keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Keskeneräinen


Tänään on kaikki kesken.
Pitsiplättyä virkkasin innolla, mutta nyt on pidettävä taukoa. Se on niin ohutta lankaa, että silmät sekoaa sitä tuijottaessa. Täytyy lepuuttaa niitä. 

Keltaisesta Hanko-langasta aloitin virkkaaman hattua, mutta siinä tuntuu käyvän, kuten vanhassa sadussa, jossa hiiri oli kissalle räätälinä: "Ei tästä hattua tullutkaan..." Jo kahdesti olen aloituksen purkanut ja tämä kolmaskin jotenkin ontuu. En tiedä mitähän siitäkin ajattelisi.

Sitten on jänis ja kettu patsastelijat. Kovasti ne on edistyneet. Mutta kesken ovat vielä toisen mokoman. Emilia-ystäväinen teki ketulle hymynkin viimeeksi. Sille alkaa kehittyä luonnetta ; )... Siis ketulle! Emilialla sitä luonnetta jo on ihan omasta takaa!
Kohta lähdenkin taas  kylille tekemään punkallisen paperimassaa ja sitten pitämään lastenkerhoa, jossa kymmenen teosta ja kymmenen vilkasta, ihanaa tenavaa on myöskin kesken, kovasti kesken.

Ja niin on koko tämä elämä. Kasvaminen. Ukko-kullan kanssa yhteiselo. Oman nuorison elämisen polut. Kaikki kesken. Joskus vähän ahdistaa. Meinaa unet karata, kun alkaa miettimään kaikkea, mitä pitäisi jatkaa ja saada jo johonkin pykälään.

 Vaan eikös tuo ole elämän merkki, kun on silmuja ja versoja ja ituja mieli pullollaan? Eihän kukaan voi laittaa mittaa, milloin meidän pitäisi olla kasvaneita viisaiksi ja tulla valmiiksi. Mennään vaan rauhassa omaan tahtiin, omia mutkapolkuja seuraillen. Kipittäkööt muut moottoriteitä tehokkaasti. Tuolla Isojen Sanojen kirjassa muistutetaan, ettei saa halveksia pienten alkujen päivää. Taidankin ottaa virkkuukoukun esiin ja aloittaa vielä yhden pikku käsityön ; ). Voihan olla, että se tulee vielä joskus valmiiksi.




6 kommenttia:

  1. Voi että miten hienot linnunmunat. Tykkään käyttämistäsi väreistä ja tunnelmasta. Puhuttelevin tauluja. Haaveilen olohuoneen seinälle jostain luontoaiheisesta vihreäharmaasävyisestä taulusta, josko joskus haaveeni toteutuisi :) blogisiasi on kyllä mukava seurata! Se on erilainen muihin kässäblgeihin verrattuna kauniine tauluineen!

    VastaaPoista
  2. Kyllä ovat linnunpoikasetkin vielä aika lailla kesken. Kauniita ovat muna ja pesä, mutta missä on hautoja. Joskus joutuu hautomaan pitkään, ennen kuin jokin asia selviää.

    Kiva kun pidät lapsille kerhoa. Minäkin pidin aikoinaan ja vielä joskus tulee kaupungilla vastaan joku suuri miehenköriläs ja kertoo, kuinka kivaa oli silloin muinoin kerhossa. Kun aikansa tirkistelee, niin sieltä kahden metrin korkeudesta pilkistävät tutut iloiset silmät.

    VastaaPoista
  3. Kiva tämä sun "keskeneräinen" juttusi!
    Pakko opetella ja suostua keskeneräisyyteensä, jos meinaa, että pälli kestää loppuveräjälle asti :( Ilmeistähän on, että vajaamittaisuuden taju vaan lisääntyy, jos vaikka jokin asia loksahtaakin silloin tällöin paikoilleen!

    Tykkään edelleen tosi paljon sun sanakäänteistä, ajatuksista, kuvista ja tekemästäsi muuta taiteesta. Anna palaa vaan <3

    jk. Hyvää ystävänpäivää, kamu-kallis!

    VastaaPoista
  4. Kiitos kiittämyksistä! Jatketaan rämpimistä ja nautitaan maisemista tällä elämän polulla.

    VastaaPoista
  5. Aina joku on jossain kesken, remontti, käsityö, puutarha,elämä.
    Juttusi on mainio:)
    Kuva linnunpesästä on ihana,niin herkkä ja kaunis.

    VastaaPoista
  6. minäkin tykkäsin kovasti postauksestasi. siinä on niin paljon sellaista, mikä tuntuu olevan päällimmäisenä omassa elämässänikin tällä erää.

    VastaaPoista

Kerrohan ystäväiseni!