Pikkukransseja ja kaaosta

Pajuharjotelmat jatkuivat pikkuisilla kransseilla. Niistä tuli sen verran somia,

että väänsin samantien muutaman.

Joku varmaan koristelisi runsaammin, mutta minä olen tämmöinen

vaatimattomalla silmällä varustettu.

Kun keksin, miten oksasakset pystyy puolittamaan käpyjäkin, sain niistä

mukavaa koristeainesta kranssin päälle. 

Uskokaa pois, tässä on pajusydän... Vaatii vähän mielikuvitusta
se huomata, mutta on se, ainakin vähän sinnepäin.

Kiinnittelin myös pajutikkuja katiskaverkkoon rautalangalla

ja sain siitä mukavan lyhdyntekeleen.  Hauskoja varjojakin se jättää.

Kaaostekniikasta olen vain nähnyt kuvia ja sehän näyttää niin helpolle.
Vaan on siinä vääntämistä, kun suomalaisesta pusikon pajusta alkaa
kääntämään ja viäntämään. Tarvitaan savolaista lahjakkuutta.  Ei siitä yhtä tasaista ja hienoa tule, kuin kasvatetuista koripajuista, mutta sainpa sen silti lähes pyöreäksi.
Eka tekeleeksi sen täytynee kelvata ;)

Mutta eikö vaan ole kauniita värejä pajun varsissa?

Kyllä se pimeässä menee, kun laittaa jouluvaloja sisään
ja kesällä sen voi pistää kukkapenkkiin kasvamaan sammalta.

Tuota kaaostekniikkaa täytynee vielä harjoitella lisää. 
Sillähän saisi vaikka mitä aikaan.

Mukavia käsityöpäiviä sinnepäinkin!

Syötetäänkö pajunköyttä, vai väännetäänkö vaan oksia?

Alkuverryttelynä näyttää pajunvarsista tulevan kransseja.

Tyttären suursiivouksesta minulle tupsahtaneet nauhanpätkät ja

hopeisella kynsilakalla värjätyt kävyt

saa olla koristeena. Kierrätys kunniaan! ;)

Kransseja joka kokoa.  En viel tiedä, mitä niillä teen,
ihanko semmoisenaan toimitan eteenpäin, vai keksinkö koristuksia.
Paju itsessään on kauniin väristä, monen väristä,
ei sitä raaski peittää kovin runsailla hepeneillä.
Mutta hirveä katku tuossa kynsilakassa on! Onkohan hienot naiset aina 
vähän pöpperössä, kun lakkaavat  alati kynsiään? Huh.

Yhteen riitti mustikanvarsia.  Niitä vaan ei raaskisi taitella
ylenmäärin, kun ne mustikat on niin hyviä. No nämä
poimin niin synkästä metsästä, ettei siellä koskaan
marjat kypsy ja keräsin nämä, niinkuin pajutkin niin, ettei
huomaa, että mitään olisi vietykään.  Säälien.

Edellisestä pajutyösessiosta on niin pitkä aika, että harjotteluun menee
aikaa. Mutta hauskaa hommaahan tämä on.

Toivottavasti sinullakin on tänään jotain mukavaa käsillä tekemistä!
Näytäppäs missä olet menossa!

Pää pensaaseen

Ihan paras tapa aloittaa viikko, kun sai rönytä pajukoissa

keräämässä tarpeita tämän viikon tekemisiin.

Tässä työssä ei pääse pitkästymään, kun vähän päästä

saa vaihtaa materiaalia.

Nyt tarvitaan pientä alkulämmittelyä, että sormet muistaa,

mitä näistä tarpeista voikaan tehdä.

Mukavaa.

Ideoitakin otetaan vastaan mieluusti!

Mutta yksi hammas päätti haljeta juuri.  Sain päivystysajan, joten ei tätä kauaa tarvitse onneksi kummastella. Sen siitä saa, kun rikkoo koiran makupaloja puoliksi just sillä
hammasnurkalla. Tyhmyydestä sakotetaan.

Valoisaa, lähes talvista syksyviikkoa sinnepäin jokkaiselle!

