torstai 24. tammikuuta 2013

Ruma pupu ja sen veli

 Terveisiä rumalta pupulta! Se alkaa saada muotoa. Ja minä kehitän hullun taiteilijan mainetta kylällä, kun tongin paperiroskiksesta lisää sanomalehtiä harva se päivä.
Eilen kaivettiin pahoin murjottu ketuntekele varastosta ja kiitos Emilian, nuoren taiteilijan, nostettiin otus pystyyn, saatiin jäsenet paikoilleen ja aloitettiin massan mättäminen pintaan. Tämähän näyttää jo ketulle...tai näädälle, tai oravalle. No joku otus siitä on kehittymässä. Aika näyttää. Nyt tarvitaan taas monen päivän kuivatus, että voidaan jatkaa hommia.
klo
Tunnisteet: , , , ,

5 kommenttia:

  1. kosotäti24. tammikuuta 2013 klo 22.54

    Näähän vaikuttaa aika kookkailta, laitappa vähän mittoja? Toikettunäätäorava näyttää siltä kuin olisi potkukelkalla lenkillä.
    Näistä tulee taatusti upeat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Stiina24. tammikuuta 2013 klo 23.40

      Joo potkurilla molemmat tulevat hurjastelemaan sitten kesällä ja pupun korva taitaa olla lähes 2m korkeudessa, sekarotuinen kettu lienee 170cm...jotain sinnepäin. Onhan tämä aika päätön projekti, vaan eiköhän nämä tästä kypsy aikanaan ; ) Kiva jos ne ilahduttaa sinuakin!

      Poista
  2. Kukkaiselämää25. tammikuuta 2013 klo 0.36

    Miten tuota paperimassaa tehdään? Liotetaan paperia vedessä, kiinnitetään liisterillä kananverkkoon? Noista tulee hauskoja. Olisi mukava kokeilla joskus. Kestääkö patsas sitten ulkonaoloa? Lakataanko pinta jotenkin tms?

    VastaaPoista
  3. Purppura Perhonen25. tammikuuta 2013 klo 2.56

    Oletpas sinä taitava, ja monella osa-alueella!!! Hienoja paperimassatöitä, upeita maalauksia ja ihania virkkauksia!!! Tosi kiva blogi!

    VastaaPoista
  4. Stiina25. tammikuuta 2013 klo 11.00

    Paperimassaan löytyy netstä varmaan monta hienoa reseptiä. Mä olen tehnyt isoja töitä, tarvinut saada paljon massaa ja siksi mun reseptini on yksinkertaistunut matkan varrella. Tänään se menee näin: Haen paperinkeräyksestä pehmeäpaperisia sanomalehtiä (Hesari, Maaseuduntulevaisuus-tyyppisiä), ostan,tai löydän kierrätyksestä valmisliisteriä, vesiliukoista liimaa. Nyt löysin tahmeaa rakennusliimaa, joka on tosi hyvää!
    Mössötän lehdet veteen (palasiksi repimenen on turhaa ajanhukkaa), niin että siitä tulee paksua kuin leipätaikina. Sitten rutistelen mössöstä vielä liiat vedet pois, sekoitan liisteriä ja liimaa, niin , että massa muuttuu notkeaksi ja tarttuvaksi ja alan läiskiä sitä katiskaverkosta kyhäämäni rungon päälle. Kestävyyttä vaativiin kohtiin saatan liimailla kankaan suikaleita ristiin, rastiin massan alle, päälle, tai väliin. Kaikenlainen kokeileminen kannattaa, Ehkä löydät vielä paremman reseptin. Tekemällä oppii. Massa kuivuu hitaasti. Työ on pakko lopettaa siinä vaiheessa, kun taikinapalat alkaa irtoilla uusia kiinnittäessä ja jatkaa vasta, kun pysti alkaa tuntua kuivalle.
    Sellaisenaan paperimassa ei kestä ulkokosteutta, mutta maalaamalla, lakkaamalla (venelakka esim), tms ulkomaaleilla niin tiiviisti, ettei vesi pääse massaan käsiksi, ne kestävät...aikansa. Myös lasikuitutyössä käytettävää hartsia (varo käryjä, älä tee sisätiloissa) voi lärvätä pinnan suojaksi, tai Paverpol- ihmelakkaa.
    Jotenkin sinnepäin se menee. Kannattaa aloittaa pienestä ja helposta ja hakea oma näppituntuma, vähän niinkuin leipomisessa.
    Kerro miten onnistuu! Lisävinkkejä saat joka mutkaan ; )

    VastaaPoista

Kerrohan ystäväiseni!

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)

Suloista joulua!

Oikein mukavaa, siunauksellista, levollista ja mitä nyt itsekukakin kaipaa, semmoista joulun aikaa jokaiselle! Tässä katis...

  • Yhden päivän etelänmatka
    Kun on yksikseen lähdössä reissuun, niin aina mietityttää vähän. "Entä jos"-jauhantaa liikkuu päässä. Jos jalka katkee, jos eksyy...
  • Pääskysen pesä
    Eilen askarrellessani ulkona, kuulin läheltä pienen mätkähdyksen.  Pääskysenpesä putosi räystään alta. Hädissäni poimin viisi pientä untuvi...