Työttömyys on kiireistä aikaa

Kun työn tiesi kestävän vain puoli vuotta, voi alusta asti tehdä suunnitelmia:

Kun työ loppuu, teen tämän...ja tuon.

Kun se työ sitten loppui, olen saanut ravata kiire kintuissa ympäriinsä lunastamassa näitä aikeita. 

Kaikkea autokorjaamon ja mummola vierailun väliltä.

Ensin reissu Kainuuseen.

Se oli parasta "katkohoitoa" työputken jälkeen. Tuossa pari tunnelmakuvaa sieltä.

Kävelyä ympäriinsä luonnosta ja maisemista nauttien kivassa porukassa. 
Tässä torpassa kävin kokeilemassa, olisiko emännän paikka auki... Ovet oli kyllä levällään, mutta isäntä lienee karannut ikkunasta, kun ei kiinni saatu.

Vuokkijärven tyyneyttä.

Rantajärven iltavaloa.

Aittojärven keskellä kulkevaa ihmeellistä harjua.

Saapaskosken aamusumua.

Ja lähteen kirkkautta. Toin itselleni matkamuistoksi hiekkaa lähteen pohjalta.

Muista kiireistä en edes kuvia ehtinyt ottaa ;)
Mutta muutama syksyinen  kotisaarelta sentään.

Eikö olekkin kummaa, miten syksyn näkee maisemassa,
vaikkei keltaisia lehtiä näkisikään?
Niinkuin taivas olisi korkeammalla, äänet hiljaisempia...

Värit kuulakkaampia.

Kaunista syksyä sinun päivääsi!

Ajatus ystävälle

Ystävälle, jonka elämän takaovi on jo raollaan.

    Jos sinun täytyy mennä niin mene vain,

    ethän sinä kauas mene.

    Olet vain muutaman askelen edellä.

    Ehdit ehkä rajalle ensin,

    mutta ei hätää,

    täältä tullaan perässä.

    Samaa tietä,

    samaan uuteen maahan.

Kesäkin on lopuillaan, samoin työni. Sitten alkanee minun "kesälomani".

Käsitöitä on tullut jokunen väkerrettyä, mutta lämmin elokuu kului ulkona, sen minkä nyt

töiltä pääsi.

Tältä saarelta löytyi paikka auringon nousulle ja laskulle ja niiden  ihailulle.

Lähiretkeily oli kesän parhainta iloa. Milloin rannoilla, luolissa (Lullinvuori), tai ystävän mökillä.

Niin se meni työkesä. Ajatukset jo syksyssä, mitä se tuoneekaan.

 Ainakin vähän lepoa ja pari 

pientä reissua... ennenkuin talvi rauhoittaa sisähommiin.

Hyviä kesän viimepisaroita sinulle!

Nyt ei vauvaa palele

Eipä palele, kun virkkasin töissä peiton vauvalle
puuvillalankojen jämistä.
Se menee arpajaisvoitoksi.

Töiden ulkopuolella olen etsinyt omaa mustikkapaikkaa täällä uudella
asumisseudulla.  Ja löytyyhän näitä. Mustikankeruukin on
mukavaa, kun samalla näkee upeita maisemia ;)

Pikkuisen kivikkoista on välillä,
mutta eiköhän tuostakin päästä eteenpäin...

Mennään eteenpäin ystävät hyvät!

Teinpa ihan pienen veneen

Niin tein. Käpyveneen.

Soma se oli.

Taisi olla nerokkain

tämän kesän tekeleistäni.

Olihan se ensimmäinen sukellusveneeni.

Joo, ei taida minusta olla

 veneensuunnittelu insinööriksi...

Vesi on silti kaunista

ja pilvet kulkevat omia polkujaan.

Kesää. ;)

Yhden päivän etelänmatka

Kun on yksikseen lähdössä reissuun, niin aina mietityttää vähän.
"Entä jos"-jauhantaa liikkuu päässä. Jos jalka katkee, jos eksyy, jos tulee karhu, tai 
muu mörkö vastaan. Niitä jos kuuntelee, ei missään pian uskalla liikkua.

Niinpä lähdin. Ja olihan uskollinen henkilökohtainen karvakorva-avustajani mukana, Tahvo.

Lähdin etelään.
Ainakin 10 kilometriä etelämmäs, Muuratsalon eteläpäähän, etsimään isoa hiekkaa.
Kartalta paikka oli tuttu, mutta maastossa näyttää aina erilaiselta. Niinpä het alkuun
lähdin väärää polkua, joka päätyi risukon ja ryteikön jälkeen römelikköön ja katosi sinne.
Siispä könyttiin takaisin ja löydettiin toinen polku.
Se näytti ihanalle, vanhanajan polulle jykevän kuusikon siimeksessä, kunnes alkoi pudota

jyrkästi alas kohti Päijännettä. (kuva ei kerro jyrkkyyden syvyyttä). Vähän mietin, että onhan tästä ylöskin tultava kipeän polven kanssa, mutta kun näin pitkällä oltiin, 
en malttanut antaa jossitteluille valtaa..

Mörkö näytti asuvan polun varrella, mutta en tälläkertaa mennyt juttusille.

Ja kyllä kannatti taas voittaa pelkonsa, sillä alhaalla meitä odotti ihana varjoranta, jonne valo
siivilöityi suloisen vihreänä tervaleppien lehvistöjen läpi. Oma pikku tropiikki. Aurinkokin lämmitti autuaasti. Tässä oli hyvä huilata. Pulahtaa Päijänteeseen.