Hallittua hermoromahduspäivää ja muita viisauksia

Välillä rautalangan tuijottelu alkaa käydä silmiin.

Ei enää erota mikä lanka meni mistäkin kohdasta. Sillon on pidettävä

tauko ja tehtävä jotain ihan muuta.

Aloin miettimään, että miksi ihmeessä ihmiset toivottelevat toisilleen vain hyvät joulut 

ja muut vakituiset, kun elämä on täynnä hyviä syitä muistaa ystävää kortilla.

Tässä muutama "viisas" ajatus:

Tästä vois ainakin haaveilla ;)
Kun taas Romahduspäiviä löytyy sillon tällön... Miksei vielä ole 
kansainvälinen hermoromahduspäivä kalenterissa? Sen kuuluisi olla
liputuspäivä!

Oleilupäivää meistä moni kaipaa!  Semmoisen arvoistusta pitäisi nostaa ohi
kaikenmaailman markkinamiesten lietsomien hilirimpsis päivien.
Mikään ei olisi parempaa mielenterveydenhoitoa, kuin kunnon
laiskottelu sillontällön.

Sitten jaksoin taas vääntää rautalangasta.
Tässä enkelin tekele, jonka mekon helmoissa voisi polttaa kynttilää,
tai antaa pienen kukan kasvaa ja kiipeillä mekkoa pitkin.

Kuovi syntyi taas hukkapaloista melkein kokonaan.
Se tarvinnee vielä jonkin jalustan, että se pysyy vakaammin pystyssä.

Pääskysestä tuli niin henkäyksen ohut, ettei siitä saanut yhtään kunnon kuvaa.
Jotenkin se oli vain tehtävä just semmoinen.  Lähes olematon.
Sen joudut nyt kuvittelemaan.

Huomenna vien taas viikon tuotokset Työllistämisyhdistykselle. Siellä työskentelee 
kymmenkunta etevää käsityöläistä kutoen, virkaten ja ommellen taidokkaita töitään.
Sinne kannattaa mennä ostoksille. Hinnatkin on ihan mahdottoman matalat.
Jyväskylässä, Mataran talossa, Matarankadulla tämä paikka löytyy. Samasta ovesta kuin
Jokikievarin kahvila kannattaa sisään rynniä.

Tervemenoa vaan!

Eläimellistä verkkokurssia

Kun pääsin näiden pikkuotusten makuun, niin niitä alkoi putkahdella

enemmänkin.  

Pikku tirppanen sai kaverikseen oravan.

Seuraavaksi lensi västäräkki pöydälleni. Se onkin minun mielilintuni...yksi niistä.

Pullukka punatulkku tarvii vielä varpaat, kunhan keksin, miten ne parhaiten sijoitan.

Yksi kynttilälyhtykin tuli valmiiksi. Harmi, ettei hämärässä otetuista kuvista tullut mitään.
Minun välineistöllä ei käsi eikä kamera pysyneet niin kauaa vakaana,
vaan lopputulokset näyttivät vauhdinhurmassa lentäviltä ufoilta.

Aloitin käpykranssin koristelun pikku helmin.  Että tulikin aloitettua!
Ei minun silmät, eikä kärsivällisyys kestä niin tarkkaa näpertämistä.
Ehkä tämäkin joskus valmiiksi tulee, mutta nyt tiedän missä
tämän suurpiirteisen eukon rajat kulkee. ;)

Jatketaanpas tätä verkkokurssia taas.
Mukavaa tekemistä sinullekin siellä! Mitä lie puuhaatkaan?

Valon häkki ja vapaa lintu

Tänään touhusin lintuhäkin kimpussa. Tai ei sinne lintua voi pistää,

Olkoot valon häkki.  Verkko vain on sen verran pehmeää, että häkin muoto ei tahdo pysyä

kuosissaan. Onneksi valo ei pyristele, eikä paukuta kaltereitaan, vaan

luikkii ulos häpeilemättä ja vaivattomasti.

Tässä touhutessa syntyy pientä jätepalaa verkon reunoista.
Niistä oli kätevää pyöritellä pikkuinen lintu. Ensin meinasin sen laittaa häkkiin, mutta
se tuntui ahdistuvan siellä, joten annetaan sen tepastella vapaana.

