torstai 28. helmikuuta 2013

Poropeukalo


Aioin virkata hirven, mutta lahjakkaana poropeukalona sain aikaan poron. 
No ei sentää mäyrä!
Hirvieläin kumminkin. Eikö aika hyvin tähdätty eka kerralla ; ).

Mukavaa torstaita täältä tiheän lumi-räntäsateen keskeltä. 
Uskotaan vanhan kansan itsesuggestio lausetta:
Uus lumi on vanhan surma. Tottahan se ainakin toukokuuhun mennessä. ; )


tiistai 26. helmikuuta 2013

Lomailua

Terveisiä pikku reissulta!
Meillä on ikivanha asuntoauto, jolla ajelu on varsinaista extreemeä. Sillä matkatessa yhdistyy
Duutsonit ja Suomalainen selviytyjä sarjat sujuvasti ja oppii tuntemaan korjaamot eri puolilla Suomea.

Tällä reissulla hajosi lämmityslaite, joten vietimme monta yötä ystävien autotallin edustalla, josta saimme sähköä, että sähköinen puhallin pystyi pitämään meidät jotensakin sulana yön yli. Puhaltimen kohistessa korvan juuressa ja lennättäessä pölyt ympäri vaunua ja tuottaessa joko vähän liian kuumaa, tai kylmää ilmaa ei nukkuminen ollut kovin helppoa. Mutta saimmepa silti kyläiltyä muutaman ystävän ja sukulaisen luona ja viettää laatuaikaa autoliikkeissä ihmettelemässä parempia kulkuköröttimiä.

Maanantaina aukesivat korjaamot ja kaasulämmitin saatiin kuntoon. Niinpä viimeisen yön nukuimme makeasti jossakin parkkipaikalla Ikaalisten kupeessa. Ja tänä aamuna matka jatkui mustamakkara baariin Tampereelle. Sieltä sai tuhtia aamupalaa. Mahat pullollaan olikin sitten mukava kiemurrella pieniä teitä pitkin kotiin saunaan.

Seuraavalla reissulla taitaa hajota kytkin...

Käsityöt jäi vähiin, mutta kunhan kerkeän kuvata, näytän poron, jonka virkkasin valmiiksi jonakin iltana.

Nyt, enää pari päivää, niin virallinen KEVÄTkausi saa alkaa. ; ) Nautitaan siitä ystäväiset!


Tässä viime kesän kuva köröttimestämme sillan alla. Näinkin alas on vajottu. ; )
Veneen alus majoitus on vielä kokematta.

torstai 21. helmikuuta 2013

Rillit


Uudet silmälasit tuli jo!
Vähän kun totutelee, niin jokohan koukku n:o 1,25 pysyisi kädessä? ; )

Mukavaa kevättalven päivää sinulle! Täällä näyttää sumuiselle ja leudolle ja jo seitsemän aikaan aamulla näki hyvin ulos. 

Jokainen ajanmurunen, jonka valo voittaa, tuokoon saman verran iloa lisää päivääsi.

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Juopuneen mummon muistelmat


Tämän virkkausmallin nimi on


Juopunut mummo muistelee, osa 2


Osa 1 on jo purettu. ; )


Kaunista päivää sinulle! Täällä ainakin joku on lakaissut taivaan yön aikana ja aurinko rätköttää sieltä niin huikeana, että tulee mieleen laulu päivänsäteestä ja menninkäisestä. On se niin silmiä kirvelevän ihana! Lintujen äänimäärä kasvaa kirkkauden mukaan. Ne taitavat äänestää auringon valtaan tulon puolesta! Niin minäkin. 

Tässä pala taivasta siunllekin! ; )








tiistai 19. helmikuuta 2013

Kehitysoppia




Hymyileekö jänikset?
Rusakot ainakin
virnuilevat!

Aikanaan, kun meillä oli 
kääpiömäyräkoira ja kävelin
sen kanssa pellon reunaa, siellä
rusakot näyttivät kovin
hyväntuulisilta, kun olivat
puolet suurempia
kuin urhea koirani.

