maanantai 22. huhtikuuta 2013

Omatoiminen lasikuitukurssi, osa 1

 En ole ikinä tehnyt lasikuitutöitä. kaukaa nähnyt sentään. Ei olleet kaverinikaan. 
No jostainhan se on aloitettava. 
Kyselin tutuilta, tavasin purkin kyljestä ja selaisin netistä tietoja. Sitten vaan aloitettiin.



Ei se niin helppoa ollutkaan. Polyesteristä saatiin kyllä sopivasti jähmettyvää, mutta kuitua tuppasi olemaan enemmän hanskoissa, kuin työssä. 
Hyvä ettei oltu korviamme myöten kuitukarvoissa.


Kovasti kuitenkin yritettiin, Emilia, Marja-Leena ja minä. Ja hauskaa meillä oli...liekkö hirveästi haisevilla liuottimilla osuutta asiaan ?? Paikallinen lehtimies kävi haastattelemassa minua "Viikon kasvo"-juttuun siinä välillä ja taisin puhua ihan sekopäisiä. Vaan hällä väliä. Eihän taiteilija ole oikea taiteilija, ellei ole pikkuisen hullun maineessa. ; )


Jokainen kolonen yritettiin tukkia. Toivottavasti onnistuttiin, sillä ulos oli otukset jätettävä sateiden armoille.


Kovin ovat alastoman näköisiä, vaikka potkurin nokat jo maailmalle suuntautuvat...
 Pitäisiköhän viedä sadetakit niiden niskaan?


Kaikkeen sitä onkin tullut ryhdyttyä... ; )
Koko päivä aherrettiin, illan viimeiseksi alkoi tuntua, että näinkö se pitikin tehdä? 
Nytkö me opittiin?
Hommaa jäi vielä seuraavaankin aurinkoiseen päivään, milloin se sitten lieneekään.
Ja opittavaa myös.

10 kommenttia:

  1. :))))) voi että on ihania potkuttelijoita, laita ihmeessä niille sadetakit ja sellaset kalastajan hatut.
    Oot sie kyllä tosi taitava taiteilia.

    VastaaPoista
  2. Se pitänee vielä tehdä. Riittää ohikulkijoilla ihmettelemistä. ; )

    VastaaPoista
  3. Onpa makeita heppuja potkuttelemassa :)
    Onko niillä nyt sitä lasikuitua yllään vai kuinka ne kestävät ulkona oloa?
    Onko muuta kuin kasa jätepaperia sateen jälkeen :O
    Toivottavasti kestävät kasassa!

    VastaaPoista
  4. Sitä täälläkin toivotaan! Pinnassa on kyllä kerros hartsia, mutta enemmänkin olis saanut olla ennen näitä sateita. Eilen olivat vielä pystyssä ; )

    VastaaPoista
  5. Upeita elikoita saitte aikaiseksi ja toivottavasti pysyvät kasassa! Oli pakko ruveta guuglettaan, missä ihmeessä tällainen Galleria Käpy sijaitsee. Voipi olla, että kesälomamatkalla eksyn niille kulmille, kun siellä päin velipoikakin asustelee...

    VastaaPoista
  6. Kiva! Ja tervetuloa Hitunen! Facebookissa on Kävyllä oma sivu, josta saa myös lisätietoja. Ties vaikka nähtäis ; )

    VastaaPoista
  7. tosi ilmeikkäitä ovat jo nyt! postauksestasi tuli jostain syystä mieleeni kevät, kun isäntä lasikuidutti veneen kantta;)
    ps kävin tykkäämäs myös facebookin puolel

    VastaaPoista
  8. Voi miten hauskoja kelkkoineen. Muistan 70-luvulta Rauni Liukon ihanat lasikuituveistokset. Nuo ovat melkoisen myrkyllisiä aineita, onneksi olitte ulkona.

    VastaaPoista
  9. Kiitoksia kaikista kehuista ja tosiaan oli hyvä tehdä homma ulkona, oli se sielläkin niin muikea haju, että pää meinasi höpsähtää. Jatkaa pitäis kunhan aurinko tulee työkaveriksi.

    VastaaPoista
  10. Huikeutta! Upeutta! Tekemisen meininkiä! Höystettynä ripauksella hulluutta! Ihanaa!!!

    VastaaPoista

Kerrohan ystäväiseni!