Muovikassien uusi elämä

Kun en pölyjen kanssa tule toimeen,
niin löysinpä työpaikalta valmiita matonkuteiksi leikattuja
muovikasseja.
Riittävän ohuiksi leikatut alkoivat suostua
virkkuukoukun kiemuroihin.

Tein ensin huvikseen joutohetkinä yhden ympyrän.

Jossain välissä se eksyi pöydälle ja näyttikin ihan hauskalta.

Teinpä sitten toisellekin pöydälle.

Sitten kolmas pöytä näytti orvolle, joten...

rojekti jatkui.

Yksi asiakas sanoi haluavansa sydämen muotoisen.

Niinpä virkkasin neljännelle pöydälle semmoisen.

Sitten naapuripuodin ihminen tuli käymään ja sanoi, että hänkin haluaa...

Se projekti on vielä kesken. ;)

Vitosen koukulla vetelen. Onhan se vähän nihkeää, jotkut muovit erityisen,

mutta varsin kätevää kierrätystä ja lopputulos on helppo pestä, napakka pysymään

aloillaan ja olisi omiaan vaikka terassin pöydällä, kun ei kostumisestä hätkähdä...

Kokeilkaas. ;)

Hiiriä ja leppäkerttuja

Ystäväperheessä vaimon nimi on Pirkko.
Kysyin kerran mieheltään, että kuinkahan monipiste Pirkko hän onkaan?
Mies siihen vastasi, jotta jos häneltä kysytään,
niin vaimo on täyden kymmenenpisteen pirkko.

Tälle se näyttää virkattuna. Ei vaan kamera tahdo jaksaa tarkentaa näin pientä otusta.
Olisko pituus 3cm. Pitää toimittaa tämä sille hyvälle vaimoihmiselle.

Töissä yksi rouva kaipasi hiiriä kissalle.

Tämmöisiä helppoja soikuloita, jotka pyörivät hyvin pitkin lattiaa.

Yhdestä tuli kärttyisemmän oloinen...Taisi olla virkkaajalla huono päivä. ;)
Se räntäsadepäivä. Näin se kostautuu viattomille hiirille.

Mukavaa päivää sinulle silti loskasta huolimatta!

Maata näkyvissä!

Katsokaa, täälläkin alkaa näkyä oikeaa maata!

Nyt kun viimein sitkeän yrittämisen jälkeen pääsin töihin, päästiin vasta iltapäivällä lenkille.
Mikä ilo, kun lumi väistyy. Ihan niinkuin henki kulkisi paremmin, 
kun saa mullan ja kevään tuoksua nenäänsä.

Haikka saa opastaa kevään perille asti.

Haikan nurkilla on näitä suloisia pikku taloja ;) Tässä Omenatien mansikka.

Ja tulppaaneita, jotka rehottavat sylit auki, kuin valmiina halaukseen ;)
Halit siis sinulle! Keväthalit.

Hitchcockin linnut

Oisko nämä...

Hitchcockin linnut...lapsena?
Oikean reunimmaisessa olis jo asennetta.

Kaikesta huolimatta pelotonta kevään odotusta!

kevät ;)

Se on Maaliskuu.
Se on kevät.
Räntäsateista viis.
Ekat muuttolinnut on kuulemma jo tulleet.

Täällä kuoriutui tipuja ;)
Kevät, kevät.

Metsän taide-elämys

Lähdettiin kiertämään pieni lampi pienessä rotkossa.
Kaunis, tavallinen suomalainen lampi.
Suloista männikköä ja suopursujen latvoja kurkkimassa lumen alta.

Sääkin oli keväisen pehmeä ja valoisa.

Nauttien kuljeskeltiin, kunnes päästiin vastarannalle.
Siellä oli oikein hihkaistava ääneen hämmästyksestä, sillä Luoja-niminen kuuluisa taiteilija, ,
oli järjestänyt sinne huikean kauniin taidenäyttelyn!

