perjantai 8. marraskuuta 2019

Nyt on kissat ja porot kortilla

Kun sormenpäät alkaa olla puhki pajun ja rautalangan vääntämisestä, on sopiva hetki
piirtää muutama kortti.
Sain innostusta, kun luin Värjärin pata-blogista suloisista kissanpennuista.
Niinpä korttiaiheisiini livahti kuin vahingossa muutama mirri ;).
Tässä osoite aitoihin kissakuviin : http://viinasilta.blogspot.com/





Rakkaista metsänelävistä piti vielä piirtää jokunen herkä kuva.  Minun jouluni
olisi vähäeleinen, kaunis, hiljainen ja rauhallinen, jos voisin se ihan itse muokata 
mieleni mukaan.




Tässä vielä viimeinen kaaospallo kokeiluni. Sinne muutti joku pikku-uikku asumaan.
On sillä siellä munakin.





Tänään kävin työpaikallani, Työllistämisyhdistyksellä viemässä valmiita töitäni. 
Samalla kuvasin toistenkin tekeleitä. Siellähän on toinen toistaan taitavampia 
kutojia ja ompelijoita tekemässä eri pituisia työpätkiä. Tekijöissä on monia kansallisuuksia
ja hyvin monenlaista taitoa, jolle vaan ei löydy normaaleilta työmarkkinoilta
paikkaa.  Mukavaa, että on tämmöinen mahdollisuus tehdä sitä mitä parhaiten osaa
ja samalla välttyä jäämästä aktiivimallin hampaisiin.
Näitä naisia katsoessa tietää, miten väärä kuva on työtävieroksuvasta, laiskasta
työttömästä. Meitä on vaan monia, jotka eivät syystä tai toisesta pysty
hääräämään markkinatalouden pillin mukaan.









Siellä ne minun korttini ja muut tekemykset odottaa myös ostajaa :).







Jos kaipaat käsin tehtyjä joululahjoja, niin eksyppä Jyväskylään, Matarankadulle,
Kansalaistoimintakeskus Mataraan (opastekyltit ohjaa sinut kun kadun löydät), siellä Jokikievarin kahvilan ovista sisään ja ihnmettelemään kauniita töitä, joiden hinnat ovat ihan ylettömän matalat. Samalla voit hörpätä kunnon kahvit, tai käydä syömässä Jokikievarissa.

tiistai 5. marraskuuta 2019

Hiirenpesä



Annetaan kiinanruusun viimeisen kukan ilahduttaa kaikkia alkuun!

Sitten puhutaan hiiristä.  Tai kaaospalloista.  Yritin taas tehdä uuden, pyöreän pajupallon, jossa on aukko. Mutta siitäkin tuli muotopuoli. Samoin kävi seuraavalle ja sitä seuraavalle pallolle.

Mietin että onhan ne hauskoja tuommoisenakin ja iso työ niissä oli, joten jotain käyttöä niille on keksittävä.  Ne näyttivät ihan hiiren pesille...
Niinpä sitten vääntelin muutaman hiiren katiskaverkosta ja pistin pesään asumaan.
Nehän on nyt mini "nukkekoteja, tai hiirikoteja. Kunhan vielä löydän naavaa, tai jotain sopivaa sisustusmateriaalia niihin.




Kaiken pajun ja rautalangan vääntelyn päälle on hyvä päästä ulos raittiiseen ilmaan!
Muistutankin, että nyt on mitä mainioin aika tehdä pieni nuotioretki
jonnekin kauniiseen paikkaan. Nyt ei ole metsäpalo vaaraa, eikä hyttyset kiusana.
Kun on riittävästi nuttua mukana, niin hyvä on nautiskella.
Ja hämärtyvä ilta luo oman tunnelmansa.


Otetaan kaamoksestakin ilo mukaan.

torstai 31. lokakuuta 2019

Pikkukransseja ja kaaosta



Pajuharjotelmat jatkuivat pikkuisilla kransseilla. Niistä tuli sen verran somia,
että väänsin samantien muutaman.
Joku varmaan koristelisi runsaammin, mutta minä olen tämmöinen
vaatimattomalla silmällä varustettu.




Kun keksin, miten oksasakset pystyy puolittamaan käpyjäkin, sain niistä
mukavaa koristeainesta kranssin päälle. 


Uskokaa pois, tässä on pajusydän... Vaatii vähän mielikuvitusta
se huomata, mutta on se, ainakin vähän sinnepäin.

