tiistai 29. joulukuuta 2015

Valoa, lisää valoa!


Melkein parasta joulussa on, kun siitä alkaa valon voitto pimeydestä!
Jokainen minuutti on juhlaa syyshämärän jälkeen.


Sieltä se tulee ;)


Aurinko nousee varmaan jo sentin korkeammalle... 
Päivä on yli 10 minuuttia pitempi.


Tässä kuvassa on värit ja asetelmat kohdillaan ;)
Auringonvärisen koiran myötä valoisia terveisiä sinulle!

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Taivaallisia jouluvaloja


Olen tänä jouluna keskittynyt näihin ekologisiin ja energiatehokkaisiin jouluvaloihin.
Täällä pimeän keskellä pienikin pilkahdus aitoa valoa on ruokaa sielulle!



Valon väri vaihtuu päivittäin ja välillä ei näytä syttyvän ensinkään. 





Mutta kovasti pitää uskoa, että jossain on se valo. Sittenkin.



On rynnättävä heti kuvaamaan, jos aikoo ehtiä saada oikean VALOkuvan.



Kirkkokin katsoo nousevaan aurinkoon. Siihen pilkahdukseen pilvien ja auringonlaskun välissä.



Oikean joulun valopilkahduksia sinun mielesi pimentoihin
 tahdon tällä höpinällä toivotella. Nautitaan Joulurauhaa!

torstai 26. marraskuuta 2015

Voi hyvät Sylvit!

Onpas aika karannut.

No sen siitä saa, kun vanhoilla päivillään alkaa juoksemaan miesten perässä.
Melkein nolottaa. ;)

Hyvät syksyn suunnitelmat on menneet ihan uusiksi. 
Virkkaukset on jääneet virkkaamatta,
maalaukset tekemättä... Miten tässä vielä käy?

Nyt sentään sai kaivettua akvarelli vempeleet pöydälle
ja tehtyä ystävälle kuvan hänen lapsuutensa mummolasta.



Valokuvia ei montaa ollut, mutta muistikuvia kylläkin ja niitä oli mukava kuunnella.


Tänä päivänä tuo ihana mummola on surullisessa kunnossa.



Tämmöinen satu siitä syntyi. Muisto lapsuuden kesästä.



Olisipa vielä pelakuu mummon ikkunalla.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Iso ja pieni työ


Viimeisenä maalaustyönä Paratiisisaarilla entisöin ja
 muokkasin heidän vanhan mainoskylttinsä.
Eka kuva on vanhasta valokuvasta otettu alkuperäisen kyltin kuva.


Tälle kyltti näytti, kun aloitin homman.


Pohjatöitä tehtynä. 


Ja tässä se nyt kököttää uuden toimitilan ulkoseinällä. ;)
Kun toiminta oli vuosien saatossa muuttunut, piti kuvamaailmaakin muokata sen mukaan.
Pintaan suojaksi sivelty venelakka vähän yllätti vahvalla ruskeudellaan,
Mutta ehkä se sai siitä antiikkisenmman leiman, joka "henkii paikan historiaa" - ;)

Hyvät selitykset pelastaa aina kaiken...


Pieni, hauska työ, oli kun tutuntuttu löysi kirpparilta pienet puukengät. Vähän likaantuneet ja puupinnalla olevat. Muutaman mutkan kautta ne tulivat minulle, että niistä kypsyisi synttärilahja 1-vuotiaalle.






Tämmöiset kesäiset niistä tuli.
"Olkoon askeleesi aina mansikkaiset."

Niin sinunkin siellä! ;)

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Työttömyys on kiireistä aikaa

Kun työn tiesi kestävän vain puoli vuotta, voi alusta asti tehdä suunnitelmia:
Kun työ loppuu, teen tämän...ja tuon.
Kun se työ sitten loppui, olen saanut ravata kiire kintuissa ympäriinsä lunastamassa näitä aikeita. 
Kaikkea autokorjaamon ja mummola vierailun väliltä.

Ensin reissu Kainuuseen.
Se oli parasta "katkohoitoa" työputken jälkeen. Tuossa pari tunnelmakuvaa sieltä.



Kävelyä ympäriinsä luonnosta ja maisemista nauttien kivassa porukassa. 
Tässä torpassa kävin kokeilemassa, olisiko emännän paikka auki... Ovet oli kyllä levällään, mutta isäntä lienee karannut ikkunasta, kun ei kiinni saatu.


Vuokkijärven tyyneyttä.



Rantajärven iltavaloa.



Aittojärven keskellä kulkevaa ihmeellistä harjua.



Saapaskosken aamusumua.



Ja lähteen kirkkautta. Toin itselleni matkamuistoksi hiekkaa lähteen pohjalta.

Muista kiireistä en edes kuvia ehtinyt ottaa ;)
Mutta muutama syksyinen  kotisaarelta sentään.

Eikö olekkin kummaa, miten syksyn näkee maisemassa,
vaikkei keltaisia lehtiä näkisikään?
Niinkuin taivas olisi korkeammalla, äänet hiljaisempia...





Värit kuulakkaampia.

Kaunista syksyä sinun päivääsi!

maanantai 31. elokuuta 2015

Ajatus ystävälle

Ystävälle, jonka elämän takaovi on jo raollaan.



    Jos sinun täytyy mennä niin mene vain,
    ethän sinä kauas mene.
    Olet vain muutaman askelen edellä.
    Ehdit ehkä rajalle ensin,
    mutta ei hätää,
    täältä tullaan perässä.
    Samaa tietä,
    samaan uuteen maahan.