Luoja oli valuttanut vesiä pitkin kallioiden pintoja ja juuri olikealla hetkellä jäähdyttänyt sään nollaa kylmemmäksi. Sitten taas lämmittänyt ilmaa, valuttanut lisää vesiä ja taas pistänyt hyytävän hallan pysäyttämään vedet. 

Näin hän lienee puuhannut pitkin talvea ja nyt oli nähtävilla upeita veistoksia joka seinämällä.

Pyörin näyttelyssä silmät ympyröinä ihmetyksestä. Tahvo, tuo koiranroikale, piti myös näyttelyn mausta. Se rouskutteli alimpia ulottuvuukisa nautiskellen.

Muutama tiainen oli palkattu esittämään sooloja tuulenhumina orkesterin säestyksellä. Taidenautinto oli täydellinen. Ihmisen koneäänet eivät tähän rotkoon ylettäneet.

Siinä hetkessä oli ripaus taikaa.

Ja tunne siitä, että näyttely muuttui kokoajan oli kiehtova. Rapsahtelu ja putoavan pisaran sointi kertoi, että Luoja jatkoi työtään., Hän oli läsnä.

Viileä kosketus.

Pian, jonakin lämpimänä päivänä näyttely puretaan, mutta toukan muistokirjoitus
säilyy hiukan kauemmin.
 Siinä lienee tarinoita kesistä ja talvista ja erilaisista näyttelyistä tämän lammen rannalla.

Se oli hyvä retki. ;)

Kukkaistyttö, vai kukkahattutäti vaihe elämässä?

Näitähän putkahtelee ;)
Kaikenkirjavia kokeilukukkia.

Nupusta pitää aloittaa.

Joku sinikello sitten.

Ja tässä lisää. Leikki työpaikassa kun tulee hiljainen heti on kätevää virkata pieni kukkanen.
Mitähän näillä oikeasti tekee? Joihinkin ompelin hakaneulan, 
jos vaikka joku rintapieleen haluaisi kukan.

Taukojumppaa sormille ja aivoille.
Kevään ikävää, vai hippikuumettako tämä enteilee? ;)
Lisää on tekeillä...

Krysanteemi ystävälle!

Kukkainspiraatio iski. Pitää taas kokeilla kymmenen versiota.
Niistä lisää myöhemmin ;)

Halatkaa ystäviänne!

Valoa, lisää valoa!

Päivä on venynyt ihanasti! Kolme ja puoli tuntia enemmän valoa!
Jonain aamuna ehdin kameran kanssa aurinkoa vastaanottamaan.
Tässä todistusaineistoa:

On se  niin ihana. Se aurinko! Liukkaus vaan haittaa ulkona liikkumisesta nauttimista. On minulla oikeat teho piikitkin kengän pohjiin, mutta niillä on raskas kävellä pitemmälle ja jalat tulevat kipeiksi. Mutta ilman ei pärjäisi.

Työvoimapoliittinen vuoristorata jatkuu vaan.
Vieläkään ei ole tullut tolkkua siihen, pääsenkö töihin ja pääsenkö juuri sinne,
minne minua toivotaan, vai jonnekkin, mikä sopii virallisiin kaavoihin. 
Niinpä aloitin vapaaehtois työntekijänä täällä pienessä yhdistyksessä, 
joka mm jakaa ruoka-avustuksia.
Katsotaan sitten, mihin päädytään. Tahvo on myös töissä. Vahtii päivät pihalla ja hoitaa ovikellon virkaa. ;).

Mukavaa loppu viikkoa sinulle!

Vaaleanpunainen Säynätsalo

On täällä Säynätsalossa muutakin kuin Päijänteen rantoja. 