Ja koira yritti olla huomaamatta
koko otuksia, ettei itsetuntonsa
aivan romahtanut.







 Minusta on hauskaa näyttää näitä 
keskeneräisiä tekemisiä. 
Itse seuraan uteliaana, miten 
nämä kasvavat ja kehittyvät. 
Toivottavasti et pitkästy.

Jänönen sai kolmannen 
kasvomuunnoksen tänään. 
Kun tukinaruja voitiin 
jo ottaa pois,
pääsin muovaamaan kaulaa 
ja siinä samassa koko 
pärstävärkki tuntui
kaipaavan pientä kehittelyä.

Jokohan tämä olisi se lopullinen 
hymy? Silmät tulevat vasta 
maalaus vaiheessa esiin.





Mutta lihaksia...
niitä tarvitaan vielä lisää.











  




 Ketun hymy On Emilian muovaama, siihen 
en tällä kerralla puuttunut, mutta muuten
kettunen lihoi moniaita kiloja. Sen ruipelot
kädet ja jalat saivat taas yhden
paksunnoksen ja vartalo oman osansa. 

Häntää ja vartaloa teen varovasti vähitellen,
että osa ehtisi kuivaa, ennenkuin jatkan,
jonkun patsaan olen saanut 
lysähtämään kasaan,
kun innoissani lisäsin raskasta
paperimassaa liian vauhdikkaasti.

Tarvitaan vielä monta vauvapunkallista
massaa ja monta vierailua
kylän paperinkeruu laatikolla...

maanantai 18. helmikuuta 2013

Viritysmusiikkia.



Kun joku virkkuu odottaa uusien silmälasien tuloa ja tuskalla väännetty lätsä tuli tehtyä, heilui koukkukäsi joutavana. Sitten jostain vierähti, (siis oikeasti  vierähti vain pussin pohjalta) vanha purkukerä puuvillalankaa. Sekös sai koukkukäden liikkeelle ja kun kytkin aivot pois päältä ja annoin koukulle vapauden, niin tämmöistä siitä alkoi syntymään ; ) Tajunnanvirta virkkausta. Aivojen viritysmusiikkia.

On minulla ajatus, mikä tästä vielä isona tulee, mutta enpä taida tohtia kertoa. Se kun voi muuttua matkalla. Mutta katsotaan. Lanka on pehmeää ja sopivan paksua, että sen näilläkin silmillä näkee. Yksi värillinen kerä on jo tyrkyttäytynyt sille kaveriksi...

Välillä tunnen olevani varsinainen käsityö-haihattelija. Kokeilen yhtä ja toista ja saan vähän näyttävää valmiiksi. Mutta väliäkö hällä? Opin kokoajan uutta, enkä ota hirveitä onnistumis paineita. Ehkä ennemminkin virkkaan mielenrauhaa itselleni. Koukkujoogaa, tai lankaretriittiä, sitä tämä taitaa enemmänkin olla. ; )

Ps joku häiriö on nyt ohjelmassa. En saa tekstin taustaväriä pois ja muutakin hämminkiä on. Koittakaa kestää!

Kiitos kommenteista!
Ja oikein mukavaa jatkoa tälle päivälle!


sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Lätsä vinossa

Tein sen tein sen!
Joku nyt kaihersi virkkuukädessä. Monta kertaa aloitin ja purin ja aloitin eri mallilla. Homma ei vaan sujunut.




 Pitsin virkkuun jälkeen tämä Hanko-lanka tuntui, niinkuin kummallista toukkaa olisi yrittänyt vetää solmuille, paksua ja vetelää. 


Mutta nyt voin olla ylpeä, sillä sittenkin siitä vielä tuli hattu. Ei tosin kummoinen, vähän kiero räppäribaskeri. Hattu kumminkin. Kun kevät lämpenee, pääsee tästä piposta höyryt pihalle ja tuoreet ajatukset mahtuvat lentämään sisään.