Kesäkin on lopuillaan, samoin työni. Sitten alkanee minun "kesälomani".
Käsitöitä on tullut jokunen väkerrettyä, mutta lämmin elokuu kului ulkona, sen minkä nyt
töiltä pääsi.



Tältä saarelta löytyi paikka auringon nousulle ja laskulle ja niiden  ihailulle.



Lähiretkeily oli kesän parhainta iloa. Milloin rannoilla, luolissa (Lullinvuori), tai ystävän mökillä.

Niin se meni työkesä. Ajatukset jo syksyssä, mitä se tuoneekaan.
 Ainakin vähän lepoa ja pari 
pientä reissua... ennenkuin talvi rauhoittaa sisähommiin.

Hyviä kesän viimepisaroita sinulle!


maanantai 27. heinäkuuta 2015

Nyt ei vauvaa palele


Eipä palele, kun virkkasin töissä peiton vauvalle
puuvillalankojen jämistä.
Se menee arpajaisvoitoksi.


Töiden ulkopuolella olen etsinyt omaa mustikkapaikkaa täällä uudella
asumisseudulla.  Ja löytyyhän näitä. Mustikankeruukin on
mukavaa, kun samalla näkee upeita maisemia ;)


Pikkuisen kivikkoista on välillä,
mutta eiköhän tuostakin päästä eteenpäin...

Mennään eteenpäin ystävät hyvät!

torstai 23. heinäkuuta 2015

Teinpa ihan pienen veneen

Niin tein. Käpyveneen.


Soma se oli.
Taisi olla nerokkain
tämän kesän tekeleistäni.


Olihan se ensimmäinen sukellusveneeni.

Joo, ei taida minusta olla
 veneensuunnittelu insinööriksi...


Vesi on silti kaunista


ja pilvet kulkevat omia polkujaan.
Kesää. ;)

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Yhden päivän etelänmatka

Kun on yksikseen lähdössä reissuun, niin aina mietityttää vähän.
"Entä jos"-jauhantaa liikkuu päässä. Jos jalka katkee, jos eksyy, jos tulee karhu, tai 
muu mörkö vastaan. Niitä jos kuuntelee, ei missään pian uskalla liikkua.

Niinpä lähdin. Ja olihan uskollinen henkilökohtainen karvakorva-avustajani mukana, Tahvo.

Lähdin etelään.
Ainakin 10 kilometriä etelämmäs, Muuratsalon eteläpäähän, etsimään isoa hiekkaa.
Kartalta paikka oli tuttu, mutta maastossa näyttää aina erilaiselta. Niinpä het alkuun
lähdin väärää polkua, joka päätyi risukon ja ryteikön jälkeen römelikköön ja katosi sinne.
Siispä könyttiin takaisin ja löydettiin toinen polku.
Se näytti ihanalle, vanhanajan polulle jykevän kuusikon siimeksessä, kunnes alkoi pudota



jyrkästi alas kohti Päijännettä. (kuva ei kerro jyrkkyyden syvyyttä). Vähän mietin, että onhan tästä ylöskin tultava kipeän polven kanssa, mutta kun näin pitkällä oltiin, 
en malttanut antaa jossitteluille valtaa..



Mörkö näytti asuvan polun varrella, mutta en tälläkertaa mennyt juttusille.



Ja kyllä kannatti taas voittaa pelkonsa, sillä alhaalla meitä odotti ihana varjoranta, jonne valo
siivilöityi suloisen vihreänä tervaleppien lehvistöjen läpi. Oma pikku tropiikki. Aurinkokin lämmitti autuaasti. Tässä oli hyvä huilata. Pulahtaa Päijänteeseen.



Käytiin me etsimässä  isohiekkakin, mutta siellä oli jo veneseurueita,
joten oma tropiikki oli houkuttelevampi.



Aikani kuluksi veistelin pari venettä.





Mutta tuuli painoi ne takaisin luokseni. Niinpä jätin ne lähtiessä puun juurelle 
odottamaan toista lapsellista ihmistä ja  toista tuulta.



Tahvo teki tärkeitä kaivauksia. Minkki kävi metrin päässä vilkaisemassa meidän touhuja, mutta Tahvo komensi sen kauemmas.



Välillä käytiin isolla kivellä köllöttelemässä auringossa. Se tuntui erityisherkulle tänä kesänä.

Sitten kuului etäinen ukkosen murina ja se pakotti lähtemään kotimatkalle. Emmehän nähneet, mikä myrsky vuoren takana oli mahdollisesti nousemassa ja Tahvo kävi kovin levottomaksi.



Niinpä könysteltiin  ja läähätettiin kilometri ylös auton luo ja ajomatkalla pysähdyttiin vielä kerran uimaan, ennenkuin suostuttiin kotiutumaan kunnolla.

Eikä tälläkään reissulla katkennut jalka, eikä hajonnut auto, eikä mörkö purrut persuksista. Pelot olivat turhia, varjelus oli matkassa. Päivästä tuli paljon mukavampi, kuin jos olisin jäänyt kotiin jahkailemaan ja happanemaan.

Minkähänlaisia ne sinun mörkösi on, jotka rajoittaa elämää, enemmän kuin oikeasti pitäisi?

Suloista joulua!

Oikein mukavaa, siunauksellista, levollista ja mitä nyt itsekukakin kaipaa, semmoista joulun aikaa jokaiselle! Tässä katis...