sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Olipa kerran valkea huone. Ei enää.

Minä en tykkää valkeasta.
Siksi valkea huone tuntui tylsälle. Sitäpaitsi sen yksi seinä
oli maalattu vaalealla lapsenkakan värillä. Jonkun ajan muodin mukaan
kenties.



Sain sitten telan ja pensselin käteen ja meno muuttui ;)


Hups. Tulihan siitä vähän tumma... Mutta ei tässä vielä kaikki!


Seinille alkoi kasvaa metsä.





Nyt saan nukkua hämyisessä metsässä. Enää mustarastas puuttuu oksalta,
mutta nenä ei sietänyt enempää maalin hajua yhteen menoon.
Harmi, että kamerani on vaatimaton, ei näistä kuvista saa kokonaiskuvaan.
Mutta jotain tännepäin siitä tuli.

Kauniita unia sinullekin!

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Kesä, kesä, kesä


Kesää sinulle! Olipa kylmää, tai lämmintä, niin sentää vihreää ja aitoa suomalaista kesää!
Heitän pari kuvaa iloksesi. Ei jaksa romaaneja kirjoitella, kun on aina kiire ulos.
Minulle kesä on ulkona ja siellä olen onnellisimmillani.
Nautitaan siis ystäväiset!



Istuttaminen on mun heikkouteni. Tässä itulehti lastentarhaa.


Tahvo, ystäväni on ollut kipeänä, mutta taitaa vielä toipua tästäkin mahavaivasta.
Sitkeä vanha pappa!



Lähellämme on kaksi lähdettä. Niissä on lumousta.
Vein juoma-astian lähteen reunalle janoisien iloksi.





Kesän tullen lähdepuro sain saniaismetsän kukoistamaan.




Lenkkeilty on erilaisissa maastoissa. Leivonmäen kansallispuisto oli mukava paikka!
Sinne pitää mennä toistekin.


Ja Päijänne on aarre tässä vieressä!


 Siellä tapaa hiukan omituisempiakin kulkureita ;)

Mukavaa kesää sinulle!


sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Kasvis-silmänruokaa lumisateessa


Mukavaa Vappua vaan. Muuten tekis mieli puhua rumia,
mutta lähipuuhun ilmestynyt linnunpönttö saa mielen hyväksi.
Istun kuin pikkulapset, sohvalla ja odotan,
kuka suloinen siipiveikko muuttaa ikkunani eteen asumaan.


Onneksi sisällä on sentään vihreää. Tulitikkukaktus suunnittelee elämänsä 
ensimmäisiä kukkia ja posliinikukka, uskollinen, ei suuttunut muutosta,
vaan jatkaa kukkien kehittelyä.


Kaktuspuun nimellä saamani kukka onkin Puukaktus. Sen opin tänään.


Ja Aaloena ostamani tyyppi onkin Kapinitulehti. Hauskaa, kun osaa nyt puhutella
kasvejaan oiken: "Hyvää huomenta Puukaktus, oletko nukkunut hyvin..."


Pihalle pyrkivät kaverit tungeksivat olohuoneessa ja ystävän viherhuoneessa.
Ties vaikka ensi viikolla pääsevät ulkoilemaan ja vahvistumaan.

Kevät, kevät. Tule jo.

torstai 27. huhtikuuta 2017

Onko elämää muuton jälkeen?


Tuli muutto taas tehtyä. Onhan siinä hommaa ja toipuminen näyttää vievän 
enemmän aikaa tässä vanhentuessa.  
Pitäisköhän alkaa pysymään aloillaan?

Mutta nyt on uudet ikkunanäkymät, eikä hassummat olekaan :).
Itseasiassa se mitä ikkunasta näkyy, on minulle tärkeää. Se on osa kotia. 
Ja nyt kun kotina on mukava yksiö, antaa avara näkymä siihen hengitystilaa.



Eikä melkein takapihalta alkavaissa lenkkimaastoissakaan ole valittamista. Ei tosiaan!
Keski-Suomen maisemat on ihan aliarvostettuja.



Ja kun vanha kämppäkaverinikin otti lunkisti koko touhun ja nauttii rappusettomasta elämästä, niin
mikäs meidän on ollessa ja kotiutuessa.

On se muuten mukavaa, kun voi olla tyytyväinen! :)



Pitkän piirtämättömän jakson jälkeen olen alkanut lämmitellä sormia kynän varteen.
Tämmöinen pieni miete; rukousesikoulu1, siitä esiin putkahti.
Toivotaan, että se ilahduttaa jotakuta.

Kevään ja lämpimän toivossa jatketaan!

