keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Ostosvinkkejä hienoille naisille

Eikö niin hyvät naiset,(miehet kans!)
että joskus ostoksilla ollessa tulee
vahva tunne, että just tuo minun PITÄÄ saada!
Joillakin se tunne syntyy uudelleen ja uudelleen
kenkähyllyn kohdalla, toisille kemikalio-osastolla, joillakin kultasepänliikkeessä.

Niin kävi minullekin.
Kuljeksin kaupassa ihaillen hienostuneita
esineitä ja kullan kimallusta, kun silmiini osui
juuri se!

Tai no...kerrotaan totuus:
Kävin Lidlissä ostamassa jauhelihaa, kun silmiini osui 
juuri se!

En yleensä sorru heräteostoksiin,
olenhan perus nuuka.
Mutta kun näin tämän en malttanut kävellä ohi.



 Ihana, suloinen, naisellinen SAHA!
Eikö tällainen pitäisi olla joka naisen käsilaukussa?
Siinä huulipunan vieressä?
Tämä kun menee vielä kasaan, niinkuin linkkari.
Olen ihan onnessani. Eikä maksanut kuin 5e.

Sitäpaitsi siirryin juuri seitsämännellekymmenennelleni
(herkullinen sanahirviö)
Kyllä sen kunniaksi kannatti vähän törsätä.

Nyt vaan nuotioretkelle ja silppuamaan risuja tuleen!



Retkeilty kyllä on. Kun lähellä on kaunista suomalaista luontoa, voi
tavallinen koiralenkki muuttua helposti löytöretkeksi.



Ihmeelliset jääkuorrutukset kallioiden yllä ovat hämmästyttäviä.



Jättiäisten täytekakkuja?




Kevät etenee vauhdilla välillä eteen-, toisinaan taaksepäin.
Tämä on huikeeta aikaa ;)
Nautitaan siitä.


maanantai 13. maaliskuuta 2017

Tunnustus

Hyvä on. Pitää se kertoa.
Minulla on ollut ongelma, johon koko alkuvuoden
olen etsinyt ratkaisua.
Se on tämmöinen:

Asun toisessa kerroksessa.
Nyt on koirani Tahvo tullut vanhaksi, mutta ei vielä lopen tautiseksi.
Iloisella huumorilla se vielä kulkee kanssani lenkillä.
MUTTA rappuset on vähän liikaa. Ne ei huvita. Ne rasittaa.
Kesänlämmön tullessa ne muuttu jo tosi vaikeiksi.
Kun vielä omat polvet kiukkuilee yhtäaikaa
oli pakko tehdä taas tämä:

Me muutamme.

Nyt on löytynyt uusi koti
maan tasalta ja täällä pakataan.
Monesko kerta minun elämässäni?
Enemmän kuin kahdeskymmenes.
Ja aina on lähdölle ollut olevinaan joku hyvä syy.


Ehkä sairastan muuttamista. Ehkä aina jaksan kuvitella, että
uudessa kodissa on kaikki paljon paremmin?
Pitäisikö perustaa nimettömät muuttoholistit yhdistys?

Mutta on tässä hyvätkin puolensa.
Onpa tullut matkailtua maakuntaa ja Suomea ympäri!
Ja voisin olla hyvä muuttoneuvoja ja pakkaustyöläinen!
Enkä ole liikaa kiintynyt maalliseen rihkamaan,
kun joka siirrossa karsii turhaa romua elämästä.
Sitäpaitsi olen tutustunut moniin ihaniin ihmisiin,
jakanut palan matkaa, elämää, palan sydäntä.
Ehkä en kuitenkaan osaisi elää paikkalinnun elämää,
kun muuttolinnuksi olen kasvanut.


Siispä tehdään tämä "kevätmuutto" hyvillä mielin,
toiveikkaana, että uusi koti toisi uusia hyviä asioita
tähän hetken kestävään elämään.
Kevätiloa sinulle ja uusia ulottuvuuksia!
(kuvat tähän juttuun ovat vanhoja tekeleitä ;)

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Pieniä näperröksiä


Nyt on tullut piirreltyä pieniä juttuja erinäisiin tarpeisiin. 
Yksi isompi elämisen rojekti on päällä.
 Silloin ei osaa keskittyä isompiin kuviin.
Mutta aina voi vähän tunnustella, mitä kynän päästä saattaisi putkahtaa.

 Kuvituksia srk:n käsiohjelmaan.