Olkoon tässä tämän päiväinen vara-aurinkoni.




Takana kulkijat siitä häikäistyköön ; )

lauantai 16. helmikuuta 2013

Vara-aurinkoja



Välillä tuntuu samalle, kuin pelakuustani, että näiden talvien ylitys on lähes ylivoimaista.



Vaikka on paljon kivaa ja hyödyllistä tekemistä, ei virta tahdo riittää.



Pilvisen taivaan valuessa päivästä toiseen pään päällä alkaa epämääräinen uneliaisuus ja huono mieli hiippailla niskaan, kuin nuoskalumi.


Silloin on pakko hankkia vara-aurinkoja. Tänään ostin ensimmäiset. Nyt nämä loistavat keittiön pöydällä ja tuntuvat hohtavan valoa.



Myös tällaiset auringot on hyödyksi. Näitä on hyvä käyttää sisäisesti.




Vielä sisemmäs yltäviä aurinkoja hain, kun änkesin eilen illalla mukaan rukouskokoukseen. Se oli vieraiden ihmisten kodissa, jossain pitkien metsäteiden päässä ja vähän jännitti, mutta siellä oli arkisen hyvä henki ja sain herkullisen piirakan lisäksi pieniä toivolla ladattuja tähtimurusia sisimpääni. 



 Jospa taas jaksan kulkea talven viime metrit kohti valoa. Jaksan kuin peikonlehteni.

Jaksan kuin murattini kantaa vihreää elämää läpi harmaiden päivien, sillä sisimpäni on ruokittu auringolla. ; )

Sitäpaitsi. Tänään aamulenkillä hiljennyin kuuntelemaan tintin tuttua laulua. Se pulppusi puunoksalta suoraan sydämeeni, kuin pikkuinen puro. Se oli varmimman meteorologin ennuste kevään tulosta.


Siispä koukku käteen ja jatkamaan elämän pienissä yksityiskohdissa puurtamista. Kevät tulee.

Minkälaisia vara-aurinkoja sinulla on? Voitaiskohan me oppia toisiltamme joitain uusia selviytymiskeinoja? ; )


keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Keskeneräinen


Tänään on kaikki kesken.
Pitsiplättyä virkkasin innolla, mutta nyt on pidettävä taukoa. Se on niin ohutta lankaa, että silmät sekoaa sitä tuijottaessa. Täytyy lepuuttaa niitä. 

Keltaisesta Hanko-langasta aloitin virkkaaman hattua, mutta siinä tuntuu käyvän, kuten vanhassa sadussa, jossa hiiri oli kissalle räätälinä: "Ei tästä hattua tullutkaan..." Jo kahdesti olen aloituksen purkanut ja tämä kolmaskin jotenkin ontuu. En tiedä mitähän siitäkin ajattelisi.

Sitten on jänis ja kettu patsastelijat. Kovasti ne on edistyneet. Mutta kesken ovat vielä toisen mokoman. Emilia-ystäväinen teki ketulle hymynkin viimeeksi. Sille alkaa kehittyä luonnetta ; )... Siis ketulle! Emilialla sitä luonnetta jo on ihan omasta takaa!
Kohta lähdenkin taas  kylille tekemään punkallisen paperimassaa ja sitten pitämään lastenkerhoa, jossa kymmenen teosta ja kymmenen vilkasta, ihanaa tenavaa on myöskin kesken, kovasti kesken.

Ja niin on koko tämä elämä. Kasvaminen. Ukko-kullan kanssa yhteiselo. Oman nuorison elämisen polut. Kaikki kesken. Joskus vähän ahdistaa. Meinaa unet karata, kun alkaa miettimään kaikkea, mitä pitäisi jatkaa ja saada jo johonkin pykälään.

