keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Nyt on se aika

On, on. Se aika, kun karhut kömpivät pesistään.



Aluksi ne ovat kovin unisia, istuvat pölvästyneinä pölkyn päässä ja yrittävät miettiä, mihin tilanteeseen tässä syksyllä jäätiinkään. Kukas minä olen ja missähän metsässä tuli sammuttua. Voi vaan kuvitella, että on kummallinen olo puolen vuoden unien jälkeen. Eikä ole edes kahvia tarjolla.



Vähitellen alkaa kirkastua. Vatsa muistuttaa, että täällä olisi joku, joka tietää ainakin sen, mitä puuttuu.  Olisikohan marketit jo auki, että saataisi sapuskaa?


Ei auta karhu-polon kuin nousta ja pistää käpälää toisen eteen. Tonkia muurahaipesiä ja kaivella suo mättäitä lumen alta, jos vaikka karpaloita olisi jäänyt varastoon. Jo karhujenkin tähden toivoo pikaista kevään tuloa. Eihän tuolta elantoa löydä metrisen hangen alta. Tulee taas revittyä heinäpaalien muoveja ötököiden toivossa ja hankittua kiukkuisia viljelijöitä vihamiehiksi.
Tule jo kevät!

5 kommenttia:

  1. Ah, noita sinun ihania karhujasi :)
    Taatusti karhut heräävät tässä kirkkaudessa, vaikka vielä on niin kylmä ja lunta paljon.

    VastaaPoista
  2. Ompa mainio karhu. Ilme kuin hunajapurkilla käyneellä;))

    VastaaPoista
  3. Hunajan kiilto silmissä tällä veijarilla.

    VastaaPoista

Kerrohan ystäväiseni!