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Ostosvinkkejä hienoille naisille

Eikö niin hyvät naiset,(miehet kans!)
että joskus ostoksilla ollessa tulee
vahva tunne, että just tuo minun PITÄÄ saada!
Joillakin se tunne syntyy uudelleen ja uudelleen
kenkähyllyn kohdalla, toisille kemikalio-osastolla, joillakin kultasepänliikkeessä.

Niin kävi minullekin.
Kuljeksin kaupassa ihaillen hienostuneita
esineitä ja kullan kimallusta, kun silmiini osui
juuri se!

Tai no...kerrotaan totuus:
Kävin Lidlissä ostamassa jauhelihaa, kun silmiini osui 
juuri se!

En yleensä sorru heräteostoksiin,
olenhan perus nuuka.
Mutta kun näin tämän en malttanut kävellä ohi.



 Ihana, suloinen, naisellinen SAHA!
Eikö tällainen pitäisi olla joka naisen käsilaukussa?
Siinä huulipunan vieressä?
Tämä kun menee vielä kasaan, niinkuin linkkari.
Olen ihan onnessani. Eikä maksanut kuin 5e.

Sitäpaitsi siirryin juuri seitsämännellekymmenennelleni
(herkullinen sanahirviö)
Kyllä sen kunniaksi kannatti vähän törsätä.

Nyt vaan nuotioretkelle ja silppuamaan risuja tuleen!



Retkeilty kyllä on. Kun lähellä on kaunista suomalaista luontoa, voi
tavallinen koiralenkki muuttua helposti löytöretkeksi.



Ihmeelliset jääkuorrutukset kallioiden yllä ovat hämmästyttäviä.



Jättiäisten täytekakkuja?




Kevät etenee vauhdilla välillä eteen-, toisinaan taaksepäin.
Tämä on huikeeta aikaa ;)
Nautitaan siitä.


maanantai 13. maaliskuuta 2017

Tunnustus

Hyvä on. Pitää se kertoa.
Minulla on ollut ongelma, johon koko alkuvuoden
olen etsinyt ratkaisua.
Se on tämmöinen:

Asun toisessa kerroksessa.
Nyt on koirani Tahvo tullut vanhaksi, mutta ei vielä lopen tautiseksi.
Iloisella huumorilla se vielä kulkee kanssani lenkillä.
MUTTA rappuset on vähän liikaa. Ne ei huvita. Ne rasittaa.
Kesänlämmön tullessa ne muuttu jo tosi vaikeiksi.
Kun vielä omat polvet kiukkuilee yhtäaikaa
oli pakko tehdä taas tämä:

Me muutamme.

Nyt on löytynyt uusi koti
maan tasalta ja täällä pakataan.
Monesko kerta minun elämässäni?
Enemmän kuin kahdeskymmenes.
Ja aina on lähdölle ollut olevinaan joku hyvä syy.


Ehkä sairastan muuttamista. Ehkä aina jaksan kuvitella, että
uudessa kodissa on kaikki paljon paremmin?
Pitäisikö perustaa nimettömät muuttoholistit yhdistys?

Mutta on tässä hyvätkin puolensa.
Onpa tullut matkailtua maakuntaa ja Suomea ympäri!
Ja voisin olla hyvä muuttoneuvoja ja pakkaustyöläinen!
Enkä ole liikaa kiintynyt maalliseen rihkamaan,
kun joka siirrossa karsii turhaa romua elämästä.
Sitäpaitsi olen tutustunut moniin ihaniin ihmisiin,
jakanut palan matkaa, elämää, palan sydäntä.
Ehkä en kuitenkaan osaisi elää paikkalinnun elämää,
kun muuttolinnuksi olen kasvanut.


Siispä tehdään tämä "kevätmuutto" hyvillä mielin,
toiveikkaana, että uusi koti toisi uusia hyviä asioita
tähän hetken kestävään elämään.
Kevätiloa sinulle ja uusia ulottuvuuksia!
(kuvat tähän juttuun ovat vanhoja tekeleitä ;)

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Pieniä näperröksiä


Nyt on tullut piirreltyä pieniä juttuja erinäisiin tarpeisiin. 
Yksi isompi elämisen rojekti on päällä.
 Silloin ei osaa keskittyä isompiin kuviin.
Mutta aina voi vähän tunnustella, mitä kynän päästä saattaisi putkahtaa.

 Kuvituksia srk:n käsiohjelmaan.




Ja viimeisenä päivän mietelause ;)


Kaunista kevättä sinulle! Ihanaa, kun valoa riittää
ja lämpöäkin on luvassa!