maanantai 23. helmikuuta 2015

Metsän taide-elämys

Lähdettiin kiertämään pieni lampi pienessä rotkossa.
Kaunis, tavallinen suomalainen lampi.
Suloista männikköä ja suopursujen latvoja kurkkimassa lumen alta.



Sääkin oli keväisen pehmeä ja valoisa.


Nauttien kuljeskeltiin, kunnes päästiin vastarannalle.
Siellä oli oikein hihkaistava ääneen hämmästyksestä, sillä Luoja-niminen kuuluisa taiteilija, ,
oli järjestänyt sinne huikean kauniin taidenäyttelyn!



Luoja oli valuttanut vesiä pitkin kallioiden pintoja ja juuri olikealla hetkellä jäähdyttänyt sään nollaa kylmemmäksi. Sitten taas lämmittänyt ilmaa, valuttanut lisää vesiä ja taas pistänyt hyytävän hallan pysäyttämään vedet. 



Näin hän lienee puuhannut pitkin talvea ja nyt oli nähtävilla upeita veistoksia joka seinämällä.


Pyörin näyttelyssä silmät ympyröinä ihmetyksestä. Tahvo, tuo koiranroikale, piti myös näyttelyn mausta. Se rouskutteli alimpia ulottuvuukisa nautiskellen.



Muutama tiainen oli palkattu esittämään sooloja tuulenhumina orkesterin säestyksellä. Taidenautinto oli täydellinen. Ihmisen koneäänet eivät tähän rotkoon ylettäneet.






Siinä hetkessä oli ripaus taikaa.



Ja tunne siitä, että näyttely muuttui kokoajan oli kiehtova. Rapsahtelu ja putoavan pisaran sointi kertoi, että Luoja jatkoi työtään., Hän oli läsnä.



Viileä kosketus.



Pian, jonakin lämpimänä päivänä näyttely puretaan, mutta toukan muistokirjoitus
säilyy hiukan kauemmin.
 Siinä lienee tarinoita kesistä ja talvista ja erilaisista näyttelyistä tämän lammen rannalla.

Se oli hyvä retki. ;)

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Kukkaistyttö, vai kukkahattutäti vaihe elämässä?

Näitähän putkahtelee ;)
Kaikenkirjavia kokeilukukkia.


Nupusta pitää aloittaa.


Joku sinikello sitten.


Ja tässä lisää. Leikki työpaikassa kun tulee hiljainen heti on kätevää virkata pieni kukkanen.
Mitähän näillä oikeasti tekee? Joihinkin ompelin hakaneulan, 
jos vaikka joku rintapieleen haluaisi kukan.

Taukojumppaa sormille ja aivoille.
Kevään ikävää, vai hippikuumettako tämä enteilee? ;)
Lisää on tekeillä...

lauantai 14. helmikuuta 2015

Krysanteemi ystävälle!





Kukkainspiraatio iski. Pitää taas kokeilla kymmenen versiota.
Niistä lisää myöhemmin ;)

Halatkaa ystäviänne!

torstai 12. helmikuuta 2015

Valoa, lisää valoa!

Päivä on venynyt ihanasti! Kolme ja puoli tuntia enemmän valoa!
Jonain aamuna ehdin kameran kanssa aurinkoa vastaanottamaan.
Tässä todistusaineistoa:






On se  niin ihana. Se aurinko! Liukkaus vaan haittaa ulkona liikkumisesta nauttimista. On minulla oikeat teho piikitkin kengän pohjiin, mutta niillä on raskas kävellä pitemmälle ja jalat tulevat kipeiksi. Mutta ilman ei pärjäisi.



Työvoimapoliittinen vuoristorata jatkuu vaan.
Vieläkään ei ole tullut tolkkua siihen, pääsenkö töihin ja pääsenkö juuri sinne,
minne minua toivotaan, vai jonnekkin, mikä sopii virallisiin kaavoihin. 
Niinpä aloitin vapaaehtois työntekijänä täällä pienessä yhdistyksessä, 
joka mm jakaa ruoka-avustuksia.
Katsotaan sitten, mihin päädytään. Tahvo on myös töissä. Vahtii päivät pihalla ja hoitaa ovikellon virkaa. ;).

Mukavaa loppu viikkoa sinulle!

lauantai 7. helmikuuta 2015

Vaaleanpunainen Säynätsalo

On täällä Säynätsalossa muutakin kuin Päijänteen rantoja. 

Täällä jopa asuu ihmisiä, meitä pieniä mönkiäisiä. 
Ja pienet ihmiset rakentavat pieniä taloja,- no joskus isompiakin-, joissa on lämmin asua ja nukkua lumisen talven keskellä. 
Täällä on monia suloisia pikku koteja, jotka on myös ilo ohikulkijan silmälle.
Niissä on mukavasti väriäkin! Tämän päivän kalpea harmaus ei vielä ollut yltänyt tämän kylän maalipensseleihin, kun nämä torpat rakennettiin ja nyt ne taitavat olla jonkinmoisessa suojelussa.