Ja viimeisenä päivän mietelause ;)


Kaunista kevättä sinulle! Ihanaa, kun valoa riittää
ja lämpöäkin on luvassa!

perjantai 24. helmikuuta 2017

Neiti Pyryharakka muuttaa Paratiisisaarille


Sain ystävältä toimeksiannon:
Teeppä näihin vaatteisiin joku tyyppi Paratiisisaarille riemuksi.

No minähän yritin.



 Aikansa se istui keinutuolissani tässä kunnossa. Hiljainen vieras.


Kun en talvella sisätiloissa voi paperimassaa läträtä, oli vähän mietittävää, millä sen
pään muotoilisin ja päällystäisin.  Katiskaverkkoa rungoksi toki... 
sitten silppusin huonot farkut ja "laminoin" otuksen niistä syntyneillä höyhenillä.

Aluksi ajattelin räväköitä värejä, mutta neidistä tuli niin kiukkuisen näköinen,
eikä se oikein rimmannut vaatteiden kanssa.


Ninpä muutaman värikerroksen jälkeen hän näyttää tältä.


Katse, se on tärkeää.


Tänään kannoin neiti Pyryharakan Paratiisisaarten (=pieni hyväntekeväisyys kahvila)
sohvalle asiakkaiden hämmästeltäväksi. Siinä on tyttöystävää
koko ukkoparlamentille ;)

Kaikkee hullua sitä pitääkin väsätä.
Ja homman jälkeen piti siivota koko talo, niin paljon pölyä tuostakin tipusesta
lenteli ympäriinsä. Villaiset vaatteet ja maalipurkit mokomat pistivät aivastelemaan
alvariinsa.  Taitaa jäädä vain lyijykynä ja katiskaverkko minulle talviaskareiksi.
No...joku viisas sanoi, että on pelattava niillä korteilla jotka on.
Huonomminkin voisi olla, paljon huonommin ;)

Nautitaanpa siis elämästä semmoisena kuin se meille annetaan.
Mukavaa kevään nautintaa sinulle!

maanantai 13. helmikuuta 2017

Hallitus leikkaa, minä myös. Ja tunnetko tämän kasvin

Olen tehnyt radikaaleja leikkauksia
omalla hallintoalueellani.



Ensimmäisenä sai saksiani maistaa Sutipuu. Mitäs karisteli lehtiään pitkin talvea.
Oli jo niin köyhän näköinen, että pistetään kyykkyyn vaan.

Sitten karsin nukkumatin ränsistyneet lehdet ja sen kaverina kasvava juoru
joutui kestämään n75% leikkauksen. Nyt eletään tiukkoja aikoja.
Olen muuten huomannut, että kukat viihtyvät, kun niitä on samassa ruukussa
useita. Seurallisia tyyppejä. Kuvassa ovat nämä Helka-neidit suihkussa, ei meillä muuten kukkia kylppärin lattialla sentään kasvateta.



Kun nyt vauhtiin pääsin, sai tämäkin lierolainen tuntea nahoissaan hallituksen linjan.
Sen pitkät lonkerot saivat mennä ja kärkihankkeena on nyt uusien, verevämpien kasvattaminen.

Muuten, tunteeko joku tämän kasvin? Sain sen Kaktuspuu nimisenä, mutta kun se ei ole puu, eikä ihan kaktuskaan, niin ihmettelen. Piikkinen se kyllä on.


 
Suuret sakset heiluivat ja niiden väliin eksyi lahja narsissitkin. Jospa saan ne syksyllä 
maan syliin ja ensi kesänä kukkimaan uudestaan.



Kiinanruusun leikkasin jo talvella. Nyt se sai kavereita kannustamaan kasvuaan.
Mukavasti se innostui haaromaan heti leikkauksen jälkeen.
Siispä hallituksen linja oli oikea!

Joo. Mitäs tässä uhomaan, vaikka tyttöajan nimeni olikin Sipilä.
Hyväähän minäkin, niinkuin tuo hallituskin luulen tekeväni ;)

Mukavia lämpimiä päiviä sinulle kevättuulen myötä.

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Synkkä tarina. Ei heikkohermoisille.

Hankasalmella asuessani me tutustuimme.
Ajattelin jo, että meistä tulee ystävät loppu elämäksi.
 Iloitsin hänestä kovin.
Olihan hänkin elämää nähnyt ja kolhuja saanut, mutta hänen lämmin 
läsnäolonsa tuntui niin hyvälle.

MUTTA. Pia huomasin että hänellä on yksi paha tapa.
Hän oli armoton marisia. Teitpä vaikka kuinka pienen virheliikkeen
hänen mielestään, niin heti sait kuulla narinaa ja kitinää.
Ajan oloon tuo piirre vain paheni.
Aloin jo menettää yöuniani hänen tähtensä.

