tiistai 11. helmikuuta 2014

Joskus ei saa mitään aikaan.

Tuli pysähdys.
Käsityötauko. Luomaton luova tauko.


Tänään tein kyllä hoivaosaston vanhusten kanssa käsitöitä. Jopa yksi pappa suostui virkkaamaan ketjusilmukoita. ; ). Mutta oma virkkukoukku ja keskeneräinen työ odottaa korissa. On joku sisäinen jäiden lähdön aika.

 

 
Jotain ihan muuta odottaa syntymistään.
Katiskaverkkorulla odottaa lattialla. ehkä jo huomenna avaan sen...

5 kommenttia:

  1. Mitään ei synny väkisin - nimim. kokemusta on! Aivotkin tarvitsevat lepoa uuden synnyttämiseksi.. Kevättä odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin ; ) Tintit jo lupailee kevään tuloa.

      Poista
  2. Tunnen tuon tunteen - luovuus vaatii oman aikansa, joskus vaan tarvii antaa sille tilaa tekemättä mitään..

    VastaaPoista
  3. Joskus sitä pitää huilata luovankin ihmisen, ladata akkuja ja sitten... yhtäkkiä alkaa taas tapahtua:))

    VastaaPoista
  4. Noin se on, niinkuin Tanni ja Kosotäti sanoo. Ja jos ei sitä tyhjää aikaa jää, niin luovuus näivettyy, eikä pinnistelemällä synny, kuin susia ; )...hm...taidankin tehdä suden seuraavaksi...

    VastaaPoista

Kerrohan ystäväiseni!

Suloista joulua!

Oikein mukavaa, siunauksellista, levollista ja mitä nyt itsekukakin kaipaa, semmoista joulun aikaa jokaiselle! Tässä katis...