Jännitin kovasti tänään, sillä täällä pienessä Vapaaseurakunnassa paljastettiin minun maalaamani taulu srk-huoneen seinällä. Yksin kun nyhrää monena päivänä, alkaa tulla olo, ettei tiedä enää millä tasolla oma tekeminen on. Odotin mielenkiinnolla ihmisten reaktioita. Tuleeko vaivautunut hiljaisuus, vai saanko ehkä kiitosta.
Mitäs te sanotte?
Ei tullut seurakunnassa kananmunia niskaan, vaan lämpimiä halauksia. ; )
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suloista joulua!
Oikein mukavaa, siunauksellista, levollista ja mitä nyt itsekukakin kaipaa, semmoista joulun aikaa jokaiselle! Tässä katis...
-
Kun on yksikseen lähdössä reissuun, niin aina mietityttää vähän. "Entä jos"-jauhantaa liikkuu päässä. Jos jalka katkee, jos eksyy...
-
Tää on kivaa. Kerätä villiyrttejä luontomamma helmoista. Nokkosia, horsmia, vuohenputkia, vatun lehtiä... Tässä samalla kirjottaessa sy...
Tosi kaunis ja sinun näköinen on tuo alttaritaulusi! Karu kivi ja risti, mutta elämää on. Viime kesän pääskyn pesä pääsi ristiä koristamaan sekin! Ja elämänlanka, vai mikä köynnös tuo sitten on, mutta elämää se tuo.
VastaaPoistaOn hieno, vai mitä muut sanotte?
Olet rikastuttanut tuota pientä seurakuntaa kovasti, se on varma.
Kiitos Pau! ; )
VastaaPoista