Tässä kokoelman alku näitä söpöläisiä.
 Ajattelin ajan oloon kerätä ne kaikki kameralla talteen. "Kerää koko sarja"-tyyliin.

Olen vielä sen verran innoissani tästä uudesta kotisaarestani, että näen kaiken vaaleanpunaisten silmälasien läpi..... tai ei vaineskaan. 
Sattui aamulenkillä semmoinen hetki. Se mikä värjää
kaiken ruusuiseen sävyyn.

Vai johtuneeko Säynätsalon historiasta?

Tämä saarivaltiohan on syntynyt Sahan ja vaneritehtaan ympärille tyhjästä vaan joskus 1800-1900 lukujen välimaastossa. Ja koska tämä oli työläispaikkakunta, tämä oli aikanaan Suomen punaisimmaksi kunnaksi tituleerattu.  
Nyt Säynätsalo kuuluu Jyväskylää ja poliittiset värit ovat muutenkin haalistuneet, joten olkaa hyvät: Tässä minun punainen hetkeni ;)



Löytyy täältä myös kirkko, kaunis kuin kukkanen. Yksi mummo kertoi lapsuuttaan, että vaikka täällä oltiinkin tulisen punaisia, niin kirkkoon oli mentävä, tai äiti antoi piiskaa.



Tornissa istui harakka jutustelemassa viirikukon kanssa. Kuulosti niin mukavalle
rauhallinen rupatteluhetki aamun hiljaisuudessa. Kukko oli enemmän kuuntelijan paikalla. Lienee vuosien saatossa kuullut monet tarinat. 
Täällä tornissa päivystivät Lotat sodan aikana ja tekivät ilmahälyytyksiä tarvittaessa.
Silloin lienee kukko kuullut tyttöjen sydänsurut sun muut mietteet.



Säynätsalolainen versio "Kaksi tornia" tarinasta. Nämä tornit seisovat samalla mäellä ja pyrkivät saamaan yhteyden ylös, kumpikin omalla tavallaan. Harakka oli valinnut
hengellisen tien.



Ja kirkon vieressä hautausmaa, monien tarinoiden päätepiste.
Täällä näkyy olevan aina avoimet ovet.
Myös mummo, jolta monet tarinat kuulin aikanaan, löytyy nyt täältä. 
Reipas Elvi, tai Elevi, ehti elää melkein 90 vuotiaaksi.
Voi miten aika silti kuluu nopeasti.

Yritetään me ottaa tämän päivän hetkestä kiinni ;)

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Kuka varasti vastarannan?


Pari utuista päivää näytti hävittävän loputkin värit ja muodot lumen valkaisemasta maailmasta.




Vois melkein jättää kameran kotiin ja näyttää valkeita papereita ja kuvitella siihen maiseman. 
Kun Tahvon kanssa käveltiin keskelle järveä, tuli epätodellinen olo. Jos joku on lukenyt Prinssi Kaspianin matkan maan ääriin (CS Lewis) loppuun asti, niin hippunen samaa tunnelmaa löytyi nyt jäältä.




Kaikki äänetkin katosivat ja tuli olo, että oltiin vain kahdestaan maailmassa,Tahvo ja minä. 
Se oli ihan hyvä satutunnelma, varsinkin, kun tiesi, että turvallinen ranta odotti selän takana ;).



Pieni retriitti.



Kotonakin on vietetty välillä retriittiä. Tälle meillä näyttää silloin ;)
Nyt alkoi bloggeri tökkimään, joten lisää kuvia joku toinen päivä.
Tästä tuli tämmöinen rauhan postaus, joten rauhaa vaan sinullekin!



tiistai 27. tammikuuta 2015

Jotain hyötyä allergiasta


Vanhan talvitakin muistolle

Kun ei voi tehdä paljon mitään käsitöitä, muistin, että piirtäminenhän on mun juttuni!
Se oli vaan hautautunut liiallisen yrittämisen väsyttäviin jalkoihin ja peitelty
käsityöinnostuksella.

Aloin tehdä "päiväkirjamerkintöjä".


Töihin pääsy yritys
työvoimapoliittisessa ristiaallokossa.

Nyt yritän olla yrittämättä. Piirrän mitä mieleen juolahtaa ;)


Talviautoilu harjottelua
matkalla Mikkeliin.

Tää on kivaa.


kuvitettu keskustelu.

Kun vanha ystävä tuli kylään ja hän neuloi ja me juteltiin ja juteltiin ja juteltiin... keksin minä ottaa kynän käteen ja piirrellä siinä suuremmin ajattelematta. Tälle se keskustelu näytti.