Kiinnittelin myös pajutikkuja katiskaverkkoon rautalangalla
ja sain siitä mukavan lyhdyntekeleen.  Hauskoja varjojakin se jättää.



Kaaostekniikasta olen vain nähnyt kuvia ja sehän näyttää niin helpolle.
Vaan on siinä vääntämistä, kun suomalaisesta pusikon pajusta alkaa
kääntämään ja viäntämään. Tarvitaan savolaista lahjakkuutta.  Ei siitä yhtä tasaista ja hienoa tule, kuin kasvatetuista koripajuista, mutta sainpa sen silti lähes pyöreäksi.
Eka tekeleeksi sen täytynee kelvata ;)



Mutta eikö vaan ole kauniita värejä pajun varsissa?



Kyllä se pimeässä menee, kun laittaa jouluvaloja sisään
ja kesällä sen voi pistää kukkapenkkiin kasvamaan sammalta.



Tuota kaaostekniikkaa täytynee vielä harjoitella lisää. 
Sillähän saisi vaikka mitä aikaan.

Mukavia käsityöpäiviä sinnepäinkin!

tiistai 29. lokakuuta 2019

Syötetäänkö pajunköyttä, vai väännetäänkö vaan oksia?

Alkuverryttelynä näyttää pajunvarsista tulevan kransseja.
Tyttären suursiivouksesta minulle tupsahtaneet nauhanpätkät ja
hopeisella kynsilakalla värjätyt kävyt
saa olla koristeena. Kierrätys kunniaan! ;)





Kransseja joka kokoa.  En viel tiedä, mitä niillä teen,
ihanko semmoisenaan toimitan eteenpäin, vai keksinkö koristuksia.
Paju itsessään on kauniin väristä, monen väristä,
ei sitä raaski peittää kovin runsailla hepeneillä.
Mutta hirveä katku tuossa kynsilakassa on! Onkohan hienot naiset aina 
vähän pöpperössä, kun lakkaavat  alati kynsiään? Huh.





Yhteen riitti mustikanvarsia.  Niitä vaan ei raaskisi taitella
ylenmäärin, kun ne mustikat on niin hyviä. No nämä
poimin niin synkästä metsästä, ettei siellä koskaan
marjat kypsy ja keräsin nämä, niinkuin pajutkin niin, ettei
huomaa, että mitään olisi vietykään.  Säälien.


Edellisestä pajutyösessiosta on niin pitkä aika, että harjotteluun menee
aikaa. Mutta hauskaa hommaahan tämä on.

Toivottavasti sinullakin on tänään jotain mukavaa käsillä tekemistä!
Näytäppäs missä olet menossa!

maanantai 28. lokakuuta 2019

Pää pensaaseen


Ihan paras tapa aloittaa viikko, kun sai rönytä pajukoissa
keräämässä tarpeita tämän viikon tekemisiin.
Tässä työssä ei pääse pitkästymään, kun vähän päästä
saa vaihtaa materiaalia.
Nyt tarvitaan pientä alkulämmittelyä, että sormet muistaa,
mitä näistä tarpeista voikaan tehdä.
Mukavaa.





Ideoitakin otetaan vastaan mieluusti!

Mutta yksi hammas päätti haljeta juuri.  Sain päivystysajan, joten ei tätä kauaa tarvitse onneksi kummastella. Sen siitä saa, kun rikkoo koiran makupaloja puoliksi just sillä
hammasnurkalla. Tyhmyydestä sakotetaan.

Valoisaa, lähes talvista syksyviikkoa sinnepäin jokkaiselle!

torstai 24. lokakuuta 2019

Hallittua hermoromahduspäivää ja muita viisauksia


Välillä rautalangan tuijottelu alkaa käydä silmiin.
Ei enää erota mikä lanka meni mistäkin kohdasta. Sillon on pidettävä
tauko ja tehtävä jotain ihan muuta.

Aloin miettimään, että miksi ihmeessä ihmiset toivottelevat toisilleen vain hyvät joulut 
ja muut vakituiset, kun elämä on täynnä hyviä syitä muistaa ystävää kortilla.

Tässä muutama "viisas" ajatus:



Tästä vois ainakin haaveilla ;)
Kun taas Romahduspäiviä löytyy sillon tällön... Miksei vielä ole 
kansainvälinen hermoromahduspäivä kalenterissa? Sen kuuluisi olla
liputuspäivä!

