"Kun he käyvät kyynellaakson kautta
he muuttavat sen lähteitten maaksi..."
Aloin kuvittelemaan lähteitten maata varsinkin
kyynellaakson jälkeen. Mille se tuntuisi, näyttäisi.
Se alkoi tuntua niin ihanalle paikalle, että
piti tehdä tämmöinen lapsellinen kuva.
Kuvaa maalatessa ajatukset juoksee omia polkujaan.
Kun samoihin aikoihin Tahvo putosi avantoon,
selvisi kyllä ylöskin, mutta toipui hitaasti, vanha koira kun on,
menivät mietteet koiran kuolemaan ja luopumiseen.
Niinpä kuvaan tulivat koirat ja kuva sai toisen sisällön.
Se onkin koirien taivas!
Tytär käydessään sanoi puita kanttarellin näköisiksi ja niin kuvasta tuli
Kanttarellipuu laakso.
Ajattelin myös meidän mielimaisemiamme.
Miten erilaisissa paikoissa ihmiset nauttivatkin olostaan,
Kyselin läheisiltäni, mikä on heidän mieli maisemansa, se sielunmaisema.
Minä saattaisin viihtyä tuossa maisemassa.
Missäs sinä?
Tuo kuva varmaan lohduttaisi hollantilaista blogikaveriani, joka menetti viime viikolla rakkaan lemmikkinsä.
VastaaPoistaKerro terveiset hänelle!
PoistaIhana maalaus, koirien taivas on varmaan just tuollanen, hyvä että Tahvo selvisi kylmästä kylvystään.
VastaaPoistaOma sielun maisemna on pala siomaisemaa, pitkospuut ja käkkyrä männyt.
Varmasti hieno olis sun maisema! Mistähän se on sinulle rakkaaksi syntynyt?
PoistaHui kamala, kyllä sinulla varmaan sydän hyppäsi kurkkuun säikähdyksestä, kun koiraystävä tippui avantoon! Onneksi Tahvo selvisi säikähdyksellä. Kaunis ja lempeä paikka tuo koirataivas.
VastaaPoistaEn ehtinyt säikähtää, ennenkuin jälkeenpäin. Oli vaan kiskottava koira ylös ja juoksutettava kilometrin verran kotiin. Onneks joo selvittiin!
PoistaMikähän olis sun mielimaisemasi? Kun valokuviasi katsoo, niin oma mielikuva siitä tulee ;)