Pitkän pinnan venyttämisen jälkeen tänään tein päätöksen.
Tuon narinan on loputtava.
Liikoja harkitsematta etsin käsiini aseen.
Lähestyin ystävääni päättäväisesti ja
...
aloin vääntää
kuusiokoloavaimella ruuveja irti.
Hyvästi sänky! Nyt loppui narinasi.
Ensi yönä nukun patjojen päällä lattialla
ja nautin hiljaisuudesta! AAAAH.


Hyviä unia sinulle! ;)

torstai 19. tammikuuta 2017

Tänään


Tänään kääntää karhu kylkeä pesässä.
Talven selkä taittuu.
Jee. Ähäkuti.
Taidetaan selvitä tälläkin kertaa ;)

maanantai 16. tammikuuta 2017

Kaamos ohi! JEEEE!


Kaamos loppui. Ihanaa! Päivä on keskellä Suomeakin jo tunnin pitempi.
Nyt voi alkaa hypistelemään näitä.
Näissä on jo lupaus keväästä.
Melkein kuin matkalippu edessä olevaan reissuun.
Ensimmäiset jo istutin.  Nooo
ne oli kauranjyviä tyttären kissan iloksi.
Mut ootan innolla niidenkin pintaan nousua.


En pode varsinaista kaamosmasennusta, mutta olo on kuin vieterilelulla, joka
vaappuu viimeisiä askeliaan vedon loppuessa.
Laiskottaa vietäväästi. Mikään ei sytytä.
Vain nuotion ääressä on sisäisestikin valoisaa.



Tänään olin hetken aikaa pirteä!
Kaamos loppuu siis mun päässänikin pikkuhiljaa! Jeee!

Kevätpiristeitä sinullekin!


sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Susi tuli.


Nyt tuli sen verran susi, että mä tykkään.
Ainahan vois vähän ja vähän paremman tehdä,
mutta jossain on se raja, että sen hetken taidoilla homma kääntyy
huonoon suuntaan. Tulee liikaa yrittämistä.

Tämä on sopivan puutteellinen, mutta kuitenkin
sillä on murunen suden tuijotusta...miten minä nyt suden ajattelenkaan.
Tämän kanssa ei neuvotella, vaikka taitaa tälläkin olla pisara huumoria suupielessä ;)
Nuo korvat on lähes just.

Mukavaa Tammikuuta ja iloisia arkipäiviä sinulle!

tiistai 3. tammikuuta 2017

Nyt tarvitaan psykologia!


Tahvolla alkaa vanhuus vaivata tuolla pörröisessä päässä.
Se pelkää. Monia asioita.
Uudenvuoden raketit on tosi pahoja. Niitä täristään koko ilta ja yö
ja yritetään löytää turvapaikkaa saunasta, tai mistä tahansa.
Tahvo varmaan kuolisi sydänhalvaukseen, jos joutuisi yksin ulos sinä yönä.

Ukkosta se on pelännyt jo pitkään ja sehän on ymmärrettävää
noilla korvilla.

Tuulen humina kattotiilien välissä on myös pelottavaa. Monena tuulisena
yönä pistän patjan lattialle ja rapsuttelen puoliunessa koiraa
ja saan sen jotenkin rauhoittumaan.

Kun pakkanen nousi, alkoivat Päijänteen jäät murisemaan
ja vongahtelemaan. Kamalaa, miten pelottavaa sekin on!
Nyt pitää Tahvon maata keittiön nurkassa ja kuunnella radiota
että selviää tästäkin kammosta. Tulisi vaan pian lunta, niin
jäät hiljenisivät.

Mitenhän me selvitään näiden pelkojen kanssa tänä vuonna?
Onko kellään neuvoja?



 Muuten uuden vuoden aattona oli mukavaa, varsinkin kun nähtiin
ihmeellisiä helmiäispilviä! Näin komeita en ole ennen nähnyt,
eikä Photoshopilla ole osuutta asiaan.

Sen jäkeen onkin kaikki mennyt susiksi. Tai ei oikeastaan, mutta kuitenkin.



Yritin piirtää sutta. Joku lättäjalkainen piskihän siitä tuli.
Toisesta yrityksestä lempeä koiruli...
Jossain eksyilee se villi ja pelottavakin eläin, jota sudeksi kutsutaan.


Tässä seuraava aste. Jospa se siitä tänä vuonna löytyy. ;)

Hyvää uutta vuotta vaan sinulle!