Oleilupäivää meistä moni kaipaa!  Semmoisen arvoistusta pitäisi nostaa ohi
kaikenmaailman markkinamiesten lietsomien hilirimpsis päivien.
Mikään ei olisi parempaa mielenterveydenhoitoa, kuin kunnon
laiskottelu sillontällön.

Sitten jaksoin taas vääntää rautalangasta.
Tässä enkelin tekele, jonka mekon helmoissa voisi polttaa kynttilää,
tai antaa pienen kukan kasvaa ja kiipeillä mekkoa pitkin.



Kuovi syntyi taas hukkapaloista melkein kokonaan.
Se tarvinnee vielä jonkin jalustan, että se pysyy vakaammin pystyssä.



Pääskysestä tuli niin henkäyksen ohut, ettei siitä saanut yhtään kunnon kuvaa.
Jotenkin se oli vain tehtävä just semmoinen.  Lähes olematon.
Sen joudut nyt kuvittelemaan.






Huomenna vien taas viikon tuotokset Työllistämisyhdistykselle. Siellä työskentelee 
kymmenkunta etevää käsityöläistä kutoen, virkaten ja ommellen taidokkaita töitään.
Sinne kannattaa mennä ostoksille. Hinnatkin on ihan mahdottoman matalat.
Jyväskylässä, Mataran talossa, Matarankadulla tämä paikka löytyy. Samasta ovesta kuin
Jokikievarin kahvila kannattaa sisään rynniä.

Tervemenoa vaan!

keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Eläimellistä verkkokurssia

Kun pääsin näiden pikkuotusten makuun, niin niitä alkoi putkahdella
enemmänkin.  
Pikku tirppanen sai kaverikseen oravan.



Seuraavaksi lensi västäräkki pöydälleni. Se onkin minun mielilintuni...yksi niistä.



Pullukka punatulkku tarvii vielä varpaat, kunhan keksin, miten ne parhaiten sijoitan.



Yksi kynttilälyhtykin tuli valmiiksi. Harmi, ettei hämärässä otetuista kuvista tullut mitään.
Minun välineistöllä ei käsi eikä kamera pysyneet niin kauaa vakaana,
vaan lopputulokset näyttivät vauhdinhurmassa lentäviltä ufoilta.



Aloitin käpykranssin koristelun pikku helmin.  Että tulikin aloitettua!
Ei minun silmät, eikä kärsivällisyys kestä niin tarkkaa näpertämistä.
Ehkä tämäkin joskus valmiiksi tulee, mutta nyt tiedän missä
tämän suurpiirteisen eukon rajat kulkee. ;)



Jatketaanpas tätä verkkokurssia taas.
Mukavaa tekemistä sinullekin siellä! Mitä lie puuhaatkaan?

maanantai 21. lokakuuta 2019

Valon häkki ja vapaa lintu



Tänään touhusin lintuhäkin kimpussa. Tai ei sinne lintua voi pistää,
Olkoot valon häkki.  Verkko vain on sen verran pehmeää, että häkin muoto ei tahdo pysyä
kuosissaan. Onneksi valo ei pyristele, eikä paukuta kaltereitaan, vaan
luikkii ulos häpeilemättä ja vaivattomasti.





Tässä touhutessa syntyy pientä jätepalaa verkon reunoista.
Niistä oli kätevää pyöritellä pikkuinen lintu. Ensin meinasin sen laittaa häkkiin, mutta
se tuntui ahdistuvan siellä, joten annetaan sen tepastella vapaana.


Muut tämän päivän työt jäivät enemmän ja vähemmän kesken.
Kerronpa niistä, kun saan valmista.

Jotkut ne jo haravoi innoissaan. Minä en raaski.
Tuota kultaista pihaa on niin mukava katsella ja astella
kotiovelle :)


Nautitaan syksyn iloista.

perjantai 18. lokakuuta 2019

Joulusta ystävänpäivään on lyhyt matka

Katsikatöiden lomassa tuli muutama joulukortti vielä mieleen
Makeaa ja rauhallista olis tarjouksessa ;)





Mutta sitten ajatukset karkasivat jo ystävänpäivään.
Mielessä pyöri laulu kahdesta puusta.





Niistä tuli talviset versiot .
Tämä tihkusateinen keli kai karsi värimaailmankin hyvin hillityksi.

Mukavaa viikonloppua sinulle, värikästä, tai harmaata,
mukavaa silti!

Nyt on kissat ja porot kortilla

Kun sormenpäät alkaa olla puhki pajun ja rautalangan vääntämisestä, on sopiva hetki piirtää muutama kortti. Sain innostusta, kun luin V...