paljon, mutta sopivasti, että tämmöinen yliherkkä kuonolainen saa oireita. Ja ettei ne työmahdollisuudet alkaneetkaan niin lupaavasti, kuin toivoin.

Alkuhämmingin jälkeen aloin kysellä asumisia sieltä ja täältä ja töitäkin vähän eri puolilta, meikä muuttolintu kun ei ole tiukasti juurtunut minnekkään ja tämä uusi kylä on vielä osittain vieras.

Välillä töitä lupailtiin yhtäällä ja asumista toisaalla, mutta sitten ne peruuntuivat ja minä tässä pyörityksessä olen ollut päästäni hilkkua vaille sekoontumassa.

Viime aikoina olen tuossa naapurustossa yhtä asumusta katsellut ja melkein jo päättänyt siihen kokeilla kotini perustaa, kun se vapautuu. Kunnes tänään kuulin, että töitä saattaisi löytyä muualta, mukavia töitä vuodeksi ja kauniista maisemasta. Ei puutu kuin kotipesä niillä nurkilla.

Nyt olen taas ymmällä ja ihmeissäni. Tahdon luottaa johdatukseen. Oikein tuhtiin kädestä pitäen kuljetukseen, kun en itse enää ymmärrä, mikä olisi oikea suunta ja mitä mutkia ja peikkoja, tai ilon aiheita piileksiikään eri suuntien pusikoissa. Tahdon kulkea aralla mielellä armon varassa, vähän niinkuin ne lapset enkelitaulussa, sillä täällä maan korvessa lokakuun hämärässä oman viisauden perässä harppoen eksyy helposti.




Seuratkaa nyt mun kanssani, minne tämä polku viennee.
Ja siunauksia teidän teillenne, missä vaiheessa ne ovatkaan menossa!

tiistai 14. lokakuuta 2014

Kaikki muuttuu



Syksy riisuu maisemaa.
Joka päivä se on vähän erilainen.
Syksyn lumo on väreissä ja muuttumisessa.

Tämä on oikeastaan aika hurjaa, miten vuodenajat vääjäämättä muuttaa niin radikaalisti kaikkea meidän ympärillä. Tähän ollaan totuttu, mutta kun pysähtyy ajattelemaan... Päiväkään ei ole koskaan  saman pituinen. Aika ihmeellistä saada elää näin lähellä luonnon puhetta.

Yritetään kuunnella sitä puhetta ; )

lauantai 4. lokakuuta 2014

Pätkii

Miulla vaan pätkii sekä blogin pito, että moni muukin asia.

Oli ja meni Laukaan kirjaston näyttely. Aina unohdin ottaa kameran mukaan
kun siellä kävin. Mutta uskokaa pois, saatiin hyvää palautetta ja kirjastotätikin kehui, että kyllä tultiin nähdyiksi.



Näyttelyn jälkeen kierrätyssulhanen istui muutaman päivän koti kuistilla säikäyttelemässä naapureita, kunnes se siirtyi Timpan Grillille. Taisi ratketa ryyppäämään... Tai ainakin odottelemaan, josko morsian sinne saapuisi. ; )



Täytyykin käydä kyselemässä, miten muut asiakkaat on siihen suhtautuneet.

Syksy on tuonut yllättäviä hämmennyksen ja pettymyksen kokemuksia, jotka toivoakseni muuttuvat pian voitoiksi, mutta kerron niistä, kun tiedän enemmän , ) Ei tässä hätää.

Kirkkaita päiviä, marja ja sieniretkiä, vähän töitäkin. Tästä se syksy ja talven aika alkaa taittumaan.

Punaposkista syksyä sinullekin!


tiistai 23. syyskuuta 2014

Räystään lotinaa



Lunta ja räntää. Tuulta. Hämärää. Ei mikään ulkoilupäivä.
Aloin innolla virkkaamaan, mutta ranne ärtyi.
Luin kirjaa, mutta alkoi nukuttaa liikaa.
Räystään tasainen lotina soi jo toista päivää.
Se kuulostaa hypnoottiselta unilaululta.
Nyt olis aika siirtyä talviuniin.

Perustetaanko talviuni-ryhmä?


torstai 28. elokuuta 2014

Puskista - näyttelyyn kutsu


PUSKISTA
Kierrätyssulhanen toivottaa kaikki tervetulleiksi näyttelyyn!

 Laukaan kirjastoon
Vuojärventie 2

Esillä Emilia Tullan ja Nelli Rantasen grafiikkaa
ja Stiina Koivukankaan paperimassa tyyppejä.

