tiistai 28. huhtikuuta 2015

Aamuhortoiluja

Elämä on ollut niin työstä ja menemisistä rikasta,
että kirjottelu on jäänyt jalkoihin.
Käsitöitäkin on tullut tehtyä joka mutkassa, mutta 
ehdin niitäkin jo pistää eteenpäin muistamatta kuvata.



Istuintyynyn kyhäily on käsillä ja väsyneenä olen tehnyt vain kokeiluja eri tekniikoilla,
kun ei ole jaksanut keskittyä oikeaan virkkauspuurtamiseen.

Puolitorkuksissa kävellyt aamulenkit on tuoneet iloa silmille.



Järvi ja sen monet ilmeet jaksavat ilahduttaa palelevaa mieltä.



Veden heijastukset ja upeat, herkät värit.



Tuoksut ja äänet. Veden lähellä lintujen äänimaailmakin on ihan omanlaisensa. 
Tänään kuului sammakoiden konsertointia (joo, ei ne tosiaan ole lintuja), kaulushaikaran
tööttäily,( Tällä yksilöllä taisi olla asmaa, kun sisäänhengityskin kuului selvästi kaislikon kätköistä), http://www.suomenluonto.fi/sisalto/videot/lintukaraoke-kaulushaikara/
lokkien mekkalointia unohtamatta. Myös härkälintu taisi uiskennella lahdenpoukamassa. Pian saamme sitäkin sulosointuista musiikkia...

Yhdellä aamulenkillä Tahvo löysi pienen, eksyneen koiravanhuksen risukosta. Yritimme sitä kiinni saada
ja seurailimme, kun emme saaneet. Onneksi omistaja kuuli Tahvon haukahduksia ja tuli katsomaan
siltä suunnalta ja niin pääsi sokea ja kuuro pappakoira omaan kotiin. 

Tänä aamuna viisas jänis oli piiloutunut risun alle. Hyvin olikin piilossa, mitään ei oltaisi huomattu, ei edes Tahvo, ellei suunnilleen astuttu sen hännän päälle. Silloin se ryntäsi karkuun ja herätti meidät aamuhorteesta.

Semmoista saarielämää.

Hyvää Vappua vaan kaikille! Saas nähdä missä lumimöräkässä sitä juhlitaan. Lapsena piti vappuna saada kesämekko päälle ekaa kertaa. Nyt täytynee kaivaa villahousut takaisin komerosta. ;)

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Tahvomainen juttu


Tykkään kyllä ihmisistä ja heidän kanssaan seurustelusta.
Mutta välillä, kun töissä saan päivät pitkät kuunnella elämäntarinoita
ja välillä hyvinkin patoutunutta puhumisen tarvetta,
niin iltaisin ihan parasta seuraa on tämä
uskollinen ystävä, Tahvo.



Tahvo on aina valmis pikku retkelle. Se ei marise, eikä voivottele, eikä
paasaa. Välillä vähän neuvotellaan suunnasta, mutta useimmiten ollaan samaa mieltä.



Kun ollaan pian yhdeksän vuotta kuljettu yhtämatkaa, alamme ymmärtää toisiamme
sanoittakin. Vaikka Tahvo on jo vanha herra, niin uteliaisuus ja leikkimieli on hyvin tallella.
Toivottavasti minullakin!




Tämmöisestä tyypistä on vaan niin paljon iloa ja seuraa. Onhan toki vaivaakin. Enpä lähtisi räntäpäivinä kolmea kertaa lenkille ilman Tahvoa.

Miten monta yhteistä muuttoa ja muutakin elämän mutkaa tähän yhdeksään vuoteen mahtuukaan!
Toivottavasti saamme vielä muutaman hyvän ajan jatkaa tätä kämppäkaveruutta.

Kyllähän te ymmärrätte, joilla joku eläin on. 
Nämä muutavat sydämeen asumaan.



sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Sosialistinen kamera

Kun oma vanha kamera alkaa lahota, sosialisoin tyttären tyrkytyksen säestämänä
hänen kameransa. Molemmat on pikku pokkareita, vaan kylläpäs on kamera kehittynyt
kymmenessä vuodessa!

Hauskaa leikkiä uudella lelulla!
Hyvää Pääsiäistä vaan!
Tässä mun "rairuohot". Taitavat olla jotain ihme elämänlankoja, jotka istutin siinä toivossa, 
että Vappuun mennessä itäisivät, 
mutta nuo pakanat kurkkivat mullasta heti seuraavana aamuna. 
Olen niiden kanssa pulassa ennen kesää. 
Ne kietovat minut pikkusormensa ympärille... 
Tai ehkä kotini muuttuu Ruususen linnaksi?

Vanha kakkuvuoka on oivallinen kasvatuskippo!



Otin kameran mukaan lenkille. Siellä tavattiin pari höyhenturistia. 
Voi miten tarkasti ne piirtyivät uuden kameran linssin läpi!



Silmät lepäsivät, kun näkivät sulaa vettä! Tsiigailin sitä kameran kautta, Tahvo ihmetteli
kuonon avulla keväistä tuoksukoktailia.


Jopa pöly kukan lehdillä erottui... Tytär kertoi, että vielä uudemmissa kameroissa on toiminto, 
millä saadaan ihon rypyt sun muut häivytettyä kuvasta...jaa...hassua hommaa. Mun vanhalla kameralla se onnistui automaattisesti. Mitäs tekevät niin hienoja ja tarkkoja kameroita! ;)

Mukavaa Pääsiäisen loppulepoa sinulle! Ylösnousemuksellista!

torstai 2. huhtikuuta 2015

Muovikassien uusi elämä

Kun en pölyjen kanssa tule toimeen,
niin löysinpä työpaikalta valmiita matonkuteiksi leikattuja
muovikasseja.
Riittävän ohuiksi leikatut alkoivat suostua
virkkuukoukun kiemuroihin.

Tein ensin huvikseen joutohetkinä yhden ympyrän.


Jossain välissä se eksyi pöydälle ja näyttikin ihan hauskalta.


Teinpä sitten toisellekin pöydälle.
Sitten kolmas pöytä näytti orvolle, joten...


rojekti jatkui.

Yksi asiakas sanoi haluavansa sydämen muotoisen.


Niinpä virkkasin neljännelle pöydälle semmoisen.

Sitten naapuripuodin ihminen tuli käymään ja sanoi, että hänkin haluaa...
Se projekti on vielä kesken. ;)

Vitosen koukulla vetelen. Onhan se vähän nihkeää, jotkut muovit erityisen,
mutta varsin kätevää kierrätystä ja lopputulos on helppo pestä, napakka pysymään
aloillaan ja olisi omiaan vaikka terassin pöydällä, kun ei kostumisestä hätkähdä...

Kokeilkaas. ;)