Rakkaani, yö loppui jo.
Kun talven pimein hetki on ylitetty ja minuutti minuutilta nähdään enemmän valoa, syttyy kevään toivo. Kun vielä vähän matkaa jaksetaan kulkea toppavaate paketteina, niin sitten aurinko iskee silmää meille ja antaa lämpöäkin ja innostuksen siemenet alkavat itää korvan takana. ; )
Minä pieni mökin eukkonen innostuin jo aloittamaan pitkään suunnittelemani blogin. Ajatuksena on kertoa omin kuvin ja käsin tekemisteni kautta jotain elämästä. Sitä mitä vastaan tulee.
Katsotaan, mitä tästä syntyy.
Maalaaminen, virkkaaminen ja paperimassa otukset on tällä hetkellä työn alla. Tai no maalaaminen on talvitauolla, kun värien hajut alkoivat käymään henkeen. Mutta virkkausvirus valloitti siitäkin enemmän tilaa. Kalalanka ja koukku. Niillä voi tehdä vaikka mitä! Tuossa lintukokeiluja.
Ja tässä hepo synttärikortiksi hepoihmiselle. ; )
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suloista joulua!
Oikein mukavaa, siunauksellista, levollista ja mitä nyt itsekukakin kaipaa, semmoista joulun aikaa jokaiselle! Tässä katis...
-
Kun on yksikseen lähdössä reissuun, niin aina mietityttää vähän. "Entä jos"-jauhantaa liikkuu päässä. Jos jalka katkee, jos eksyy...
-
Tää on kivaa. Kerätä villiyrttejä luontomamma helmoista. Nokkosia, horsmia, vuohenputkia, vatun lehtiä... Tässä samalla kirjottaessa sy...
Mielenkiinnolla odotan blogisi päivityksiä, sillä nuo virkatut linnut ja hevonen inspiroivat hirmusti virkkaamaan ja tuo maalaus on väreiltään hyvin vaikuttava ja kaunis!
VastaaPoistaTäähän on selvästi Pepin hevonen! Pikku-Ukko!
VastaaPoistaKiva, kun aloitat blogin; sulla on paljon mahtavia ideoita!
Kiitoksia kiitoksista!
VastaaPoistaVirkkausvirus vaivaa edelleen. Tällainen leikkiminen on tosi kivaa.
Upeita maalauksia ja taidokkaita virkkauksia :) Onnea uudelle blogille, heti ihastuin <3
VastaaPoista