lauantai 31. elokuuta 2013

Vauvakuumetta

Olen ollut kukkapenkkikierteessä.
Tein yhden penkin. Näin pari iiristä tukehtuneena ruusun katveessa ja ajattelin pelastaa ne penkkiini. Kun aloin niitä kaivaa esiin, löysin sata unohdettua iiristä ruusun alta tiukkana mattona toisiinsa kietoutuneena. Eiväthän ne kukkapenkkiini mahtuneet. Piti siis tehdä toinen penkki. Ruusukin näytti kurjalle risukasalle, kun sen juuret oli pengottu, joten täytyi istuttaa sen uuteen malliin leikattuna ja ravittuna. Kun vielä löysin roskakasasta toisia iiriksiä ja vuorenkilpiä, oli nekin istutettava ennen talvea... Eihän kukkia voi kuolemaan jättää.

Nyt pieni rivikotipihani on kuin myyrien kesäjuhlien jäljiltä, joka paikka pengottu ja möyritty. Naapurit varmaan näkevät painajaisia uudesta kummallisesta asukkaasta, joka ei osaa lopettaa lapion kanssa riehumista vaan tunkee pian toisten tonteille huhkimaan...Siinäpä aihe uudelle kauhuelokuvalle...

 Mutta minä elän tulevan kesän toivossa. Uuden kasvun toivossa, joka peittää myyräntyöt. ; ) Ja olen innoissani noin vaan lahjaksi saaduista kukista.

 ( Kukkapenkki No3 )

Kun en kokoaikaa ole jaksanut kaivaa monttuja, olen välillä kuunnellut, miten ystävällä on vauvakuume. Omat "vauvani" on jo aikuisia, mutta sen verran sain tartuntaa, että huilityönä syntyi muutama pikkuriikkinen vauva.



Ensin kaksoset.



Ja sitten  hyväntuulinen tyyppi. Jospa avaimet pysyisivät tallessa, kun ne herättävät äidillistä huolehtimisen tarvetta? ; ) Mutta sanonpa vaan, että helppoa on vauvanteko tässä elämän vaiheessa! Ei tarvittu yhdeksää kuukautta.

Valoisia syksyn päiviä teille. Ottakaa rauhallisesti kukkien ja vauvojen kanssa.

7 kommenttia:

  1. Tollasia vauvoja onkin helppo tehdä. Ovat tosi mainioita, eivät kastele ja itke:)

    Hyvä pelastit kukkaset, ja annoit niille uuden penkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näillä vauvoilla voi perustaa vaikka suurperheen ; )
      Ja toivonpa hartaasti, että onnistuin kukkien pelastamisessa. keväällä sen vasta kunnolla näkee.

      Poista
  2. Onpa näppäriä vauvoja - voisin itsekin kaivaa virkkukoukkusen esille. Kukkapenkkien teko on ihanaa puuhaa ja hienoa, että otit hyvät taimet talteen. Minäkin kaivoin vanhan iirispenkin kaikkineen ylös tässä taannoin ja vaihdoin mullat. Jospa en ensi keväänä vähän paremmin kukkisivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotetaan sitten yhdessä iiristen nousua kevään tullen!

      Ja tämmöinen vauvavirkkaus on mukavaa lämmittelypuuhaa. Kunhan syyssateet tulee, sitten ollaan isommissa virkkausvireissä.

      Poista
  3. Hyvä tuo kukkapenkkijuttu! Olisiko siinä jokin ajatuksenpoikanen sulle Elämän Evääksi?! Että piilossa piikkisen pensaan alla on elämää - tai jotain muuta, jonka sinä itse vain oivallat!

    Rakkain terveisin
    vanha köklötkamu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja nuo vauvelit on söpöjä :)

      Poista
    2. Niinpä. Elämä tuntuu olevan täynnä vertauskuvia nykyään. Vauvat on uusia elämänalkuja. Iirikset...Jotain mikä oli kuristuksissa isomman varjossa on nyt muutettu uuteen paikkaan ja keväällä nähdään, innostuuko se kukkimaan...; )

      Poista

Kerrohan ystäväiseni!