sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Korvaotus

Olipa kerran pikkuinen otus, jolla oli pitkät korvat. Siksi sitä kai Korvaotukseksi kutsuttiin. Se oli vaellellut ympäri Virkkuuvuorten ja kautta Koukkulaakson ja oli nyt tässä pehmeällä Tyynykukkulalla.


Kukkula oli kyllä mukava paikka lekotteluun ja haaveiluun, mutta Korvaotus ei osannut nauttia elämästään siinä. Sen pinta oli tiukkaa kalalankaa ja sydän pehmeää tyynynsisustaa, mitä lie pallokuitua, eikä semmoisella sydämellä nauti elämästä toimettomana. Se kaipasi haastetta. Se kaipasi vilskettä ja riehakasta elämää, mutta se halusi myös olla hellä ja lämmin ystävä jollekulle. Mutta kenelle.


Sen kuitusydän alkoi melkein masentua, kun se ei nähnyt missään ketään, joka kaipaisi tämmöistä hassua ystävää.  Mutta sitten se kuuli viestin, jonka kertoi sähköllä käyvä postimies, Facebook nimeltään. Saunantakaisesta Tonttulasta kuului kummaa. Sinne oli muuttamassa karvainen alkuasukas vielä kauempaa samojedien heimosta, eikä sillä ollut omaa sydänystävää.


Korvaotus hyppi innosta yläpystyä ja päätti joutuin liftata Saunantakalaan ja tarjoutua ystäväksi pikku samojedille. Se oli varma että heillä tulisi olemaan hauskaa, eikä se pelännyt muutamaa hampaakoloa nahkassaan. Semmoinenhan vain maistui elämälle. Kulumista vartenhan se oli tänne luotu ja hyvä oli kulua kun tietää olevansa merkityksellinen jollekulle. ; )


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Värit


Syksyssä parasta on värit. 
Vaikka säät ovat olleet kesäisen ihania, alkaa puissa vilkkua keltaista ja ruskeaa.
Ulkoiluhimo vie vielä voiton käsitöistä, mutta kirpparilta ostamani kassi kaipasi uutta olkahihnaa, joka piti virkata. 



Siitä tuli kuin tie syksyyn, pitkä ja ruskansävyinen.
.........

Kotiutumisvaihe etenee sekä minulla, että koiralla.


Koiruus nauttii olostaan takapihalla. Välillä se haukahtaa kysyvästi, että ollaankos siellä kotona vielä tallella ja kun vastaan jotain, se jatkaa autuasta lekotteluaan. Monta asiaa se on jo kahdessa kuukaudessa oppinut. Esimerkiksi, ettei vielä naapurin kukkapenkin kohdalla kannata nostaa koipea, tai että lenkille lähtö sujuu paremmin, jos malttaa pitää kuononsa kiinni. Eli tässä sitä todistelen, että oppii se vanhakin koira, pakon edessä ainakin ; ). Joten eiköhän mekin ihmisotukset vielä saada kiinni elämän uusista mutkista, kun annamme itsellemme aikaa. Vanhoihin kaavoihin jämähtäminen on vaan niin helppoa ja oman turvallisen "mukavuusalueen" ylittäminen pelottavaa ja vaivalloista. Mutta avarrutaan, immeiset! Ei tulla sisältä vanhoiksi ennen aikaamme.

Kaunista syksyä sinulle avara ystäväni! ; )

tiistai 10. syyskuuta 2013

Naapurisopua

Tässä on naapurimme Dana. 



Tai ainakin sen mallin mukaan virkattu otus. Dana on tomera tyttökoiruus, joka osaa istua hassusti pyrstöllään ja vilkuttaa etukäpälillään. 


Aluksi siitä oli aivan sietämätöntä, että sen "tontille" muutti suuri möhkäle, nimeltä Tahvo. Mutta aika pian muutaman lenkin jälkeen niistä on tullut hyvät kaverit. Tänäänkin, kun me ihmisnaapurit keräsimme puolukoita, viipottivat koirat ympärillä ja pitivät seuraa toisilleen.



On se vaan hyvä sekä koirille, että ihmisille, että pärjää naapurinsa kanssa. ; ) 


Hymyillään siis, kun tavataan naapureitamme ... ja muutenkin.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Kotiutumista

Nyt on jäänyt tänne kirjoittelu ja käsityöt vähän vähemmälle, kun kaikki energia kuluu tähän uuteen kotiseutuun tutustumisessa. Katselen kartasta kiinnostavia metsiä ja pikkuteitä ja ajelen ihmettelemään, josko siellä piileksisi uudet sieni ja marjamaat. Kävelen pitkiä lenkkejä ympäriinsä, että tietäisin, mitä minkäkin nurkan takana piileksii. Se on minun keinoni alkaa tuntea oloni kotoisaksi uudessa maisemassa. Säät ovat olleet upeat tähän tutkimusmatkailuun. 


Vaan ehkäpä kotiutuminen alkaa jo olla nurkilla, kun pikkuinen kotitonttu ilmestyi tutkimaan paikkoja uuden majapaikan löytämisen toivossa.


Ja kun se jäi vetelemään päiväunia pation kaiteelle villiviinin varjoon, niin eiköhän tässä pian ala olo omalle tuntumaan.

Mitään valittamistahan minulla ei ole. Tämä vain vie vähän aikaa, niinkuin varmaan tiedätte, te jotka olette uuteen paikkaan muuttaneet. ; ) Mieli on hitaampi kuin jalat. Kertokaas te omia sopeutumiskonstejanne? Jospa voisin ottaa jotain opikseni.

Kaunista syksyn jatkoa jokaiselle!


Suloista joulua!

Oikein mukavaa, siunauksellista, levollista ja mitä nyt itsekukakin kaipaa, semmoista joulun aikaa jokaiselle! Tässä katis...