Käytiin me etsimässä  isohiekkakin, mutta siellä oli jo veneseurueita,
joten oma tropiikki oli houkuttelevampi.

Aikani kuluksi veistelin pari venettä.

Mutta tuuli painoi ne takaisin luokseni. Niinpä jätin ne lähtiessä puun juurelle 

odottamaan toista lapsellista ihmistä ja  toista tuulta.

Tahvo teki tärkeitä kaivauksia. Minkki kävi metrin päässä vilkaisemassa meidän touhuja, mutta Tahvo komensi sen kauemmas.

Välillä käytiin isolla kivellä köllöttelemässä auringossa. Se tuntui erityisherkulle tänä kesänä.

Sitten kuului etäinen ukkosen murina ja se pakotti lähtemään kotimatkalle. Emmehän nähneet, mikä myrsky vuoren takana oli mahdollisesti nousemassa ja Tahvo kävi kovin levottomaksi.

Niinpä könysteltiin  ja läähätettiin kilometri ylös auton luo ja ajomatkalla pysähdyttiin vielä kerran uimaan, ennenkuin suostuttiin kotiutumaan kunnolla.

Eikä tälläkään reissulla katkennut jalka, eikä hajonnut auto, eikä mörkö purrut persuksista. Pelot olivat turhia, varjelus oli matkassa. Päivästä tuli paljon mukavampi, kuin jos olisin jäänyt kotiin jahkailemaan ja happanemaan.

Minkähänlaisia ne sinun mörkösi on, jotka rajoittaa elämää, enemmän kuin oikeasti pitäisi?

Tulkaa ostamaan polokupyöriä

Työpaikan mainontaa...

Tervetuloa siis Säynätsaloon, Parviaisentie 3een, mun keittämälle kahville
ja koekaniiniksi mun tekemille leipomuksille, jotka useimmin on
pannaria, tai raparperipiirakkaa. Ja lisäksi:

Ostamaan edullisa, huollettuja, käytettyjä pyöriä!
Tässä vanhempi "korjaamopäällikkö" koeajamassa.

Ja tässä nuorempi. On helppo tehdä mainoksia, kun on hyvät mallit ;)
(Ps onneksi nämä tyypit eivät lue tätä, saan härnätä rauhassa ;) Mutta
niinkuin kuvista näkyy, meillä on varsin hauska työporukka .

Menee se kesä töissäkin käyden,
MUTTA HUOMENNA ON VAPAAPÄIVÄ! ;)

Sinulle mukavaa olemusta tänään ja huomenna!

Mega Palsami

Töiden alkaessa keräilin kukkia työpaikan ikkunalle. Rönsylilja, päivänsini,
kultaköynnös...Ystäväni Tarja toi nätin Palsamin alun. 
Vanhan ajan mummojen silmäterän.
Hoidan sitä hellästi ja se kasvoi ja kasvoi ja kasvoi...taitaa kasvaa vieläkin.

Korkeutta lienee lähes metri ja kukkia tunkee joka haarasta.
Kyllä se on ihana ja monien ihailema jättiläinen.
Oikea arkipäivän ilonpirskahdus. ;)

Kukkeaa kesän jatkoa vaan! Huonekasvit tuovat kesän sisällekin.

Taideprojektia vakavalla naamalla

Saaressa eläminen inspiroi.
Tän kesän "taideprojekti" taitaa olla veneet.
Taide on hyvä sana. Sen varjolla saa tehdä mitä hassua vaan
kunhan näyttää vakavaa naamaa sopivassa hetkessä. ;)

Vain keltainen lanka on sattunut olemaan joskus mukana, muuten tarvikkeet
laivanrakennukseen pitää löytää rannasta, josta laiva lähtee.
Muutama paatti on saanut kuljetettavaksi lapun, jossa on salainen viesti...

Harjotuspurjehdusta kallion kolossa.

Kaksimastoinen joutui kovaan aallokkoon ja köllähti nurinperin.
Taisin unohtaa kölin.

Kokeilkaas tekin. Tää on varsin luovaa, ekologista ja lapsellista.
Lasketaan lapsi valloilleen sisimmästämme.

Liplatus

Täällä, vesien keskellä
alkaa virkkauskin liplattamaan.

JA seuraava laiva sai viestin vietäväksi
kaukaisiin maihin...tai ainakin lähikaislikkoon
silkkiuikkujen luettavaksi ;)

Kaunista kesää sinulle semmoisena kuin se nyt tulee!

Oma laivanvarustamo.

Vapaapäivä.
Tuuli ja sadekin pitivät hetken vapaata.
Istuin kalliolla, nautin luonnosta.

Käsityöihminen rentoutuu parhaiten, kun on jotain
käsissä... Minulla sitä, mitä kalliolta löytyi.

Sain lähettää vesille ja maailman ääriin
kaksi hahtuvalaivaa.
Tahvo lahjoitti purjeet. ;)

HYVÄÄ JUHANNUSTA sinulle!

Ala laputtaa!

Kun töissä  tulee hiljainen hetki, alan laputtaa.

Virkkuukoukulla se käy sujuvasti.
Tulee lankojen loput käyttöön ja syntyy arpajaisvoittoja, tai
pientä myytävää hyllyyn.

Kaikenlaista tekniikkaa olen kokeillut. Osassa matonkudetta virkattu sisään, osa kaksinkertaisia, ettei sormet pala.

Näkyy siellä yksi kukkarokin ja pieni liinan tapainen. Osa tekemyksistä
on jo lähtenyt maailmalle.

Olisinko nyt pannulappuLiisa?

Mukavaa tätä päivää taas sinulle!