Muut tämän päivän työt jäivät enemmän ja vähemmän kesken.
Kerronpa niistä, kun saan valmista.

Jotkut ne jo haravoi innoissaan. Minä en raaski.
Tuota kultaista pihaa on niin mukava katsella ja astella
kotiovelle :)

Nautitaan syksyn iloista.

Joulusta ystävänpäivään on lyhyt matka

Katsikatöiden lomassa tuli muutama joulukortti vielä mieleen

Makeaa ja rauhallista olis tarjouksessa ;)

Mutta sitten ajatukset karkasivat jo ystävänpäivään.
Mielessä pyöri laulu kahdesta puusta.

Niistä tuli talviset versiot .
Tämä tihkusateinen keli kai karsi värimaailmankin hyvin hillityksi.

Mukavaa viikonloppua sinulle, värikästä, tai harmaata,
mukavaa silti!

Rakkaudellista katiskan vääntelyä.

Pari rakkaudellista katiskaa tuli väänneltyä.

Käpyjä sydämen sydämenä.

Suihkaus valkeaa voisi sopia huurteeksi niin

olisipahan pakastesydämiä ;) Talvisydämiä.

Tänään kääntelin koko päivän pupun kuvaa.
Tämmöinen tuikunkantaja siitä tuli. Miun tekemisissä tuntuu aina olevan
lapsellinen lähestymis ote, vaikka kuinka vakavaa joskus yrittäisin. 
No nyt en edes yrittänyt, joten pupusta tuli kovin naivistinen
otus.  Kertonee jotain tekijästään :)

Kesän tullen tuon voisi kastella piimäseoksella ja ripotella kiven päällä viihtyvän

sammalen murskaa sen niskaan. Ehkäpä se alkais kasvamaan vihreää.

Jatketaanhan taas tekemisiä!

Mitä jäi katiskaan?

Yksi pölyämätön materiaali on tämä katiskaverkko.

Siitä aion nyt väännellä amppeleita ja kynttilälyhtyjä.

Tässä ensimmäisiä versioita.

Mutta ovatpa hankalia kuvattavia!

Eka amppeli muistuttaa vesilintua, jonka selässä kukka kulkee, mutta

ei tuosta kuvasta oikein selvää ota.

Lyhty harjotelma näyttää tältä. Verkon kääntely ja vääntely on oikein mukavaa
puuhaa, kunhan pitää hanskat kädessä, ettei sormet saa naarmuja.

Välillä käytiin Bertan kanssa käpymetsässä, mutta olivatpa ne märkiä.
Pistin ne hetkeksi uuniin 200 asteeseen, ettei niistä tursuisi ötököitä ympäri taloa, kun ne alkavat kuivumaan.

Ja tästä on tulossa niille kotipaikka, kunhan kuivuvat.

Harmaasta säästä huolimatta ruska hehkuu täällä kauniina. Käytiin sunnuntaina
Hyyppään vuorella sitä ihailemassa. Ei suotta tuota vuorta
kehuta Keski-Suomen Koliksi.

Mukavaa viikkoa sinne jokkaiselle!

Kaikenkirjavaa joulua

Koska en yhtään tiedä, millaisia kortinostajia Työllistämisyhdistyksellä on

teen niin monenkirjavia, että ehkäpä jokaiselle joku tarttuu käteen.

Tässä muutaman päivän saalis.

Joitakin on useampi kappale melko samankaltaisia, mutta ihan samanlaista

ei kahta löydy.

joulutervehdys

Ryijymäinen kuusi

Peura jouluaamuna

Peura ja tähti

pullukka punatulkku

Vielä pullukampi punatulkku...

Olisko jo aika ryhtyä dietille?

Tinitintit, söpöläiset

Ja joulun tähti loistakoon

lokakuun harmauteen.

Siinä saalista tällä erää.  Jatketaan harjoituksia!
Täytynee pitää taas pieni joulutauko,
alkaa aivoissa lyödä tyhjää.
On ladattava joulu-akku.

Mukavaa viikkoa sinulle!