Näyttelyyn pääsee syyskuun ajan 
kirjaston aukiolo aikoina.


Tänään tyypit istuu mun autossani, sulhanen etupenkillä turvavöissä ja kohta ajetaan Laukaaseen pystytys hommiin. Siellä pääsee tämän kesän uurastus esiin. Niin ja pari vanhempaakin hömpsötystä 
; ) 

Tytöt taas ovat tehneet hienoa grafiikkaa. Kannattaa tulla ihmettelemään.

Semmoisin terveisin tänään.
Mukavaa syksyn alkua vaan!

tiistai 19. elokuuta 2014

Kummalliset mustikkaretket

Uudella kotikylällä on etsittävä uudet marja- ja sienipaikat.

Yhtenä iltana aloitin . 
Tutkin karttaa löytääkseni pieniä metsäautoteitä, joiden päässä ei ole taloa, tai kesämökkiä. Löytyihän niitä. Sitten vaan koiruus kyytiin, ja katsomaan, millaiset maisemat tie varrella vastaan tulevat. Heti löytyi kaunista metsää ja sen verran mustikoita, että mahan sai täyteen. Pelkkä metsässä tassuttelu oli jo terapiaa sielulle. Mutta kun Tahvo oli käynyt vilvoittelemassa jossakin suo-ojassa ja tuli kyytiin korvia myöten turvekuorrutuksessa, muuttui terapia konkreettiseksi, sillä ison koiran pesu pienessä kylppärissä tietää turvekylpyä myös pesijälle... Varsinainen sotku.

Toisena päivänä lähdin toiselle tielle. Sen päässä oli kauan sitten autioitunut talo. Siinä oli lumoa, kun kiertelin  ympäriinsä ja yritin löytää vihjeitä sen entisistä asukkaista.



 Piha oli villiintynyt, mutta sitkeästi Ukonhattu, Humala ja ruusu taistelivat paikoistaan. Joku pensas, jota en tuntenut yritti haudata taloa, kuin Ruususen linnan ruusut. 



Ovi oli kutsuvasti raollaan, mutta sisään en hirvennyt mennä. Olisi saattanut torppa romahtaa päälle. Ja lähes kokonaan sammaleeseen hautautunut vene odotti edelleen rannassa vanhojen kalaretkien muistona.


Mikä lienee talon tarina. Mielellään sen kuulisin.
No löytyi vähän mustikoitakin tällä reissuulla ; )

Tänään lähdin taas "mustikkaretkelle".
Ajoin autiotalon liepeille ja kuljeksin metsää, söin mustikoita, mutta just loppunut ja pian taas alkanut sade ei innostanut kunnon keräämiseen. Pieni Peukaloinen seurasi touhujani. Kotiin lähtiessä oli matkassa pari sylillistä tuohenkäppyröitä naapurin mummolle sytykkeiksi, muutama Ukonhatun, Humalan ja Kielon taimi, ukkoskuuron kastelema koira ja kovasti märkä emäntäkin.



Mitähän seuraavalta mustikkaretkeltä löytyy ; )


torstai 7. elokuuta 2014

Keskeneräinen perhepotretti.

Hommat jatkuu.


Aurinko kuivattaa sukkelasti.


Naapureille vähän ihmettelemistä, kun korkotiilin pää kuivaa pyykkitelineessä... ; )


Perhepotretti tässä vaiheessa. Maalikauppaan pitää päästä ensi viikolla. Tänään on muita töitä.

Mukavaa loppukesää sinulle!

tiistai 5. elokuuta 2014

Kesätyöpaikka


Tässä kuva mun kesätyöpaikastani omalla rivitalo pihalla.

Ja kun ihmisillä on tapana oikaista pihan sivuitse, saan päivänmittaan
hauskaa palautetta kummallisista tekemisistäni.
Siinä tulee tervehdeltyä asukkaat ja koirat ja muut kulkijat.
Nuorimmat jäävät välillä töihin kanssani, tai Tahvoa rapsuttelemaan.


Tässä tämän päivän nuoren taiteilijan maalaama Puppe-pupun muotokuva.


keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Paperimassaaurinkoa!

Viimeinkin kuivuu!





Kuljettelen näitä aurinkoläikästä toiseen pitkin pihaa, että ne kuivaisivat nopeasti ja pääsisin jatkamaan.
Mukavaa. Kiva kun saa olla koko päivän ulkona!

Olen tunnustautunut ulkoholistiksi,
sillä kesällä sisällä norkoileminen tuntuu rikolliselle, ellei sada räntää ja rakeita.

Kesänautintaa sinullekin!