torstai 20. helmikuuta 2014
Takkuista etsintää
Välillä elämä takkuaa.
Haluaisin asumaan maalle. Etsin paikkaa, jonne omenapuuni istuttaisin.
Oikeaa ovea en vaan vielä ole löytänyt, vaikka monia olen kolkutellut.
Välillä mietityttää, olenko oikeilla jäljilläkään. Yritän kuulostella johdatusta. Mutta kun ei selkeää muutakaan tunnu esiin nousevan, jatkan tähän suuntaan.
Jonain päivänä kirkastuu.
Tavalla tai toisella.
Tulen kotiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suloista joulua!
Oikein mukavaa, siunauksellista, levollista ja mitä nyt itsekukakin kaipaa, semmoista joulun aikaa jokaiselle! Tässä katis...

-
Lumoavaa vihreää. Koko talven tätä oli ikävä ja nälkä. Nyt saa ahmia silmät, sielut täyteen vihreää! Kieloissakin valot. Aurin...
-
Päivänä, jona pakkaset alkoivat, näin vauvan ojassa. Nukkehan se oli, vauvanukke. Yltä päältä vanhoissa lehdissä, kurassa ja homeessa. ...
Kotiin on monta tietä, mutta se oikia löytyy kyllä.
VastaaPoistaVuosia kärvisteltiin kaupungissa, kerrostalossa, kunnes tätä koti löyty, vieläkin sykähyttää kun pellon takaaa näkyy valkea talo, mei koti.
Kyllä se paikka vielä löytyy, jonne omenapuun voit istuttaa :)
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua sinne!
Kaikella on aikansa.Kyllä se polku löytyy.
VastaaPoistaKiitos rohkaisusta! Jatketaan etsintää ; )
VastaaPoista