Tämmöiset kuvat on mun ristisanatehtäviäni. Alussa ei tiedä, mikä siitä koostuu, vai koostuuko mikään.

Kokeilkaas! Siinä ei tarvi olla tavoitteita. Voi rentoutua. Ehkä alitajunta pääsee valloilleen?
Ehkä luovuus löytää uusia ulottuvuuksia... 


toinen keskustelu

Ehkä... ;)

maanantai 19. tammikuuta 2015

pölynenän talvihuvit

Jäi taas virkkuut puolitiehen, kun allergia tukki nenän.
Pakko välttää kaikkea, mikä vähänkään pölyää, 
tai sitten on otettava maski naamalle...tylsää.
Keskitalvi on hankalin, kesällä taas voi paremmin pöllyttää
lankoja (tai muutakin) nenänsä alla, varsinkin, jos saa tehdä sen ulkona.
Myös maalit, hajusteet, kissat, melkein mikä vaan voi ärsyttää nyt.

On sitten tyytyminen kameraan ;)


Ja lenkkeilyyn Tahvon kanssa, jonka irtoileviin karvatuppoihin ja pölyihin
näytän saaneen sietokyvyn. ONNEKSI!

Tänään oli upean kirkas taivas! Tuohon sineen voi upota autuaasti. Olen taivasfani! 
Ja Taivas!


Lumikaan ei pölyä! Joku oli keksinyt tehdä sohvan järven jäälle ;) 
Yrittäkään nähdä se tässä kuvassa. Siinäpä materiaalia
pölynenille...

Tuon mäen päällä on kotini. Jos tarkkaan katsot, 
näet rinteessä suoran puuttoman linjan kallionkupeessa.
Siitä hetki sitten Tahvon kanssa tultiin alas puoliksi persmäkeä,
puoliksi kompuroiden. Siinä yläpuolella just on kotitalo .
Tervetuloa vaan meille tällä opastuksella! ;)


Toisena päivänä taas toisella puolella saarta ihmettelin, miten synkeä lumisade 
lähestyi vastarannalta. Kun se tuli päälle, oli, niinkuin joku olisi valot sammuttanut maisemasta.

Semmoisia maisemia täällä tänään. 
Mitähän sinun ympärilläsi näkyy?
Kevään varovaista luokse hiipimistä kuunnellen jatketaan!

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Susi tuli.


Pienen pojan toiveesta tein suden.
Poika pelkää susia,
yön pimeydessä hiipiviä, verenhimoisia susia.
Kai hän halusi kohdata pelkonsa,
oli kuulemma iltasaduksikin pitänyt lukea Pekka ja Susi.
Tämmöinen terapiasusi tästä sitten tuli.



Ei kovin pelottava, eihän?



Ja sitten todistusaineistoa:


Näin tänään vilahduksen auringosta!


Tai ainakin sen vaikutuksesta. Kyllä se jo piristi. Kuin tasaisen harmauden keskelle olisi äkkiä ilmestynyt värikäs maisema. Kerrottakoon pimeydelle, että se on jo menettänyt tunnin valolle päivässä ;)


Uskollinen kotisuteni nauttii, kun on lunta ja kylmää!

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Ilves ja kettu

Ei minua pyydetty,
mutta kun kuulin, että pikku kummipoikanen on innostunut
leikkimään ilves ja kettu leikkejä elokuvan innostamana,
niin pitihän minun kokeilla osaisinko virkata...


i

ilveksen. 
Tämmöinen siitä tuli. ;) Ainakin vähän sinnepäin. 


Ja värit sitä, mitä sattui olemaan kotona.
Ilves kaipasi kaveria. Niinpä oli virkkuuta jatkettava.


Ja siitä syntyi yhtä pieni ketunpoikanen.



Näitä on mukava kehitellä ihan omasta päästä. Ohjeen mukaan tekeminen ei ole 
koskaan minulta onnistunut. Koulussakin oli aikanaan käsityönumero 6. Kun
piti virkata kassi, innostuin alkuksi, mutta lopputuloksena oli ruttuinen nysväke,
jota ei voinut mihinkään käyttää. 

Tämmöistä eläimellistä uutta vuotta täällä kulmalla tuulen paiskoessa lumituiskua
ja pakkasen sahatessa 20 ja 0 asteen välillä.
Mutta päivä on jo yli puoli tuntia pitempi, sanoo almanakka ja siihen
on uskominen. Kevät tekee sissityötään ja voittaa vielä.

Siispä jatketaan sitkeästi eteenpäin, eikö vaan?


Suloista joulua!

Oikein mukavaa, siunauksellista, levollista ja mitä nyt itsekukakin kaipaa, semmoista joulun aikaa jokaiselle! Tässä katis...