Marraskuun metsä.
Suuri, märkä ja hämärä.
Joku tuntui liikkuvan lähistöllä.
Liekö karhu, joka etsi talviuntaan?
Oli keskipäivä, silti valon vähyys tunki ihoon asti.
Marraskuu.
Onneksi sammal oli vihreää.
Sillä tuntui olevan oma, sisäinen hehkunsa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suloista joulua!
Oikein mukavaa, siunauksellista, levollista ja mitä nyt itsekukakin kaipaa, semmoista joulun aikaa jokaiselle! Tässä katis...
-
Kun on yksikseen lähdössä reissuun, niin aina mietityttää vähän. "Entä jos"-jauhantaa liikkuu päässä. Jos jalka katkee, jos eksyy...
-
Eilen askarrellessani ulkona, kuulin läheltä pienen mätkähdyksen. Pääskysenpesä putosi räystään alta. Hädissäni poimin viisi pientä untuvi...
Tuo onkin juuri nyt niin kivaa, kun muuten metsissä voi olla lähes väritöntä, mutta sammaleet loistavat vihreydellään!
VastaaPoistaSama kuin margsan aattelen, sammal tekee metsät ihaniksi juuri nyt.
VastaaPoistaNiinpä! Sammalilla on ihmeellinen vihervoima. Niitä ei arvosteta ensinkään riittävästi.
VastaaPoistaKyselit yhteyksiäni Säkkijärvelle, isän puoleinen suku on sieltä kotosin, Ristsataman kylästä.
VastaaPoistaVirsut, Santapukit, Niemiset ovat sukujani, tuo viimeinen kuuluu isällleni.
Entä siun juuresi?