 Vaan eikös tuo ole elämän merkki, kun on silmuja ja versoja ja ituja mieli pullollaan? Eihän kukaan voi laittaa mittaa, milloin meidän pitäisi olla kasvaneita viisaiksi ja tulla valmiiksi. Mennään vaan rauhassa omaan tahtiin, omia mutkapolkuja seuraillen. Kipittäkööt muut moottoriteitä tehokkaasti. Tuolla Isojen Sanojen kirjassa muistutetaan, ettei saa halveksia pienten alkujen päivää. Taidankin ottaa virkkuukoukun esiin ja aloittaa vielä yhden pikku käsityön ; ). Voihan olla, että se tulee vielä joskus valmiiksi.




sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Parsitaan

Jos hyvästä hanskasta hajoaa vain yksi sormi ja jäljellä on yhdeksän ehjää, eihän niitä yhdeksää voi heittää pois sen yhden takia?  Annetaan mielummin hanska-paralle ensiapua! Ja jos ei pysty parsimaan niin, ettei jälkeä kukaan huomaa, tehdään se sitten ronskisti, että näyttää niinkun ihan vaan koristeeksi on keksaistu tämmöinen osoittelusormi.



Kyllä tällä pysyy sormet lämpimänä vielä pitkään.

Lämminsormista päivää sinulle tänään!

lauantai 9. helmikuuta 2013

Hullu professori iski jälleen

Kerroin jo joskus, että minussa piilee tiedemiehen aineksia, lahjakkuus ei vain yllä sille tasolle. Teen kummia kokeiluja. Kiven hajotus prosessi on edelleen kesken. Käyn vaivihkaa aamuisin "heittämässä vettä", kuumaa ja termoskannusta, häiritsevän kiven niskaan ; ).

Tänään sain päähäni... teetä. Koska tee värjää kupin niin tehokkaasti, niin miksei hiuksia? Niinpä keitin tuhtia teetä, oikein Prinses-merkkistä tällaiselle todelliselle prinsessalle.( Siinä on sitäpaitsi ne mietelauseet. Ehkä ne auttavat lisäämään värin syvällisyyttä?) Pistin perunajauhoja joukkoon, sillä kiisselitee kestää paremmin valumatta päässä. Nyt istun muovikassi pään suojana ja odotan, että aikaa kuluisi ainakin tunti. Sitten pesulle ja tarkastamaan värisävyä.

Kerran aikaisemmin kokeilin kahvia. Kyllä siitä väriä sai ja hyvän tuoksun vähäksi aikaa, eikä se ensimmäisessä pesussa poiskaan lähtenyt. 

Kiitos muuten tunnustuksesta  http://viinasilta.blogspot.com/ Värjärin pata! Ettei vaan tämä värjäysinnostus herännyt, kun sinun mielenkiintoista blogiasi lueskelin? ; )





Noniin, aika mennä tutkimaan koetulos. Jatkan juttua myöhemmin.


Tässä tulos. Hmmm. Vaikea sanoa. Ei tullut otettua kuvaa ennen värjäystä. Saattaa olla, että vähän olisi kirkkaampi väri ja harmaan pikkaset vähemmän esillä. Mutta ainakin kiiltoa löytyy ja tukka tuntuu hyvälle. Paljon paremmalle, kuin kemikaalivärin jälkeen.  Ehkä teetä pitäisi käyttää monta kertaa. Eihän ne kupitkaan eka teen juonnista muutu ruskeiksi.? 
Jatketaan kehittelyä.


torstai 7. helmikuuta 2013

Odotan kevättä

Talven pimeän ja kylmän jälkeen



Odotan kevättä! Odotan valoa, lämpöä, sulamista ja elämän heräämistä. Hartaasti ja kaivaten, niinkuin linnut. Odotan kevättä.



Kuin siemen mullassa. Odotan kevättä.



Pienten ystävien kotiin paluuta tuhansien kilometrien takaa...



Kasvin ymmärrystä rakentaa nuppu ja aukaista kukka.


Tuulen sormia puiden hiuksissa. Ensimmäisen sateen elämää avaavaa voimaa.



Vapautuneen veden lempeää laulua.



