perjantai 29. maaliskuuta 2013

Oma karja


 Olen ollut niin iloinen, kun naapurit ovat pitäneen muutamaa vasikkaa kesälaitumella meidän talon vieressä. Niinpä päätin perustaa kilpailevan karjatilan. Tässä ensimmäinen vasikkani. Aito Hereford...tai jotain sinne päin.

Olipa vaan kohtuullisen työläs väsättävä, kun värit on niin hankalan tyylikkäästi sijoitettu. ; )


Ei ollut taas pariin päivää vapaa-ajanongelmia, kun tätä nykersin. Nyt ei puutu kuin nimi. Mitä niitä nyt olikaan perinnenimiä? Tämä taitaa muistuttaa viime kesäistä Lyyliä. 



Kunpa pian lumet sulaisivat ja saisi pikku Lyylini eläväistä seuraa. ; )

Rauhallista Pitkäperjantaita. Onneksi me jo tiedämme, mitä Pitkästäperjantaista seuraa. YlösnousemusPääsiäinen! Ei osaa ottaa tätä päivää niin surulliselta kannalta ; ).

3 kommenttia:

  1. Ompa taitavasti tehty Lyyli, ei uskoisi virkkukoukulla tuommoista aikaan saaduksi ♥

    VastaaPoista
  2. Täällä taas huokailen vain sun ihmeellisiä luovia taitojasi! Tulee toistoa tässä kehumisessa, mutta jotenkin näissä tuntuu, että nyt olet iskenyt oikeaan kohtaan, jos ymmärrät mitä tarkoitan :)

    jk. Tässä meidän muinaisten lehmien nimiä, jos on nimipulaa:
    Missi, Malli, Otava, Oma,

    VastaaPoista
  3. Kiitos kiitoksista! ; ) Kyllä ne kannustaa keksimään uusia kujeita. Tuon jälkeen pitää tehdä jotain yksinkertaisempaa välillä.

    VastaaPoista

Kerrohan ystäväiseni!