Täällä jopa asuu ihmisiä, meitä pieniä mönkiäisiä. 
Ja pienet ihmiset rakentavat pieniä taloja,- no joskus isompiakin-, joissa on lämmin asua ja nukkua lumisen talven keskellä. 
Täällä on monia suloisia pikku koteja, jotka on myös ilo ohikulkijan silmälle.
Niissä on mukavasti väriäkin! Tämän päivän kalpea harmaus ei vielä ollut yltänyt tämän kylän maalipensseleihin, kun nämä torpat rakennettiin ja nyt ne taitavat olla jonkinmoisessa suojelussa.

Tässä kokoelman alku näitä söpöläisiä.
 Ajattelin ajan oloon kerätä ne kaikki kameralla talteen. "Kerää koko sarja"-tyyliin.

Olen vielä sen verran innoissani tästä uudesta kotisaarestani, että näen kaiken vaaleanpunaisten silmälasien läpi..... tai ei vaineskaan. 
Sattui aamulenkillä semmoinen hetki. Se mikä värjää
kaiken ruusuiseen sävyyn.

Vai johtuneeko Säynätsalon historiasta?

Tämä saarivaltiohan on syntynyt Sahan ja vaneritehtaan ympärille tyhjästä vaan joskus 1800-1900 lukujen välimaastossa. Ja koska tämä oli työläispaikkakunta, tämä oli aikanaan Suomen punaisimmaksi kunnaksi tituleerattu.  
Nyt Säynätsalo kuuluu Jyväskylää ja poliittiset värit ovat muutenkin haalistuneet, joten olkaa hyvät: Tässä minun punainen hetkeni ;)

Löytyy täältä myös kirkko, kaunis kuin kukkanen. Yksi mummo kertoi lapsuuttaan, että vaikka täällä oltiinkin tulisen punaisia, niin kirkkoon oli mentävä, tai äiti antoi piiskaa.

Tornissa istui harakka jutustelemassa viirikukon kanssa. Kuulosti niin mukavalle
rauhallinen rupatteluhetki aamun hiljaisuudessa. Kukko oli enemmän kuuntelijan paikalla. Lienee vuosien saatossa kuullut monet tarinat. 
Täällä tornissa päivystivät Lotat sodan aikana ja tekivät ilmahälyytyksiä tarvittaessa.
Silloin lienee kukko kuullut tyttöjen sydänsurut sun muut mietteet.

Säynätsalolainen versio "Kaksi tornia" tarinasta. Nämä tornit seisovat samalla mäellä ja pyrkivät saamaan yhteyden ylös, kumpikin omalla tavallaan. Harakka oli valinnut
hengellisen tien.

Ja kirkon vieressä hautausmaa, monien tarinoiden päätepiste.
Täällä näkyy olevan aina avoimet ovet.
Myös mummo, jolta monet tarinat kuulin aikanaan, löytyy nyt täältä. 
Reipas Elvi, tai Elevi, ehti elää melkein 90 vuotiaaksi.
Voi miten aika silti kuluu nopeasti.

Yritetään me ottaa tämän päivän hetkestä kiinni ;)

Kuka varasti vastarannan?

Pari utuista päivää näytti hävittävän loputkin värit ja muodot lumen valkaisemasta maailmasta.

Vois melkein jättää kameran kotiin ja näyttää valkeita papereita ja kuvitella siihen maiseman. 
Kun Tahvon kanssa käveltiin keskelle järveä, tuli epätodellinen olo. Jos joku on lukenyt Prinssi Kaspianin matkan maan ääriin (CS Lewis) loppuun asti, niin hippunen samaa tunnelmaa löytyi nyt jäältä.

Kaikki äänetkin katosivat ja tuli olo, että oltiin vain kahdestaan maailmassa,Tahvo ja minä. 
Se oli ihan hyvä satutunnelma, varsinkin, kun tiesi, että turvallinen ranta odotti selän takana ;).

Pieni retriitti.

Kotonakin on vietetty välillä retriittiä. Tälle meillä näyttää silloin ;)
Nyt alkoi bloggeri tökkimään, joten lisää kuvia joku toinen päivä.
Tästä tuli tämmöinen rauhan postaus, joten rauhaa vaan sinullekin!