Niitä odotan talven tyyneyden keskellä, viluun kääriytyneenä.
Ja  (loppukevennys:)



viihdyttäen itseäni käsieni työllä ; )

Talven selkä on taittunut. Odotetaan hetki vielä ystävät! Hyvää tätä päivää ja elämässä läsnä oloa tänäänkin!


keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Hömelö päivä

Reissun jälkeinen päivä on usein sumuinen. Tarkoitan sisäistä aivosumua. On niinkuin pää ei ehtisi liikkua niin nopeasti, kuin nyky kulkupelit ja se on vasta matkalla kotiin muun ruumiin jo yritellessä elää mormaali arkea. Semmoinen oli eilinen. 

Illalla tosin pakon edessä sumu haihtui, kun kymmenen lasta jatkoi paperimassa töitään ja kaikilla oli kerrottavaa ja kysyttävää. Vanhat lasittomat silmälasit kun löytyivät varaston nurkasta, niin niistä riitti hupia riehaantumiseen saakka. Mutta tämä on mahdottoman mukava ryhmä. Ei tarvita suurta kurinpalautusta. Pienen pysäyttämisen jälkeen jatkettiin taas innolla muovaamista ja piirtelyä. Villiintyneimmät olivat saaneet massatyönsä kuivumaan. Heidät komennettiin piirtämään sirkus kuvia, joihin voi riehumisintoaan purkaa ja niistä tulikin hienoja. 



Hömelöpäällä ei kummia käsitöitä aloitetaa. Onneksi on tuo kalalankainen terapiatyö. Siihen sain tihrustettua muutaman rivin "muistiinpanoja". 


Tämän mukana tämän päivän terveiset! Oikein mukavaa päivää sinne sinulle!

tiistai 5. helmikuuta 2013

Sukupuu

Vieläkin pää pyörryksissä.
 Äsken ajelin kotiin 300km päästä ystävien hyvästä hoivasta. Olihan se samalla työmatkakin. Yhden päivän ahkeroin toisen ystävän olohuoneessa ja sain aikaiseksi seinämaalauksen. Yhdessä olimme sitä suunnitelleet, mutta maalatessa kuva aina syntyy osittain omilla ehdoillaan. Onneksi vastaanottaja tuntui olevan tyytyväinen, kun tilasi toisenkin maalauksen ; ). Tämä on sukupuu. Siihen tullaan sijoittamaan vielä valokuvia  sopivasti muotoiltuina.

Kirjoituspää ei nyt luista. Aivot istuu vielä autossa, matkalla kotiin. Mutta kertokoon kuva.



Laitetaan vielä tämä viimeinenkin kuva. Siitä näkee parhaiten, että puu on aika iso...Ja että tiiviin työrupeaman jälkeen taiteilija on uupunut ja valmis nauraakihertämään kaikille jutuille ; )

lauantai 2. helmikuuta 2013

Mikähän siitäkin vielä tulee...

Sain, vieläpä ihan ilmaiseksi, uutta lankaa ja aloin sitä kokeilemaan. "Teenpä kirjalle kannet! ", ajattelin, vallan Raamatulle suojan. Vaan pinta tuntui liian joustavalle ja koukku vain tahtoi jatkaa heilumistaan ohi sopivan muodon. Niinpä annoin työn jatkua. 

Siihen ilmestyi sivupylpyrät ja ne kasvoivat kasvamistaan. kohta se onkin soikio. Ajattelin jatkaa niin kauan, kuin huvittaa. Ehkä meillä on uusi pöytäliina, jos jouluun saakka jaksan virkkoa. Ehkä joku vaate,ehkä pelkka susi, jospa kohta kyllästyn ja puran sen? Joka kerroksella keksin, miten jatkan, joten kaikki on mahdollista ; )

Tämä on aivolepuutustyö. Lanka vain on vähän liian ohutta minun silmilleni.

Suloista joulua!

Oikein mukavaa, siunauksellista, levollista ja mitä nyt itsekukakin kaipaa, semmoista joulun aikaa jokaiselle! Tässä katis...