sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Kolli

Aikomus oli virkata suloinen kisu mummolle, mutta vaikka kuinka purkasin ja vääntelin ja unissanikin suunnittelin, niin tällainen karski kolli siitä tuli.
Ei tätä kehtaa vanhalle kissa-mummolle lähettää. Täytyy yrittää uudelleen myöhemmin.

 Ja perhonen, josta mainitsin viimeeksi, unohtui kuvaamatta ja meni jo hääparille kortiksi. Teenpä uuden  toiste ja taas erilaisen.



Tässä vielä todistusaineistoa siitä, että aurinko on vielä olemassa! Näin sen tänä aamuna.


3 kommenttia:

  1. Joo, on se aurinko, ja joo, on se kolli :D

    Oot sä melko nikkari: saat langankin taipumaan eläimiksi. Enpä usko, että itse onnistuisin. Nytkin on perinteiset lapaset tekeillä. Jotain pitää aina olla meneillään.

    Ihanat nuo blogin reunakuvat. Tuo mustavaris, vai mikä se on vasemmassa reunassa, toi yhtäkkiä mieleeni sen mustatukkaisen pojan, Hiawathan, tai jonkun muun. Kun siis katson sivusilmällä kuvaa, jos ymmärrät!?
    Ehkä tuo taustavärityskin on sopiva intiaanipoikaa ajatellen, vai mistä johtunee tämä mielleyhtymä!

    VastaaPoista
  2. Voi Pau veliseni!
    Kiitos kiitoksista. Osaan kyllä kuvitella sun intiaanipojan ; ). Mulla on nyt vaan niin kesää ja valoa ikävä, että näen kaikessa kesän.

    VastaaPoista
  3. Ompa kivoja, nämä virkatut elukat.

    VastaaPoista

Kerrohan ystäväiseni!